Lue keskustelun säännöt.
Mä en täysin ymmärrä tuota hoitoonviemisvastaisuutta.
30.12.2009 |
Meillä kolme lasta, esikoinen meni ihanalle pph:lle, kun oli 11kk. Hoitaja tykkäsi tosiaan sosiaalisesta ja touhukkaasta lapsesta, samoin hoitajan muu perhe ja isommat hoitolapset. Omani meni innoissaan hoitoon joka aamu. Odotin jo silloin toista lasta, mutta vaikean raskauden takia jouduin pitämään häntä hoidossa. Toisen synnyttyä jäi tietysti myös esikoinen kotiin.
Molemmat menivät sitten päiväkotiin, kun esikoinen oli 2,5v ja kuopus 1v2kk. Esikoinen oli todella innoissaan ja vaikka kuopus oli arka (eikä osannut kävellä), sopeutui hienosti, ehkä osittain isosiskon ansiosta. Mitään ongelmia ei toisellakaan ollut ennen eskaria, jossa oli sotilaallinen kuri, jonka vuoksi arka lapsi pelkäsi mennä sinne. Kun asia selvitettiin, tyttö tykkäsi käydä siellä.
Kuopus on selvästi nuorempi ja hän meni päiväkotiin, kun oli 1v3kk. Tykkäsi aina kovasti mennä, yhtä sijaishoitajaa vieroksui (oli tosi kovakourainen), mutta vakituisista hoitajista tykkäsi todella paljon. Nyt kaksi vuotta myöhemmin kuopus on kaikkein hoitajien ykkössuosikki ja jopa vieraille ihmisille puhuvat, kuinka erikoinen, fiksu ja ihana tuo kuopus on.
Meillä on pelkästään hyviä kokomuksia pientenkin hoitoonviemisestä. Toki tiedän, että hoitajia on vähän ja lapsia paljon yms. mutta omilla lapsillani on ollu hienoja hoitajia, jotka ovat omistautuneita hommaansa.
Ja itse olen mennyt töihin siksi, koska mun ala kehittyy niin nopeasti, että jos sen alan töitä haluan tehdä, en voi olla vuosia pois.
Kommentit (64)
varhaisen vuorovaikutuksen teoriaan ja kiintymyssyuhteisiin niin tietää, että yhdenkään 11 kk ikäisen paikka ei ole olla vieraalla hoidossa. Tämä asia ei millään lailla riipu lapsen sosiaalisuudesta tai reippaudesta.
Jos on pakko viedä alle 1-v hoitoon niin sitten on, mutta typerää ja tietämätöntä tulla jauhamaan paskaa siitä että lapsi nauttii siitä, että on omista vanhemmistaan erossa vieraan hoitajan luona.
Kurjaa, että täytyy mollata toisten onnistuneitakin ratkaisuja. Ehkä tuollaiset kommentit kertovat eniten kirjoittajastaan...
Ja kyllä eloisa 11kk voi kiintyä kovasti hoitajaan ja "kavereihinsa". Ja jos lapsi on kovin sosiaalinen, niin olisi voinut lähteä kenen matkaan vain pienenä, vaikka olikin hyvät kotiolot ;)
Miten 11kk voi mennä innoissaan hoitoon?
Jotenkin tuntuu siltä että tällaista kirjoittavan äidin kiintymyssuhteessa ja käsityskyvyssä on pakko olla jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sisaruksethan ovat myös lapsen etu.
Meilläkin minä olin kahden lapsen välillä töissä ja sitten kahden kanssa sen kolme vuotta. Esikoinen ei paljon joudu ennen kouluikää hoidossa olemaan mutta joutui olemaan taaperona. Kuopus saa olla sitten kolme ekaa vuottaan.
Aika harvalla on mahdollisuus olla kaikkien lasten kanssa kolmea vuotta kotona. Työpaikkakin on tärkeä säilyttää. Eli kompromisseja pitää tehdä.
Ja kyllä eloisa 11kk voi kiintyä kovasti hoitajaan ja "kavereihinsa". Ja jos lapsi on kovin sosiaalinen, niin olisi voinut lähteä kenen matkaan vain pienenä, vaikka olikin hyvät kotiolot ;)
Siis äiti jonka mielestä lapsi meni 11 kk ikäisenä "innoissaan" hoitoon ja lisäksi tämä. Siis se että lapsi olisi voinut lähteä kenen tahansa matkaan. Se ei kuule ole mikään sosiaalisuuden merkki, vaan nimenomaan kertoo siitä että kiintymyssuhteessa on jotain vikaa ja isosti. Niin kuin epäiltiinkin. Se että vanhempi on sitä mieltä että kotiolot on hyvät, ei todellakaan tarkoita sitä että ne olisi!!
"Aika harvalla on mahdollisuus olla kaikkien lasten kanssa kolmea vuotta kotona."
Jos haluaa useamman lapsen, ne voi tehdä pienellä ikäerolla, jotta ei tarvitse olla loputtomiin kotona. Tai sitten pitää hyväksyä se, että kotona olosta tulee pitkä. Myös mies voi olla välillä kotona hoitamassa lapsia. Elämä on valintoja. Miksi nykyaikana ajatellaan, että on oikeus molempiin: lähes katkottomaan työuraan ja useampaan lapseen? Elämä on valintoja täynnä. Jos valitsee lapset, pitää elää niin että lapset saavat parhaat mahdolliset lähtökohdat. Jos ei ole antaa oman vanhemman hoivaa edes 2 vuotta/lapsi, on liikaa lapsia.
"Aika harvalla on mahdollisuus olla kaikkien lasten kanssa kolmea vuotta kotona." Jos haluaa useamman lapsen, ne voi tehdä pienellä ikäerolla, jotta ei tarvitse olla loputtomiin kotona. Tai sitten pitää hyväksyä se, että kotona olosta tulee pitkä. Myös mies voi olla välillä kotona hoitamassa lapsia. Elämä on valintoja. Miksi nykyaikana ajatellaan, että on oikeus molempiin: lähes katkottomaan työuraan ja useampaan lapseen? Elämä on valintoja täynnä. Jos valitsee lapset, pitää elää niin että lapset saavat parhaat mahdolliset lähtökohdat. Jos ei ole antaa oman vanhemman hoivaa edes 2 vuotta/lapsi, on liikaa lapsia.
Olen täysin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aika harvalla on mahdollisuus olla kaikkien lasten kanssa kolmea vuotta kotona." Jos haluaa useamman lapsen, ne voi tehdä pienellä ikäerolla, jotta ei tarvitse olla loputtomiin kotona. Tai sitten pitää hyväksyä se, että kotona olosta tulee pitkä. Myös mies voi olla välillä kotona hoitamassa lapsia. Elämä on valintoja. Miksi nykyaikana ajatellaan, että on oikeus molempiin: lähes katkottomaan työuraan ja useampaan lapseen? Elämä on valintoja täynnä. Jos valitsee lapset, pitää elää niin että lapset saavat parhaat mahdolliset lähtökohdat. Jos ei ole antaa oman vanhemman hoivaa edes 2 vuotta/lapsi, on liikaa lapsia.
Olen täysin samaa mieltä.
Onhan tuo jo tiedossa- liian pienenä hoitoon, liian isot lapsiryhmät, liian pitkät päivät, liian vähän hoitajia ryhmissä, vaihtuvat hoitajat, ei sijaisia etc etc. Sitten ihmetellään kun lastenpsykiatriset osastot pullistelevat ja nuoret masentuvat etc etc
Äly hoi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksiköhän nykyään naiset sitten käyvät kouluja, kun ei töissäkään ei saa enää käydä. Pitää valita lapset TAI työ. Tai uhrata se työ mikäli lapsia tekee.
Taas ovat äänessä ne kateelliset kotiäidit, joilla ei kunnnon koulutusta. Pakkohan se on sitten yrittää syyllistää kun muut eivät jää kotiin lasten kanssa lepäilemään.
Noiden ratkaisujen seuraukset voivat näkyä vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä. Eivätkä ne välttämättä näy päällepäin. Lapsi saattaa olla ainoa, joka tuntee niiden jäljet, muttei välttämättä osaa itsekään tulkita niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
psylogiahömppää, koettakaa ymmärtää, että lastenhoidossa ei ole yhtä totuutta, jokainen
hoitaa lapsensa parhaimman mukaan. On lapset olleet ennenkin hoidossa ja eivät ole kärsineet.
Harvalla on mahdollisuus jäädä kotiin, ei ne kelan rahat mitään isoja ole. Toki jos mies on isopalkkainen niin mikäs siinä, jäisin itsekin kotiin jos olisi rahaa, mutta taloutemme ei kestä vuosikausien kotona oloa. Meidän vauvamme on kanssani kotona 9 kk ja isukki on kotona sen jälkeen vielä 5kk ja sitten on aika viedä hoitoon.[
i]Mä en ymmärrä, miksi joku vanhempi ei halua olla kotona vähintään 2 ensimmäistä lapsen elinvuotta. Lue psykologian teoriaa varhaisesta kiintymyssuhteesta, niin ehkä ymmärrät paremmin, miksi pienen lapsen (vauvan) hoitoonviemistä vastustetaan.
Sen ymmärrän, että 3 vuotta täyttänyt viedään hoitoon. Mielestäni usein jopa lapsen etu. Mutta en ymmärrä, miksi alle 2(-3) vuotiaita viedään hoitoon. Ihmisen työura on pitkä, pikkulapsiaika lyhyt. Miksi hankkia lapsi, jos ei voi antaa hänelle edes kahta vuotta elämästään?
[/quote]
Ja miksiköhän nykyään naiset sitten käyvät kouluja, kun ei töissäkään ei saa enää käydä. Pitää valita lapset TAI työ. Tai uhrata se työ mikäli lapsia tekee.
Taas ovat äänessä ne kateelliset kotiäidit, joilla ei kunnnon koulutusta. Pakkohan se on sitten yrittää syyllistää kun muut eivät jää kotiin lasten kanssa lepäilemään.
Mulla on ura ja työ. MUTTA!! Mä olen silti valinnut sen, että hoidan lapsiani kotona niin kauan kuin näen sen heidän näkökulmastaan tarpeelliseksi. Ja se ikä ei ole todellakaan 11kk.
Urani odottaa nousujohteista kehitystään vielä 30 vuoden ajan sen jälkeen, kun töihin palaan. Kotiäitiyden jälkeen! Että ei mua jösses sentään ole kotiin sidottu loppuiäkseni!
Tässä on kyse omasta asenteesta ja siitä, mihin haluaa minkäkin verran panostaa.
t. yksi tosi kateellinen kotiäiti, jonka lapset on tosi kateellisia päiväkotilapsille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kotihoidostakin voi saada vaikka mitä traumoja ihan yhtä hyvin. AIka kamalia kotiäitejä tiedän minäkin, ihan epätasapainoisia. Paljon pahempaa jälkeä tekee kuin lyhyt hoitopäivä ja rakastavat vanhemmat.
Noiden ratkaisujen seuraukset voivat näkyä vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä. Eivätkä ne välttämättä näy päällepäin. Lapsi saattaa olla ainoa, joka tuntee niiden jäljet, muttei välttämättä osaa itsekään tulkita niitä.
Noiden ratkaisujen seuraukset voivat näkyä vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä. Eivätkä ne välttämättä näy päällepäin. Lapsi saattaa olla ainoa, joka tuntee niiden jäljet, muttei välttämättä osaa itsekään tulkita niitä.
Maailmassa on kautta historia ollut pilvin pimein lapsineroja, joilta on lahjansa takia viety mahdollisuus normaaliin lapsuuteen. He ovat suoriutuneet ja suorittaneet erinomaisesti lapsena ja nuorena, vanhempiensa hoteissa. Mutta sitten kun pitäisi pärjätä omillaan, kaikki hajoaa. Jokin aika lueskelin juttua nuorimpana Oxfordin yliopistoon päässeestä tytöstä. Hänestä tuli lopulta prostituoitu. Lapsi sopeutuu vaikka mihin ja pärjää siinä mihin on tottunut. Sitten kun lähdetään kotoa, pitäisi ottaa käyttöön ne omat sisäiset voimavarat, joita ei ole. Ja asiat rupeavat menemään pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain ja ainoastaan ekasta kolmesta elinvuodesta ja siitä että on silloin ollut "heitteillä" päivähoidossa? Ihanko tosissasi uskot tuohon. Tiedätkö että Hitler oli kotihoidettu ja niin oli Pekka-Eric Auvinenkin. Ja silti meni joku pieleen, miten ihmeessä on mahdollista?
Noiden ratkaisujen seuraukset voivat näkyä vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä. Eivätkä ne välttämättä näy päällepäin. Lapsi saattaa olla ainoa, joka tuntee niiden jäljet, muttei välttämättä osaa itsekään tulkita niitä.
Maailmassa on kautta historia ollut pilvin pimein lapsineroja, joilta on lahjansa takia viety mahdollisuus normaaliin lapsuuteen. He ovat suoriutuneet ja suorittaneet erinomaisesti lapsena ja nuorena, vanhempiensa hoteissa. Mutta sitten kun pitäisi pärjätä omillaan, kaikki hajoaa. Jokin aika lueskelin juttua nuorimpana Oxfordin yliopistoon päässeestä tytöstä. Hänestä tuli lopulta prostituoitu. Lapsi sopeutuu vaikka mihin ja pärjää siinä mihin on tottunut. Sitten kun lähdetään kotoa, pitäisi ottaa käyttöön ne omat sisäiset voimavarat, joita ei ole. Ja asiat rupeavat menemään pieleen.
jos ei pieniä lapsiaan halua viedä hoitoon. Olisi varmaan onnellista jos voisi elämässään tehdä semmoisia ratkaisuja että voisi seurata sisäistä ääntään ja hoitaa omia lapsiaan edes muutaman vuoden.
yleinen argumentti on se, että meidän sukupolvikin vietiin hoitoon pieninä. Joo, varmasti vietiin isommassa mittakaavassa kuin ennen. Nyt sitten kansakunta vetää psyykenlääkkeitä ja viimeisin aiheesta kuulemani tieto oli se, että liian isot määrät nuoria ihmisiä jää mielenterveyseläkkeelle jo ennen kuin täyttävät 30 ikävuotta. Että näin.
Sitten joku huutaa että mutta hei, eihän meidän isoäideillä ollut edes mitään äitiyslomaa. He veivät lapsensa hoitoon jo 3 kk ikäisinä! No juu. Ehkä näin oli. Ne muutamat jotka vei hoitoon. Käytännössä tilanne oli se, että suurin osa ihmisstä asui maalla ja suurin osa maalla asuvista asui talouksissa, joissa asui myös isovanhemmat, suvun "vanhojapiikoja" jne., eikä ketään viety hoitoon mihinkään.
Onhan tuo jo tiedossa- liian pienenä hoitoon, liian isot lapsiryhmät, liian pitkät päivät, liian vähän hoitajia ryhmissä, vaihtuvat hoitajat, ei sijaisia etc etc. Sitten ihmetellään kun lastenpsykiatriset osastot pullistelevat ja nuoret masentuvat etc etc Äly hoi!
täällähän on ketju täynnä äitejä joiden vauvat suorastaan hinkuvat päivähoitoon. Täytyyhän siellä kivaa olla ja hyvät hoitajat jos vauvat siellä mieluummin päivänsä viettävät kuin kotonaan vanhempiensa seurassa.
Kyllä ne työssäkäyvät äiditkin niitä lapsiaan hoitavat pääosin itse. Itse kun kävin töissä (olen nyt hoitovapaalla) niin hoidin lapsiani arkisin klo 15:30-22 sekä klo 7:30-8:30. Hoitaja hoiti 8:30-13. Muun ajan lapsi siis nukkui.
ELi hoitaja hoiti hereilläoloajasta n. 4,5 h ja minä 7,5 h.
Onko se joku viimeinen oljenkorsi, eli kun ei enää muuta pahaa keksi kotihoidosta sanottavaa, otetaan esille the hullut sekopäät vanhemmat, jotka hoitavat lapsen kotona?
Vai onko se vain niin, että se päivähoidon hirveydessään päihittävä vaihtoehto olisi täydellisen sekoboltsi kotiäitimamma, sitäkö tässä haetaan? Toisin sanoen voimme päätellä, että normaali tervejärkinen äiti kotona päihittää päivähoidon mennen tullen, mutta senhän me jo tiesimmekin.
Entä onko maailmassa muitakin hulluja, kuin nuo kaksi edellämainittua? Taitaa olla. Ketkähän heistä mahtavat olla pienenä päiväkotiin laitettuja? Entä ketä on hoitanut mummo, ketä perhepäivähoitaja? Laitatko listaa tulemaan, niin voidaan puhua asiasta ;)
Monella lapsella on huono koti. Liian monella. Mutta surkeat ja sekaisin olevat vanhemmat voivat olla yhtälailla lapsensa varhain hoitoon laittavalla kuin kotonahoidetullakin lapsella. Ja he aiheuttavat yhtä lailla traumoja ja ongelmia lapselleen laittoivatpa he tämän hoitoon tai eivät. Totta toki on, että jos koti on aivan hirveä, tervehenkinen hoitopaikka voi olla lapselle viimeinen oljenkorsi edes siedettävään elämään.
Mä en ymmärrä, miksi joku vanhempi ei halua olla kotona vähintään 2 ensimmäistä lapsen elinvuotta. Lue psykologian teoriaa varhaisesta kiintymyssuhteesta, niin ehkä ymmärrät paremmin, miksi pienen lapsen (vauvan) hoitoonviemistä vastustetaan.
Sen ymmärrän, että 3 vuotta täyttänyt viedään hoitoon. Mielestäni usein jopa lapsen etu. Mutta en ymmärrä, miksi alle 2(-3) vuotiaita viedään hoitoon. Ihmisen työura on pitkä, pikkulapsiaika lyhyt. Miksi hankkia lapsi, jos ei voi antaa hänelle edes kahta vuotta elämästään?