Mä en täysin ymmärrä tuota hoitoonviemisvastaisuutta.
Meillä kolme lasta, esikoinen meni ihanalle pph:lle, kun oli 11kk. Hoitaja tykkäsi tosiaan sosiaalisesta ja touhukkaasta lapsesta, samoin hoitajan muu perhe ja isommat hoitolapset. Omani meni innoissaan hoitoon joka aamu. Odotin jo silloin toista lasta, mutta vaikean raskauden takia jouduin pitämään häntä hoidossa. Toisen synnyttyä jäi tietysti myös esikoinen kotiin.
Molemmat menivät sitten päiväkotiin, kun esikoinen oli 2,5v ja kuopus 1v2kk. Esikoinen oli todella innoissaan ja vaikka kuopus oli arka (eikä osannut kävellä), sopeutui hienosti, ehkä osittain isosiskon ansiosta. Mitään ongelmia ei toisellakaan ollut ennen eskaria, jossa oli sotilaallinen kuri, jonka vuoksi arka lapsi pelkäsi mennä sinne. Kun asia selvitettiin, tyttö tykkäsi käydä siellä.
Kuopus on selvästi nuorempi ja hän meni päiväkotiin, kun oli 1v3kk. Tykkäsi aina kovasti mennä, yhtä sijaishoitajaa vieroksui (oli tosi kovakourainen), mutta vakituisista hoitajista tykkäsi todella paljon. Nyt kaksi vuotta myöhemmin kuopus on kaikkein hoitajien ykkössuosikki ja jopa vieraille ihmisille puhuvat, kuinka erikoinen, fiksu ja ihana tuo kuopus on.
Meillä on pelkästään hyviä kokomuksia pientenkin hoitoonviemisestä. Toki tiedän, että hoitajia on vähän ja lapsia paljon yms. mutta omilla lapsillani on ollu hienoja hoitajia, jotka ovat omistautuneita hommaansa.
Ja itse olen mennyt töihin siksi, koska mun ala kehittyy niin nopeasti, että jos sen alan töitä haluan tehdä, en voi olla vuosia pois.
Kommentit (64)
yhtä hyvin kuin sinulla. Ei ihme, ettet ymmärrä!
Nyt kaksi vuotta myöhemmin kuopus on kaikkein hoitajien ykkössuosikki ja jopa vieraille ihmisille puhuvat, kuinka erikoinen, fiksu ja ihana tuo kuopus on.
Meidän pph:lla on vain yksi lapsi, joka on ollut siellä ihan tosi pienestä asti, jotain vuoden ikäisestä. Hänellä on aina se sama ilme naamalla, ollut ihan pienestä asti. Sellainen omituinen hymy. Toivottavasti olen ihan hakoiteillä kun olen ruvennut epäilemään, että se hymy on jäänyt päälle juuri siitä varhaisesta hylkäämiskokemuksesta. Hymyilen, ettei minua taas jätetä. Samoin kuuntelin jokin aika sitten radiodokkaria, jossa rajatila-persoonallisuushäiriöinen kertoi itsestään ja pitkästä tiestään paranemiseen. Kuinka hän oli ollut kaikkien ihastelema hymytyttö, sisältä ihan rikki, kestohymy kasvoilla. Se onkin lasten kanssa niin ongelmallista, että heistä ei oikeasti aina osaa sanoa miten asiat ovat. He muokkautuvat kuin savi vanhempiaan miellyttämään, ja mitä enemmän muokkaudutaan, sitä huonommin voi käydä.
rahan takia ne hoitajat työtään tekee. paskat ne työlleen on omistautuneita. kukaan ei menisi sinne töihin ilman palkkaa.
Äiti voi sensijaan omistautua omalle lapselleen.
ollut joka lapsella isot ongelmat sopeutua pph:lle. päiväkodeissa ovat viihtyneet hienosti! nytkin 2 kk lapsi itkenyt koko päivän pph:lla, lapsi 2 v. todella raskasta koko perheelle, koska itkee myös illat väsymystä kun ei nuku pph:lla, öisin itkee stressi-itkua. päiväkotiin ei mahdu.
Miten 11kk voi mennä innoissaan hoitoon?
Tyttö meni hoitoon tasan vuoden ikäisenä päiväkotiin eikä edes alkuun ollut suuria sopeutumisongelmia. Menee aina todella innolla sinne ja tykkää hoitajistaan - ja tunne on todellakin molemminpuolinen. Ollaan oltu niin tyytyväisiä hoitopaikkaan, että päätettiin pitää tyttö siellä nyt kun meille syntyy toinen lapsi. Ei haluta luopua hyvästä päivähoitopaikasta ja muutenkin tyttö tuntuu tasapainoiselta kun saa käydä parina päivänä viikossa hoidossa.
Mäkin tietysti teen omaa työtäni viime kädessä rahan takia (en esim. loma-aikoina valitse mennnä töihin ihan vain kutsumuksesta), mutta kyllä mä silti panostan paljon siihen että teen työni niin hyvin kuin ikinä mahdollista. Koen olevani työlleni omistautunut silloin kun olen töissä.
rahan takia ne hoitajat työtään tekee. paskat ne työlleen on omistautuneita. kukaan ei menisi sinne töihin ilman palkkaa.
Miten 11kk voi mennä innoissaan hoitoon?
Jotenkin tuntuu siltä että tällaista kirjoittavan äidin kiintymyssuhteessa ja käsityskyvyssä on pakko olla jotain vikaa.
rahan takia ne hoitajat työtään tekee. paskat ne työlleen on omistautuneita. kukaan ei menisi sinne töihin ilman palkkaa. Äiti voi sensijaan omistautua omalle lapselleen.
niin ei kylla monikaan mamma tieda mitaan lasten kehityksesta, paras olisi jos ne muksut paasisivat hoitoon.
Virikkeita ei tarvita ja mitaan ei tarvitse oppia ennen seitseman vuoden ikaa jos silloinkaan. Ja muu maailma porhaltaa ohitse.
Varsinkaan yli 3-vuotiaiden kohdalla. Mun mielestä oppivelvollisuus pitäis pidentää niin että se olisi 3-18 v. ! OIKEASTI. Mut siis 3-7 v. olis päiväkodissa.
Asiaan: Meillä neljä lasta ja kaikki ovat sopeutuneet aina tosi hyvin hoitoon, ovat olleet 3,5 v., 2,5 v. 1 v. 8 kk ja 1 v. 4 kk.
ihana viedä lapset hoitoon kun tietää, että tykkäävät olla siellä.
kotona sit haluuvat leikkiä ja pelata ja niin teemme...
odottavat vapaa päiviä kuin myös hoitoon menoa :)
Ihan oman henkisen terveyden vuoksi laitoin lapseni hoitoon ja itse töihin.. nyt nautin kun saan ja jaksan touhuta lapsien kanssa..
oppiminen on tullut ihan super vauhtia hoidon kautta.. koskaan eivät ole jaksaneet kotona keskittyä mihinkään askarteluun tai muuhun, nyt ihan eri ääni kellossa...
ihanaa et osaavat sitten muutakin kun eskariin meneevät, eikä ole ihan "taukkeja" koti lapsia...
Äiti jolla lapset 4v, 3v, 2v ja 1v...
Miten 11kk voi mennä innoissaan hoitoon?
Jotenkin tuntuu siltä että tällaista kirjoittavan äidin kiintymyssuhteessa ja käsityskyvyssä on pakko olla jotain vikaa.
Kyllä meidän lapset ovat uskaltaneet puuttua epäkohtiin ja saavat suunsa auki (keskimmäinen arempi luonteeltaan.) Ei heillä mikään jähmettynyt hymy ole ollut naamalla ;) Kotona on myös koeteltu (niinkuin kaikki lapset) ja kun ollaan yhdessä, ei lapsia raahata harrastuksiin tms. vaan rauhoitetaan yhdessä olo.
Ja nyt on pakko muistuttaa, että ainakin mun ikäluokasta monet on viety todella pieninä hoitoon ja ei meistäkään tämän kummempia ole tullut. Toki olen sitä mieltä, että alle 3v:lle paras hoitopaikka on koti, mutta kaikille se ei ole mahdollista.
ap
Nyt kaksi vuotta myöhemmin kuopus on kaikkein hoitajien ykkössuosikki ja jopa vieraille ihmisille puhuvat, kuinka erikoinen, fiksu ja ihana tuo kuopus on.
Meidän pph:lla on vain yksi lapsi, joka on ollut siellä ihan tosi pienestä asti, jotain vuoden ikäisestä. Hänellä on aina se sama ilme naamalla, ollut ihan pienestä asti. Sellainen omituinen hymy. Toivottavasti olen ihan hakoiteillä kun olen ruvennut epäilemään, että se hymy on jäänyt päälle juuri siitä varhaisesta hylkäämiskokemuksesta. Hymyilen, ettei minua taas jätetä. Samoin kuuntelin jokin aika sitten radiodokkaria, jossa rajatila-persoonallisuushäiriöinen kertoi itsestään ja pitkästä tiestään paranemiseen. Kuinka hän oli ollut kaikkien ihastelema hymytyttö, sisältä ihan rikki, kestohymy kasvoilla. Se onkin lasten kanssa niin ongelmallista, että heistä ei oikeasti aina osaa sanoa miten asiat ovat. He muokkautuvat kuin savi vanhempiaan miellyttämään, ja mitä enemmän muokkaudutaan, sitä huonommin voi käydä.
Esikoinen aloitti pph:lla 11kk:n iässä ja kyllä oli ihana pph. Siellä vierähti melkein neljä vuotta, kun ei raskittu ottaa pois päiväkotiin. Nyt ollut puoli vuotta päiväkodissa ja turhaan sitäkin pelkäsin: oppinut hurjasti uusia asioita, kehittynyt puhe harppauksittain, uusia leikkejä, lauluja, uusia kivoja kavereita ja mitään negatiivista sanottavaa ei tuosta päiväkodista ainakaan ole. On ns. viskariryhmässä ja siellä on tosi kivasti leikin lomassa kehittävää ohjelmaa kielenhuollosta lähtien.
Nyt kun kakkonen syntyy, niin ajattelin hoitaa pidempään kotona, koska haluan itsekin nauttia lapsesta pidempään ja eihän se optimitilanne ollut viedä niin pientä hoitoon. Silti en tuomitse tai näe sitä mitenkään erityisen pahana asiana.
Kurjaa, että täytyy mollata toisten onnistuneitakin ratkaisuja. Ehkä tuollaiset kommentit kertovat eniten kirjoittajastaan...
Ja kyllä eloisa 11kk voi kiintyä kovasti hoitajaan ja "kavereihinsa". Ja jos lapsi on kovin sosiaalinen, niin olisi voinut lähteä kenen matkaan vain pienenä, vaikka olikin hyvät kotiolot ;)
Miten 11kk voi mennä innoissaan hoitoon?
Jotenkin tuntuu siltä että tällaista kirjoittavan äidin kiintymyssuhteessa ja käsityskyvyssä on pakko olla jotain vikaa.
Mutta kun rahan takia täytyy jotakin tehdä, niin on hienoa, että lasteni hoitajat hoitavat työnsä hyvin :)
ap
rahan takia ne hoitajat työtään tekee. paskat ne työlleen on omistautuneita. kukaan ei menisi sinne töihin ilman palkkaa. Äiti voi sensijaan omistautua omalle lapselleen.
Hoitajat ovat olleet luotettavia ja huippumukavia niin päiväkodissa kuin kotona kolmiperhehoitajat. Välillä on oltu vauvalomilla kotona ja välillä hoidossa. Lapset eivät ole ikinä itkeneet, että hoitoon meno olisi ollut ikävää, jos kohta kotona ollessa ei ole ruikutettu hoitoon, kun on aina ollut kavereita ja aktiviteetteja muutenkin.
Luulen, että haukkuminen kumpuaa paljolti vanhempien omasta epävarmuudesta ja tietämättömyydestä.
Mun mielestä on ihan normi, että vanhemmat käyvät töissä ja tienaavat elantonsa. Tähän minut on itseni kasvatettu ja samaa haluan opettaa omille lapsillenikin.
Täällähän opetetaan siihen, että jokainen vain jääköön lapsiaan kotiin hoitamaan ja jos rahat loppuu, niin sossusta lisää. Itse ei tarvitse mitään tehdä.
Mun mielestä on ihan normi, että vanhemmat käyvät töissä ja tienaavat elantonsa. Tähän minut on itseni kasvatettu ja samaa haluan opettaa omille lapsillenikin. Täällähän opetetaan siihen, että jokainen vain jääköön lapsiaan kotiin hoitamaan ja jos rahat loppuu, niin sossusta lisää. Itse ei tarvitse mitään tehdä.
sen lisäksi vielä käyty töissä. Tiedoksi vaan, että sellainenkin on mahdollista.
positiivista sanottavaa. Lapset ovat viihtyneet hyvin, saaneet hyviä ystäviä ja pitäneet hoitajista paljon. He ovat reipastuneet hoidossa ja oppineet hurjasti taitoja: sosiaalisista taidoista moniin käytännön taitoihin. Ja ihan tavallisessa kunnallisessa päiväkodissa olvat. En voi ymmärtää, mistä kauhea päiväkotivastaisuus kumpuaa - ihan kun ne olisivat jotain helvetin esikartanoita.