G: kuinka moni käyttää mieliala- tai unilääkkeitä? Kaikki vastatkaa!

Esim. kolmen yövuoron jälkeen meinaa muuten jäädä valvominen päälle. Öiden jälkeen kuitenkin herättävä "pirteänä" klo 7.



Elimistölle aika rankkaa. Haaveilen päivätyöstä.

Efexor depot 150 mg masennukseen ja Levozin 25 mg nukkumiseen

jolloin lääkäri määräsi minulle nukahtamislääkettä. Oli se vaan hirveä aine, eipä tarvinnut pelätä valvomista. Nukahti taatusti viimeistään tunnin kuluttua tabletin ottamisesta vaikka kuinka väkisin olisi yrittänyt pysyä hereillä. Teki myös sen että seuraavana päivänä oli tokkurainen olo. Onneksi ei tarvinnut kauan käyttää...

kunnes paranin. Nyt en enää tarvi, enkä osaa kuvitella tilannetta jossa tarvisin.

Nukahtamislääkkeitä käytin pitkään mutta tällä hetkellä en käytä.

käytän molempia!

ja satunnaisesti nukahtamislääkkeitä. Tällä hetkellä nukahtamislääkkeitä ei ole edes kaapissa.

koukkuun? Auttaako ne miten nopeasti?

t. yksi jonka pitäisi hakea varmaan mielialalääkitys

jää koukkuun. Vaikutus ei ole rauhoittava tms. Eivät siis aiheuta koukuttavia tuntemuksia.

koukkuun? Auttaako ne miten nopeasti? t. yksi jonka pitäisi hakea varmaan mielialalääkitys

jos he lopettaa kuin seinään, voi tulla huimausta ja muita oireita. Se ei kuitenkaan tarkoita että niistä olisi riippuvainen. aivot tarvitsevat vain aikaa sopeutuakseen muutokseen. ne auttavat 1-4 viikon kuluttua aloituksesta. Ensimmäisen viikon aikana oireet usein aluksi pahenevat, vasta sitten lääke alkaa vaikuttaa. Sen vuoksi lääkitys usein aloitetaan pienemmällä annoksella ja sitä lisätään vähitellen.

Aika kauan menee ennenkuin alkaa vaikuttamaan mutta hyvä jos ei koukuta.

Enkä ole koskaan käyttänyt.

En kumpiakaan, en ole ikinä käyttänyt, enkä nyt käytä eikä ole koskaan tarjottu,enkä ole koskaan pyytänyt

Sairaalassa tarjosivat nukahtamislääkettä- en ottanut, olen hiukan lääkevastainen- valvoin lähes koko yön. Seuraavana iltana otin tarjotun lääkkeen ja nukuin hyvin.

Minullekin hiljattain tarjotttiin, mutta kieltäydyin. Kohtasin suuren surun, mutta minusta sekin on osa elämää ja sitä täytyy vain oppia sietämään. Lääkkeet eivät voi olla ratkaisu kaikkeen.

Olotila alkoi kuukausien kuluessa pahentua siinä määrin, että oli jo melkein pakko hankkia lääkkeet, jotta lapset eivät kärsisi tilanteesta kohtuuttomasti.

mutta suru on eri asia, kuin sairaus!

masennus ei ole surua, vaan tunteettomuutta ja tyhjyyttä ja sen sellaista. Tietty kaikki ei tarvitse lääkkeitä siihenkään, ainakaan lievässä masennuksessa.

Ilman noita olisin varmasti tappanut jonkun. :( Auttaa myös esiintymispelkoon.

nukahtamisvaikeuksiin... nykyään tarvitsen harvemmin. Kausiluonteista.