Äitini painostaa minua siirtämään 4kk vauvan omaan sänkyyn,

koska se ei muuten opi nukkumaan itsekseen. Minulle on kuitenkin ollut helpompaa pitää vauva vieressäni, koska imetän öisin monta kertaa. Kertokaa, onko tästä tavastani oikeasti jotain konkreettista haittaa?

Vauva-aikana yhdistin noi kaksi asiaa siten, että pinnis oli meidän sängyssä kiinni ja sängyn puoleinen seinä madallettiin siten, että siitä oli helppo vauva siirtää "omalle puolelle" syömisen jälkeen.

Just tossa 4kk ikäisenä taisi olla meilläkin toi "siirto". Tottui toisaalta siihen, että unissa siirrellään (mikä on kätevää kun nukahtaa jonnekin muualle) ja myös omaan sänkyyn totuttelu alkoi tolleen joustavasti. Tässäkin painotan sitä heräämisen tärkeyttä omassa sängyssä, ei säikähdä herättyään jne.

Tsemppiä ja ne neuvot voi ihan hymyillen laittaa omaan arvoonsa. Äidinvaisto vaan on semmonen jota kannattaa kuunnella ja neuvoista poimia ne itselle sopivat ;)

Ei omalla äidillä ole mitään syytä olla omalle tyttärelleen mustasukkainen. Muista kuitenkin, että äitisi on ollut äiti kauemmin kuin sinä, joten kyllä hänelläkin on jotain näkemystä asiasta. Ehkä äidilläsi on useampia lapsia kuin sinulla?



Ja ei, ei se perhepedistä omaan sänkyyn siirtyminen tapahdu aina tuosta noin vain, kuten monessa viestissä on annettu ymmärtää. Käly nukutti kuopusta viisivuotiaaksi asti perhepedissä, ja viikon olivat valvoneet, kun ei lapsi suostunut omaan sänkyyn. Nykytilannetta en tiedä, ehkä ovat taas perhepedissä.

Mitähän haittaa siitä on ja kenen pyllyä se kaivaa miten meillä tai teillä toimitaan.

Mitähän haittaa siitä on ja kenen pyllyä se kaivaa miten meillä tai teillä toimitaan.

ainakin haittaa heräillä yöllä monta kertaa, kun pitää mennä aamulla töihin. Kaipa se hänen pyllyään kaivaa, kun siitä pitää muille avautua. Enpä tiedä, ehkä sinä tiedät kälyni asiat paremmin?

Kaikilla on mielipiteensä. Esikoisen kyseessä ollessa loukkaannuin tuputettavista ohjeista ja neuvoista, kuopuksen kohdalla jo hiukan naureskelin. Nyt mulla on jo kolme lasta ja joko nyökyttelen kaikille neuvoille ja unohdan ne ´samantien tai nätisti mutta napakasti annan ymmärtää, että "meidän perhe, meidän lapsi, meidän tavat". Suosittelen samaa reagoimistapaa. ;)