Tammikuun 2009 Taaperot!

Pitkästä aikaa myös täältä suunnalta!



Onnea Fannille ja perheelle, tosiaan tuntuu hauskalta, että teidän pieni on jo isosisko! Meillä kun nuo ikäerot on olleet 3 vuotta...



Ommpulin äidille tsemppiä!

Joko Emmulia saa onnitella? :-)

Mukava kuulla myös Mariesta, onnellista odotusta sinne!



Meidän 1 vuotias on alkanut kävellä rauhallisesti, pottailu sujuu hyvin, yöt menee ihan mukavasti, sanoja ei tule muuta kuin omaa kieltään. Kovasti siskojen kanssa touhuaa. Syö itse jos haluaa. On vähän itsesuojeluvaisto kehittynyt ja osaa peruuttaa pois esim. sängystä tai sohvalta. Enää ei mene kaikki pikkuesineet suuhun. Hampaita on neljä. Päiväunia nukkuu kahdet.



Imetys on lopetettu jo silloin joulukuussa, hoitopaikan olen hakenut syksylle.Itse olen käynyt osa-aikaisesti töissä. Mies piti isäkuukauden ja olin koko helmikuun töissä. Hienosti mies hoiti kolmen lapsen kanssa arjen pyörityksen; koulut, kerhot, siivoukset, ruoat, kaupat, pyykit ym. Kymmenen pistettä! Totesi kyllä, että töissä pääsee helpommalla.



Mä nautin tästä osa-aika kotiäitiydestä ja välillä pääsee töissä käymään. Näin on helppoa vielä kun ei tartte kuskata muksuja hoitoon.



Mukavaa kevättä kaikille!



T. Jaffa tyttötrion kera

Joo Jaffa, saa onnitella, kunhan kaikki nyt vaan menis hyvin!!! :) Teen tämmösen kirjotusmaratoonin joka pinoon ;)



Tänne kuuluu siis hyvää, lapset kasvaa ja pienikin oppii kaikkee kokoajan, tajuaa hirveäasti jo asioita. Ja ulkona käveleminen on nyt huippujuttu, suuttuu vaan kun takas rattaisiin nostaa ;) Itsepäinen tyypi on, et saa nähä minkälainen perässä_juoksu_kesä tästä on tulossa, kääk!



Marie (enkelinäiti), oli mukava kuulla sinusta ja lämpöisiä ajatuksia teille!!!!!! :)



Ja onnea Fannille pojasta!! Hurjaa kyl tuo ikäero, mut tsemppiä sinne pienten kaa :)



Emmuli rv 6+2 ja tuo pikkupoitsu 1 v 1 kk sekä vanhempi poitsu :)

Onnittelut kaikille 1-vuotiaille taaperoille, hurjaa kyytiä vuosi mennyt, onnea uusista vauvoista ja raskauksista!



Meidän Oskari 1v.½kk osaa jo kävellä, syö itse jo aika hyvin, pottatouhut sujuu kivasti. Sanoja en juuri tunnista, mutta kovasti vaatii äänensävyillä ja osoittelee asioita.



Meillä edelleen elämä kulkee sairaan sisaruksen ehdoilla, kantasolusiirto tulee 31.3. ja sairaalaan joutuu jo sisälle 25.3., joten vähiin käy nämä kotipäivät. Parhaillaan olen sairaalassa ja Oskari& isoveljeä hoitaa kotona miehen vanhemmat jotka ovat jo eläkkeellä.



Töistä juuri soitti pomo ja kyseli töihin paluusta, mutta vaikea vielä sanoa miten kaikki asiat menee, siirron jälkeen vielä pitää varoa liki vuosi infektioita eikä voi mennä hoitoon, joten saan olla kotona. Välillä on kyllä tosi rankkaa.



T: Minna & Oskari (010209)

ei muuta kuin kaikkea hyvää odotukseen ja jaksamista. Itsellä alkaa onneksi loppusuora häämöttää, viikkoja jo 36 alkaa olla täynnä.. Jatkuvien kipujen ja kolotuksien vuoksi toivon että syntyisi hyvin pian, toivottavasti kuitenkin täysiaikaisena.



Onni sairastaa. Ensin tuli poskihammas kovalla tuskalla, sitten oli rs-virus korvatulehduksella maustettuna ja nyt taas kun näytti jo että tervehtyy, niin nousi kuume ja oleminen on ollut itkeskelyä.. joko toinen poskihammas tai korvatulehdus on uudelleen. Varmaan ois lääkärireissun paikka tänään kunhan jonnekin pääsee. Jos ei korvissa ole mitään niin saa ainakin kirjoittaa meille ison panadolipullon reseptin.. Sitä kun on nyt mennyt jo viikkotolkulla ja pienet pullot tyhjenee hetkessä. Edellinen lääkäri kehotti sitä ehdottomasti antamaan niin pitkään kuin tarpeen ja mielummin vähän liiankin herkästi, kuin miettimään että tarviikohan.



Täytyy koittaa jos vielä sais edes torkahdettua tälle yölle.. tää äiskä on lopettanut nukkumisen lähes kokonaan kohta.



Omppulin äiti & Onni

Kyllä ne lapset ovat elämän suola ja sokeri ja kaikki muut mausteet lisäksi!



Täällä ei vieläkään sillä saralla ole mitään tapahtunut ja vähitellen alan totutella ajatukseen, että eipä kai meille sitten enää lapsia suoda. Kahden keskenmenon jälkeen nyt sitten ajattelin lopettaa yrittämisen (ei toki ehkäisyä toistaiseksi, mutta ei enää isoja odotuksiakaan.)



Sen sijaan odottelen kyllä ihan tärinässä ultrauutisia....... Koirakuumetta kun on ollut jo pitkään ilmassa, olenhan tuosta aiemminkin maininnut "muutamaan" otteeseen. Roduksi tarkentui sitten miettimisen ja tutustumisen jälkeen huskyn sijasta lapinporokoira (sopii niin paljon paremmin tähän elämäntilanteeseen ja lisäksi mies antoi luvan vain YHDEN koiran ottamiseen, huskyjä olisi pitänyt ottaa kaksi niiden vahvan laumavietin takia). Tässä pääsiäisen jälkeen piti koiramamman mennä ultraan, ja saadaan tietää onko sinne vauvoja tulossa ja suurinpiirtein lukumäärääkin.



Muuten nyt meilläkin on oikea taapero, joka kävelee eikä enää konttaa (paitsi joskus kompastuessaan saattaa jäädä nelivedolle. Omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa, mutta se taitaa tällaisessa porukassa jo olla varsin tarpeeseen, että joskus saa tahtonsa läpi.



Imetän edelleen varsinkin iltaisin (ja öisin), päivisin olen tuota yrittänyt lopetella, mutta toisinaan tulee lipsuttua (niin helposti saa vähän aikaa tässä koneella lorvailuun, kun ottaa pienimmän hetkeksi tissille, nytkin nukutin tuon rinnalla päivänokosille). Palatakseni ensimmäiseen aiheeseeni, eli lisävauvoihin, en enää edes kuvittele että pystyisin tulemaan raskaaksi/pysymään raskaana ennen kuin kokonaan raaskin tuon tissistä vierottaa.

Se koiramamma on pieniin päin ja pentuja näyttäisi olevan tulossa sopivan monta...... Eli mitä ilmeisimmin kesällä meillä kuuluu pienten tassujen tepsutus!

Tervehdys minnekä kaikki ovat haihtuneet. Taitaa olla aika kiire juosta taaperoiden perässä. Meilläkin mennään niin lujaa, että heikompia hirvittää.



Niin.... ja kun menin heittämään kirveen kaivoon muunlaisen perheenlisäyksen kuin hauvavauvan suhteen. Yllätin itseni ja plussa pärähti raskaustestiin toissapäivänä. Pelko persiissä taas kerran miten nyt käy.



Katjalah+neljä terroristiaan+papu5 rv4+6

Onnea Katjalah! Ja tsemppiä odotukseen! Jokos Omppulin äiti on saanu perheenlisäystä?



Ei tosiaan ole paljon ehtiny/jaksanu kirjotella. Töitä, opiskeluja, perhettä, rakennusta... Siinäpä se aika meneekin. Neiti on viihtyny päiväkodissa ja nykyään saa kantaa pois, kun olis niiiiiin kiva vaan leikkiä kamujen kans. On siellä yks poikakin, jonka kans tulevat erityisen hyvin juttuun... Hyvä että on saanu kavereita :)



Puhetta tulee koko ajan, se on semmosta vauvakieltä. Mutta oikeitakin sanoja on aika paljon mm. äiti, vaippa, potta, ti =isi, pappa, joitakin serkkujensa nimiä ja mun veljen koiran nimi ainakin. Kovasti yrittää matkia puhetta, esim näkkäri on tosi hauskan kuulonen, kun yrittää sitä sanoa :)



Pihalla juostaan ja räpistellään kaikki maholliset rapakot ja kurapaikat läpi. Ja se oma tahto. Huh. Välillä ihan hirvittää, kun on niin uhmaa, että. Ja minäite neiti söi tuossa aamupuuronkin ihan ite :) Imetän edelleen, nykyään enää pari-kolme kertaa päivässä kun olen nyt vähän vähennellyt. Kuitenkaan ei vielä pitkään aikaan ole mitään aikomusta vierottaa neitiä :)



Meille kävi vanhanaikasesti ja loppusyksystä tulee sitten perheenlisäystä. Jotenkin ahistaa, kun en ole yhtään innoissani tästä raskaudesta. Ihan toisenlaista, kuin nöpön odotus... Mutta toivon, että alan ja opin rakastaa tätäkin... Pelkopolille menen synnytyksestä puhumaan, niin eiköhän siellä voi asian ottaa puheeksi. Kukaan ei vielä tiedä tästä raskaudesta, kun en halua kenenkään kanssa puhua tästä, enkä todellakaan kertoa. Mut te ootte mun luottokamuja ;) Sori, että tuli ohi taaperoaiheen ;)



Hömppä ja Nöpö 1v (kohta)3kk ja Nuppu rv 11+

ihan ymmärrettäviä nuo tunteesi. Varmasti vielä onnellisuudeksi muuttuu. Itselläkin täällä pelko ja ahdistus päällä niin paljon kun olen uutta raskautta toivonutkin. Mutta kun on ne kaksi keskenmenoa alla niin ei oikein tiedä mitä ajattelisi. Vuoroin liitelee pilvissä, vuoroin pelkää mielettömästi. Joo, ne hormonit ne hormonit.



Minäkin imetän aina vain ja nyt kyllä tosissaan pitäisi harkita tuon tissitakiaisen vieroitusta. Toisaalta imetän enää harvoin, lähinnä iltatutiksi ja joskus yöpaniikkiin. Muuten en vieläkään edes harkitsisi totaalistoppia, mutta tämä raskaus...



Tuo tahtoasia kuulostaa niin tutulta. Meidän herra on niin MINÄ TAHDON, etten muista aiemmista tenavista moista tässä vaiheessa. Pihallakaan ei hetkeäkään istuisi aloillaan vaan tietysti sinne pahimpiin rapakkoihin pitäisi päästä. Meidän poika ei ulkosalla muuten suostu kävelemään vaan konttaa - kaipa kengät ja kurahousut vielä tuntuvat hieman vierailta.



Meillä kaikkein eniten pojan käyttämä sana on ANNA! Tahtoo milloin mitäkin...



Katjalah+terroristit*4+ Papu5 rv5+1