Miten joku haluaa kätilöksi? Mahtava työ, toisten verisiä alapäitä

Kiitos avusta, minusta ei olisi ollut siihen synnytykseen yksin.

jotka on sen kätilön työn suola ; )

Minusta tuntui että kätilöni olivat ihania pelastavia turvallisia ihmisiä, melkein enkeli-hahmoja ;)



Jos synnytys on noin saastaista, miten kukaan voi sietää vauvoja jotka paskoo estottomasti vaippaansa...

Synnytyssali on vain yksi osa sitä. Kätilö voi työskennellä äitiys- tai naistentautien polilla, äitiysneuvolassa, naistentautien vuodeosastolla, prenataaliosastolla, synnytysvuoteilla, keskolassa...

kolmatta vuotta näin aikuisiällä. Aivan ihanaa, työ monipuolista ja haastavaa. Olen opiskeluaikana ollut töissä myös vanhuspuolella ja se kyllä jää toiseksi.

mutta en aikoinaan päässyt edes pääsykokeeseen.

Päädyin lopulta yliopistoon ja opiskelin kieltenopettajaksi. Edelleen silti välillä kaiholla mietin, millaista kätilön työ käytännössä olisi. Olen aika varma, että pitäisin siitä.

En ole kätilö, mutta lapsen syntymä on minusta upea ja hieno juttu. Kätilön työn tarkoitus on hyvä synnytys ja terve lapsi. Kauniita asioita.



Vaikka en työskentele terveydenhoitoalalla, en näe veressä mitään erityisen saastaista tai kuvottavaa.



Jos alapää on niin saastainen ap:stä, niin ei varmaan voi seksiäkään harrastaa.

Valmistuin itse kätilöksi v. 2008 maaliskuussa, kahden lapsen äitinä. Sain heti huhtikuussa vakipaikan ja yhtään kertaa ei ole tarvinut itseään töihin pakottaa, vaan pidän työtäni ihanana, mielenkiintoisena ja erittäin palkitsevana. Myös 3-vuorotyä sopii minulle, tosin teen enimmäkseen ilta- ja aamuvuoroa (työpaikalla muutamia kätilöitä, jotka haluavat tehdä pelkkiä yövuoroja).



Nyt odotan kaksosia, joiden laskettu aika on toukokuussa. Toivottavasti jaksan työssäni mahdollisimman kauan :)

joka päivä?

ja muistan kun valmistuin ja odotin innolla joka työpäivää ja mies sanoi et "katotaan ootko noin innossasi vielä kymmenen vuoden päästä", nyt ollaan todettu että oikeesti - olen. Menen oikein mielellään töihin ja kun on 4-5 vapaata odotan oikeesti että saan taas mennä sinne, onko muilla näin? On erittäin antoisaa työ, mutta toki myös vaativa, täytyy reagoida nopsaa, tehdä joskus omia nopeita päätöksiä, aina olla askell edellä että "mitä teen jos...". Tuosta alapääasiasta - tuota - en ajattele asiaa noin, se on mulle vain yksi pieni tehtävä isompien joukossa ja usein merkki siitä että synnytys edistyy. Itse esim koen että jalkahoitajan työ on kauhea, muiden hoitamattomia jalkoja höylätä. Yleensä naiset kuitenkin pitävät alapäänsä puhtaina, mut joku likainen jalka joka ei hoidettu kuukausiin, urk...

katsella ja tunkea kätensä sinne ja liata itsensä, paskoja pestä pois yms. Vanhustenhoito vaipanvaihtoineen on pieni juttu tuohon kätilön työhön verrattuna.

En kyllä viitsisi Vauva -lehden palstalla tai missään muuallakaan moista juttua suustani päästää.. Ilman kätilöitä ei olisi sinuakaan tässä maailmassa. Kiittämättömyys on maailman palkka. Toivottavasti vauvasi syntyy ilman mitään apua ;)

Saavat hyvin pitkälle itse päättää, miten paljon nainen kärsii, viitsiikö kätilö edes auttaa ja pakottaako esim. äidille erittäin epäsuotuisaan ponnistusasentoon.



Kätilö voi myös leikata saksilla toisen alapään halki, mitään lupia kyselemättä.



Onneksi hyviäkin kätilöitä on, mutta huonot pitäisi saada sieltä pois.

Ensinnäkin, minusta alapää ei ole sen ällöttävämpi tai saastaisempi elin ihmisruumiissa kuin muutkaan. Ei ole siis mitenkään ällöttävää "katsella ja tunkea kätensä sinne". Onko tämä nyt jotain kivikautista tabu-häveliäisyysajattelua että naisen alapää olisi jotenkin yököttävä ja saastainen vai mitä? Itselleni ainakin hyvin vieras ajattelutapa enkä ole koskaan työssä niin kokenut että yök, alapää!



Verikään ei minusta ole mitenkään iljettävää. Ulostetta kohtaan minulla on edelleen tietynlainen vaistomainen yök-refleksi, mutta ei sitä siinä synnytyksessä ajattele vaan sen haluaa vaan nopeasti ja hienotunteisesti siivota pois ja keskittyy samalla itse synnytykseen eikä siihen ulosteeseen. Yleensäkin, se lapsen ulos saaminen ja kokemuksen tekeminen äidille mahdollisimman turvalliseksi ja miellyttäväksi siinä on se mihin keskitytään, eikä alapään ulkonäköön tai kehon eritteiden yököttelyyn.

itse olen yhdeksännellä luokalla ja haaveenani olisi olla kätilö. mitä kouluja sinä olet käynyt että olet valmistunut kätilöksi? onko kätilöillä töitä? :) toinen haaveammattini on lääkäri.

Kannattaa ottaa huomioon se, että lääkäri tienaa tuplasti sen mitä kätilö. Eli jos päätä riittää, suosittelen lääkistä.

Itse en tuohon ammattiin kykenisi, tuskin edes pääsisinkään. Hirveä vastuu! Kiitos teille ihanat kätilöt olemassaolostanne!

Osa ihmisistä tuntuu olevan vieraantunut täysin luonnollosista asioista, kuten nyt synnytyksestä. Veri ja eritteet on ihan normaalia elämään kuuluvaa juttua.



Ihan samoin voisin ajatella yhdynnässä, jossa kaksi limakalvoa kohtaa toisensa, ja eritteitä vaihdetaan, ja jos ollaan uskaliaita niin jotkut jopa nuolevat niitä limakalvoja!! Saatko yökkömisrerfleksin, jos miehesi pyytää sinua antamaan suuseksiä, ja laukeaa siinä???



Paska on vaan paskaa, ja veri verta. Itse en halua elää missään vakuumipussielämässä, mihin ei kuulut normaalit elämään, ja esim. syntymänihmeeseen, liittyvät normaali hajut, äänet yms.

katsella ja tunkea kätensä sinne ja liata itsensä, paskoja pestä pois yms. Vanhustenhoito vaipanvaihtoineen on pieni juttu tuohon kätilön työhön verrattuna.

En kyllä viitsisi Vauva -lehden palstalla tai missään muuallakaan moista juttua suustani päästää.. Ilman kätilöitä ei olisi sinuakaan tässä maailmassa. Kiittämättömyys on maailman palkka. Toivottavasti vauvasi syntyy ilman mitään apua ;)

Ihan tosissasiko ajattelet, että lapset jäävät syntymättä, jos kätilö ei ole paikalla tai kuolevat kaikki synnytyksessä.

Arvostan kätilön ammattitaitoa toki, mutta argumentointisi oli hiukan ontuvaa.

sä mietit sitä ja mä mietin miksi joku haluaa löhätä vain sohvalla joka pv...

et joku on sunkin visvasta veripilluas joutunu sörkkimään..

Olisit hoitanut synnytykses ite!!

vauvan jä äidin hengestä tolla lailla. Ja sitten pitää katsoa päivittäin hirvittävissä tuskissa kiljuvia ihmisiä. En kyllä varmaan pystyisi.