Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä avuksi 5-v. omassa sängyssä nukkumiseen?!
29.12.2009 |
Meillä 5,5-vuotias poikalapsi on kohta kolmen vuoden ajan joka yö jossain vaiheessa kömpinyt meidän vanhempien väliin nukkumaan. Nyt alkaa poika olla sen verran iso, että paikat käy pian ahtaaksi, ja minä olen raskaana ja kasvan koko ajan leveyttä. Ja pian meillä on vauva, jota syötän vieressäni öisin.
Olemme yrittäneet hyvällä poikaa, olemme yrittäneet pahalla poikaa saada nukkumaan omassa sängyssä yönsä. Ei onnistu. Huutaa kuin palosireeni paniikissa, että pelkää, että ovesta tulee joku tai että verhon takana on joku.
Viime yö oli pahin. Mieheni kanssa ollaan vähän eri linjoilla tässä asiassa, hän on tiukempi. Itse en jaksaisi enkä haluaisi olla lapselle niin tiukka, mutta en tiedä mitä tehdä. Tämä tilanne jakaa meidät kaksi, ja lapsi huomaa että hänen käytöksensä aiheuttaa vanhempien välillä riitaa. Hänen käytöksensä vuoksi ollaan kaikki väsyneitä. Vauvan takia hän ei enää saa nukkua isän ja äidin vieressä jne. Pelkään, että lapsi siirtää vihan tunteet vauvaan.
Mitä konkreettisia keinoja teillä olisi meidän tilanteen ratkaisemiseksi?
Kommentit (18)
Teidän täytyy tehdä itse niin kuin teistä tuntuu. Tässä on esitetty muutama erilainen vaihtoehto ja mielipide ja vain te tiedätte mikä sopii teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaa ajattelemaan eri kanteilta asiaa. Kiitos siis jokaiselle vastanneelle :)
Alkaa vaan pelottaa, että tästä muodostuu sellainen lumipalloefekti: esikoinen jää jalkoihin jo ennen kuin toinen lapsi ehtii syntyä! Eihän kukaan sitä halua...
Ap
Me yritimme myös paljon kaikenlaista (poika tulee yöllä täysin unessa meidän väliin, emme herää siihen, mutta aamulla meitä vaan on kolme. Tai vuosi sitten neljä :)
Mietimme asioita ja päädyime, ettemme tehdä asiasta pakkojuttua. Minä nukuin vauvan kanssa patjalla naapurihuoneessa (oli todella helppoa ja mukavaa, vauva laatikosta viereen syömään ja takaisin). Okei, yksi huone meni kahdeksi kuukaudeksi sekaisin räteistä ja peitoista, mutta so what.
Nyt vauva on 1v ja nukkuu omassa pinnasängyssä samassa huoneessa. Viisivuotias tulee edelleen. Ihan tietoisesti juokseen jossain 4-6 välissä ja nukkuu aamuun välissä. Herää silloin ja tarvitsee läheisyyttä.
Jos haluamme tilanneetta muuttaa, nin olemme päättäneet, että toinen nukkuu vieressä patjalla. Kuten joku ehdotti tuossa aiemmin.
Mutta olemme myös päättäneet odottaa. Pienihän tuo vielä on.
Sää lopetat ton mamoilusi.
Ja mieluiten sanot miehellesikin että nyt loppuu. Lapsen paikka on omassa pedissänsä. Piste.
Minusta tollanen lapsen huudatus joka päätyy lapsen tahdon voittoon on säälittävää "kasvatusta".
Pitää pystyä sanomaan ei. Ja tarkoittaa sitä.
Vauvatkin osaa ton vanhempien hyppyyttämisen.
Oma aikansa tollaseen menee että oppii.
Oma on soppanne. Toi sun nyt tarttee vaan sietää kun lapsen mukaan olette menneet.
Osta lapselle vaikka kiva yövalo tuomaan turvaa. Mutta enää ette ota lasta sänkyynne.
Siinähän nyt juoksette lapsen huoneeseen, mutta kyllä se siitä ajallansa.
Lähinnä mies ramppasi, kun mulla tänään töitä ja hänellä lomaa.
En näyttänyt mamoiluani lapselle, huusin ja karjuin (eikä ollut eka kerta), yöllä hänen sänkynsä ääressä.
Mitähän diplomatian keinoja tässä voisi käyttää? Tuntuu, ettei yövalokaan auta. Tuli juuri mieleen, että ehkä mä laitan miehen pojan kanssa rautakauppaan, niin voi poika valita sieltä ihan itse turvalukon meidän oveen (ollut hankinnassa muutenkin), saa siitä ehkä turvallisuudentunteen.
Lisää kommentteja? Tarvitsen paljon tukea ja idiksiä. Tuntuu, että ollaan ihan yksin tässä. Ei kellään meidän kavereilla ole edes noin vanhoja lapsia vielä, jos lapsia ollenkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4v ikäinen vieroitettiin omaan sänkyyn lahjomalla: seinälle taulukko, jokaisesta yöstä sai tarran taulukkoon ja kun 14 tarraa oli kerätty, mentiin lelukauppaan ja ostettiin joku toivottu lelu. Maksoi meille muistaakseni 20e ja sen jälkeen on saatu nukkua rauhassa. samalla tavalla vieroitettiin erittäin itsepäinen 3v tutista, silloin kustannus oli 24e. Ei huutoa, ei kiusausta, ei strssiä ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Tylsää vaan näin joulun jälkeen, kun on juuri saanut hirveästi kaikkea kivaa lahjaksi! Kauheaa materialismia...ellei sitten lahjus olisi jotain antimateriaa: leffa, teatteri, konsertti, näytelmä...
Toivon vaan, ettei vauva, tai sisarusten välit, saa alusta alkaen kärsiä tällaisen asian takia!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä huudatte lapselle asiasta? Se vain pahentaa hänen pelkojaan!
Toinen vanhemmista voisi nukkua viikon tai pari lapsen huoneessa patjalla lattialla. Näin lapsi yöllä herätessään kokee huoneen turvalliseksi ja nukahtaa omaan sänkyyn uudestaan. Seuraavaksi patjan voi jättää lattialle, ja kun te aikuiset nukutte omassa huoneessa ja lapsi tulee yöllä sinne, niin sitten lapsi viedään omaan sänkyyn ja aikuinen siirtyy patjalle lapsen huoneeseen. Vähitellen kokeillaan sitä että lapsi viedään takaisin, ollaan hetki sängyn laidalla ja poistutaan vanhempien huoneeseen. Välillä voi tulla takapakkia, mutta ei se haittaa.
Tärkeintä nyt on luoda turvallinen olo lapselle omassa huoneessaan. Asia on hänelle selvästi vaikea, joten älkää hätäilkö. Omassa sängyssä nukkumiseen totuttelussa voi mennä aikaa, mutta suokaa se aika lapselle.
Huutamalla ja raivoamalla ja riitelemällä saatte aikaan vai pahaa.
tarrat toimivat aikansa, mutta pidempi aikaista hyötyä niistä ei ollut, vaikka kaikkea kivaa tietystä määrästä tarroja olikin luvassa.
Joten meidän ratkaisumme oli se, että siirrettiin pojan sänky meidän makkariin ja nyt yöt sujuvat. Jos asuisimme pienemmässä asunnossa, näin joutuisimme toimimaan joka tapauksessa ja toisaalta.... Ihminen taitaa ole ainut nisäkäs, joka tyrkkää pienen pentunsa eroon emosta hyvinkin varhaisessa vaiheessa....... Miksi näin?
Miksi aina kritisoidaan vanhempaa, joka päättää nukkua lähellä lastaan. Eikö sekin ole jokaisen oma valinta ja näin ollen yhtä oikea kuin päätös tehdä toisin?
Niin ja meidän poika siis juuri täyttänyt 6v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelisäännöt eli teette molemmat täsmälleen samoin. Meillä on vaativa lapsi ja yksin emme olisi kumpikaan jaksaneet vääntää. Meillä toimii esim sellainen että otetaan patja ja mennään siihen nukkumaan niin, että lapsi näkee sinut. Siitä on helpompi vieraannuttaa kuin omasta sängystä. On myös ostettu yövalo. Laitettu sellainen harsoverho kattoon. (Yleensä tytöillä mutta toimi meidän pojallekin). Ja yhdessä vaiheessa toimi sellainenkin, että ei vaan puhuttu mitään. Lohduteltiin ja peiteltiin mutta ei vaan puhuttu mitään.
Huudatte ja raivoatte lapselle siitä, että hän pelkää. Pimeydenpelko on tuonikäiselle todellinen pelko, ei mitään keksittyä saati jotain tahallista temppuilua.
Laittakaa sen pojan sänky teidän huoneeseenne, kyllä se pelko iän myötä hävenee. Nyt hän ei selvästikään ole vielä valmis viettämään öitä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä huudatte lapselle asiasta? Se vain pahentaa hänen pelkojaan! Toinen vanhemmista voisi nukkua viikon tai pari lapsen huoneessa patjalla lattialla. Näin lapsi yöllä herätessään kokee huoneen turvalliseksi ja nukahtaa omaan sänkyyn uudestaan. Seuraavaksi patjan voi jättää lattialle, ja kun te aikuiset nukutte omassa huoneessa ja lapsi tulee yöllä sinne, niin sitten lapsi viedään omaan sänkyyn ja aikuinen siirtyy patjalle lapsen huoneeseen. Vähitellen kokeillaan sitä että lapsi viedään takaisin, ollaan hetki sängyn laidalla ja poistutaan vanhempien huoneeseen. Välillä voi tulla takapakkia, mutta ei se haittaa. Tärkeintä nyt on luoda turvallinen olo lapselle omassa huoneessaan. Asia on hänelle selvästi vaikea, joten älkää hätäilkö. Omassa sängyssä nukkumiseen totuttelussa voi mennä aikaa, mutta suokaa se aika lapselle. Huutamalla ja raivoamalla ja riitelemällä saatte aikaan vai pahaa.
Siksi olenkin täällä kysymässä neuvoja, kun tiedän tilanteen olevan paha. Tiedän, ettei huudattaminen toimi, tunnen siitä huonoa omaatuntoa ja säälin lasta! Hän oikeasti taitaa pelätä, vaikkakin toisaalta välillä epäilen hänen keräävän säälipisteitä...
Muistan kyllä itsekin vielä alakoululaisena iltaisin aina huutaneeni sängystä "Hyvää yötä, onko ovi lukossa?". Turvalukkoa siis varmistelin. Soitinkin äsken miehelle ja passitin heidät tänään rautakauppaan ostamaan vihdoin sen turvalukon meille. Sen lukituksesta (siis sellainen ketju) voisi tehdä jokailtaisen ohjelmanumeron, jotta lapsi saisi siitä maksimaaliset turvallisuudentunteet.
Viime yönä kävi jopa mielessäni, että muutetaan lapsen sänky kerrossängyksi (on sellainen http://www.sieva.fi/index.php?prod_id=00000032&group=00000018&mag_nr=1 muunneltava parvisänky/kerrossänky/puoliparvihässäkkä), ja isä saa ruveta nukkumaan siellä yönsä. Toisaalta en kyllä lähtisi siihen, että annetaan periksi ja toinen vanhempi muuttaa lapsen huoneeseen. Tuo patjajuttu, jota ehdotit voisi olla paljon parempi.
Lapsi ei nukahda iltaisinkaan ilman minua. Ensimmäiset kaksi elinvuottaan oli helppo nukutettava, sitten muuttui suunta. Istun hänen huoneessaan, kunnes nukkuu...Että näin!
Ap
Sitten istuttiin eteisessä näköyhteydessä. Sitten käväistiin vessassa, tai juomassa tai jotain ihan tahallaan pieniä aikoja ja tultiin takaisin. Siedätyshoitoa tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on kaikkein luonnollisinta. Pieni lapsi tarvitsee vanhempiensa turvaa myös öisin.
Tuo erikseen nukuttaminen on varsin uusi ilmiö, liittyy siihen että jo pikkulapsen tulisi olla hyvin itsenäinen ja pärjätä itsekseen.
Kysykää vaikka omilta vahemmiltanne, nukkuiko heistä joku pikkulapsena yksin eri huoneessa. Tuskin...
Huono ja kylmä äiti...ja isä.
Tiedostan tekeväni vastoin tahtoa, mutta miksi teen/teemme niin? Mikä vaatii meitä toimimaan sillä tavoin?
Miksi lapsen pitää tosiaan olla niin samperin itsenäinen ja peloton ja urhoollinen?
MIKSI me ollaan tällaisia?
Ap
kun meillä lapset 5v ja 3,5v nukkuvat ihan onnellisina meidän huoneessa... KEnenkään ei tarvitse nukkua yksin....
Yritäppä itse eristää itsesi muusta perheestä/miehestä nukkumaan jonnekin 100km päähän pimeään huoneeseen... Jee kivaa...
Ja kyllä, siltä se lapsesta tuntuu 100km päässä!!!
Meillä lapsi laitettiin omaan huoneeseen koska isi kuorsaa ja lapsi heräili siihen öisin. Näissä kun ei ole yhtä ainoata oikeaa tapaa. Siihen vaikuttaa sekä lapsen luonne, että vanhempien luonne. Itse olen myös niin kova pyörimään unissani, että en edes uskalla pitää lasta yöllä vieressäni. Sairaana tai pahoja unia nähneenä tulevat tottakai kainaloon.
Alue: Aihe vapaa
Ap