Kai me sitten erotaan

Älkää erotko toisistanne, vaikka nyt tuntuu toivottamalta. Kukaan ei ole luvannut, että elämä aina tuntuisi kivalle (niinkuin mun mies ajatteli vielä vuosi sitten!). Meidän kohdalla elämä on toki muuttunut paljon kivemmaksi, kun ollaan löydetty pikkuhiljaa arvostusta toisiamme kohtaan. Se on tapahtunut käytännössä niin, että ETSII hyvät asiat toisen käytöksestä ja persoonasta, alleviivaa niitä itselleen ja myös SANOO ÄÄNEEN toiselle. Myös se,että kiitetään toisiamme pienistä arjen teoista kasvattaa roimasti tunnepankki. Vaikka et itse saisi heti vastakaikua, niin kannattaa kokeilla, koska se muuttaa sinua itseäsi ja asennettasi jo positiiviseen suuntaan.



Toinen juttu, mikä on meitä auttanut paljon ymmärtämään toisen viestejä, on ajatus rakkauden viidestä kielestä: läheisyys, käytännön teot, rohkaisevat sanat, lahjat ja yhteinen aika. Jokaisella on oma "äidinkieli" jota käyttää ja jota ymmärtää luonnostaan mutta jos kumppanin "äidinkieli" onkin toinen kuin omani, voi olla että rakkauden viestit ei mene perille ja se aiheuttaa mielipahaa. Minulle esim. rohkaisevat sanat ja kehut on tärkeintä, miehelle taas käytännön teot. Kun ymmärsin tämän, näin hänen palvelualttiudessaan sitä rakkautta minua kohtaan, josta LUULIN jääneeni vaille. Samalla tavalla olen tietoisesti välillä valinnut tehdä jotain hänen puolestaan ja kas - viesti on mennyt perille paremmin kuin kauniiden korttien muodossa. Mikä parasta, hän on myös oppinut antamaan minulle kaipaamiani kauniita sanoja.



Parisuhde- ja avioliittoleirit ovat usein hyväksi koettuja. Esim. Mennään eteenpäin - viikonloppu (löytyy googlaamalla) oli siskoni perheelle mullistava. Hänenkään mies ei ole keskustelevaa parisuhdeleiri -tyyppiä, mutta lähti mukaan eikä joutunut pettymään.



Rakastaa ja tulla rakastetuksi - se on ihmisen suurin tarve ja haaste. Opettelua riittää koko elämän ajaksi yhdenkin ihmisen kanssa :).

mies kotiin. Pääsee kosketukseen siihen, mitä toinen tekee perheen eteen. Jos vaikka arvostaisitte sit taas toisianne.

Kuulosti niin samalta että pelottaa....

mies tekee paljon töitä ja maksaa lainaa yksin, mä hoidan ruokapuolen ja kolme lasta + kodin. Mies valittaa kun en halua seksiä ja mä valitan et haluisin jos tuntisin et mua rakastetaan= saisin hellyyttä. Meilläki kunnon riitoja ja kypsymistä ja toisten arvostus tipotiessään. Mihin hävis ne rakastuneet jotka vanno selviävänsä mistä vaan???? Oikeen vituttaa kun on päästetty ittemme tälläseen tilaan. En tiiä miten suosta noustaan. Kai jompi kumpi aikaa myöden hilaa ittensä vieraaseen syliin ja sit saadaan tuloksia, suuntaan tai toiseen....

Ei se ero ole välttämätön, huonoista ajoista voi selvitä. Miehesi käytökseen et voi suoraan vaikuttaa, mutta mitä jos lähtisit itse eteenpäin sillä ajatuksella, että "mehän selvitään tästä". Rakasta sitä miestä, arvosta ja kunnioita niin että jossain vaiheessa se ei ehkä voi kuin tehdä samoin. Jos toinen on kiva ja mukava ja kannustava - niin kuinka kauan se toinen jaksaa yksikseen kiukutella? Ja jos toinen ei mitenkään muuta asennettaan, niin ehkä sitten voisi harkita jotain radikaalimpaa.



Ootteko kokeillut yhteistä irtiottoa, lomaa miehellekin ilman työstressiä?

Meillä asia järjestetty niin että molemmat käyvät töissä ja tuovat leipää pöytään, molemmat vastaavat lasten huolehtimisesta, harrastuksista ja molemmat tekevät kotitöitä. Näin ei kummallaakaan ole valittamista ja katkeruutta ei ole ilmassa. Ymmärrämme molemmat mitä vaatii työelämä, mitä vaatii kotielämä lasten kanssa jne

tai kirjottakaa kirje toisillenne (näin ehtii sulatella toisen sanomaa ennen ku laukasee mitään takas ja kirjeeseen ei ehkä kirjota suutuksissaan typeriä kommentteja) asioista ja ajatuksista yms yms



selvittäkää miten muutos vois konkreettinen olla. mun mielestä toi et jotain on jo muuttunu on suuntaa että asiat vois muuttuu? onko teillä pikkulapsiaika? sehän on rankkaa ja se aika menee ohi "pian"..



tsemppiä!!

Jep. Viime keväänä oli ahditusta ilmassa. Mies sanoi silloin että joko tulee muutos tai hän haluaa eron. Ongelmina lähinnä läheisyyden puutos, ja se ettei kumpikaan koe saavansa arvostusta. Mies työskentelee PALJON ja tienaa PALJON, minä olen pitänyt huolta kodista,muksuista ja arjesta...Mutta. Muutosta on ollut, hieman, syksyllä meni paremminkin, mutta ei kai me edelleenkään toisiamme arvosteta, tarpeeksi, eikä ainakaan olla samalla aaltopituudella.Tänään oli hirmuinen riita, mies häipyi, ja tuli äsken takaisin eikä mikään kuulemma enää kiinnosta. Ehkä se olisi parempikin erota. PLEASE kertokaa että tästä selviän eteenpäin ja parempaan???Joudun ainakin elintasosta luopumaan mutta se on kyllä pientä...

Mitäs jos sinä aloittaist samanlaisen hiljaisuuden? Vastaat vain kysyttäessä, hiljaa mumisten.



Jollain tasolla luovutat ja alat elää ns.itsellesi? Miten miehesi reagoisi siihen?



Itselläni varsin mörökölli mies, joka osaa tehokkaan mykkäkoulun, 1pv-1kk. Aiemmin se riepoi tosi paljon ja porasin joka käänteessä. Jossain vaiheessa mitta tuli täyteen ja aloin käyttäytyä samoin. No, sekös se ukkoa harmittaa. Riittävän pitkän ajan kuluttua kummasti hän haluaa keskustella :)



Ja, mitä mahdolliseen eroomme tulee, saas nähdä. En jaksa "ressata", tulee jos on tullakseen tai sitten ei. Nyt vaan on parisuhteessa hieman hiljaisempi vaihe. Aika näyttää!

juristi on Salme Sandström. Tuttavapiirissäni useampikin ihminen on ollut hänen asiakkaana ja kaikki ovat häntä kehuneet.

Mutta miten mä saan tuon miehen puhumaan :( Edelleenkään ei sanaakaan. Nyt lähti metsälle ja palaa illalla, toivottavasti saa asioita mietittyä siellä eikä vaan kiihkoa itseään pahempaan vihaan.Kun edes tietäisin mistä se vihainen on...



Ahdistavaa :(



ap

Olen itse suuressa asianajotoimistossa töissä, eikä meillä ole kyllä osakastasonkaan tuntiveloitus noin paljon. Perheoikeuteen erikoistuneet asianajajat (jollainen kannattaa ehdottomasti valita) hoitavat yksityishenkilöiden asioita, mikä näkyy tuntihinnoissakin. Omassa ositus- ja elatusprosessissani minua avustanut asianajaja veloitti 180 euroa tunnilta - ja oli pätevä!

Oikeasti kiinnostaisi tietää, missä toimistossa tai kuka veloittaa perheoikeusjutuissa 600 euroa/tunti :D

Niille, jotka varoittavat oikeusaputoimistosta ja kehottavat ottamaan hyvän asianajajan, voitteko myös neuvoa, mistä ja miten sellaisen löytää? Hinta on tietysti yksi indikaattori, täällä Helsingissä hyvät asianajajat veloittavat siinä 600 e/ tunti.

Kyllä julkinen oikeusavustajakin voi olla hyvä juristi. Tai voi olla ihan paskakin. Kyse on sielläkin henkilöistä!! Ei kaikki yksityisetkään juristit ole hyviä.



Terv. perheoikeuteen opinnoissaan erikoistunut lakimies, joka ei varmaan itsekään palkkaisi itseään.

Oikeusaputoimistoista minulla ei ikävä kyllä ole tietoa, joten en osaa auttaa. Tosin epäilen, että siellä on töissä vähän sellaisia "joka alan asiantuntijoita" - pahoittelut ennakkoluuloisesta käsityksestäni kaikilta, jotka mahdollisesti ovat siellä töissä :)

Luulisi muuten, että oikeusaputstossa on nimenomaan perhe-oikeuteen erkoistuneita ihmisiä. Vai olenko siinäkin väärässä?

Se korkean tuntiliksan maininnut

Tuo saattaa olla edessä. Hyvän asianajajan etsiminen siis. En ole tänään ehtinyt mihinkään soittelemaan, se jää nyt ensi vuoteen. Siihen asti yritän "pakottaa" miehen puhumaan. Enempää en voi saada häntä suuttumaan, mutta ainakin osoitan että minua kiinnostaa ja haluan jatkaa.



Ap

lienee ihan siedettävä summa, riippuen tietysti siitä montako tuntia hommia pitää paiskia. Kun vaan tosiaan tietäisi mistä hyvän löytää?

Itsellä kokemusta lähinnä tekijänoikeusjutuista pk-seudulla.

Harmitti vain nuo varmaan hyvää tarkoittavat neuvot hankkia hyvä asianajaja, mutta kun ei tiedetä edes mistäpäin Suomea ap kirjoittaa eikä anneta mitään kättä pidempää siihen, miten hyvän juristin löytäisi. Luulisi muuten, että oikeusaputstossa on nimenomaan perhe-oikeuteen erkoistuneita ihmisiä. Vai olenko siinäkin väärässä?

Se korkean tuntiliksan maininnut

Olen itse suuressa asianajotoimistossa töissä, eikä meillä ole kyllä osakastasonkaan tuntiveloitus noin paljon. Perheoikeuteen erikoistuneet asianajajat (jollainen kannattaa ehdottomasti valita) hoitavat yksityishenkilöiden asioita, mikä näkyy tuntihinnoissakin. Omassa ositus- ja elatusprosessissani minua avustanut asianajaja veloitti 180 euroa tunnilta - ja oli pätevä! Oikeasti kiinnostaisi tietää, missä toimistossa tai kuka veloittaa perheoikeusjutuissa 600 euroa/tunti :D

Niille, jotka varoittavat oikeusaputoimistosta ja kehottavat ottamaan hyvän asianajajan, voitteko myös neuvoa, mistä ja miten sellaisen löytää? Hinta on tietysti yksi indikaattori, täällä Helsingissä hyvät asianajajat veloittavat siinä 600 e/ tunti.

terv ap

niin kauan kun on vihaa,on jotain tunteita toista kohtaan,et ainakaan ole yhden tekevä miehelle. vihan alla kytee vielä edes hiukkasen rakkautta ja paloa sinua kohtaan se pitää vain herätellä.

ja sain kuin sainkin ukon juttelemaan. Tosin anopin avustuksella. Ja hyvä näin. Päätimme että ero ei ole tässä vaiheessa vaihtoehto, ja että on täysin asiatonta sillä, lasten tai kämpän viemisellä jatkossa vihapäissään uhkailla.



Vaikeaa tulee olemaan. En epäile. Joten neuvoja tähän ketjuun on hienoja sadellutkin, kiitos niistä. Vielä kaipaisin vinkkejä parisuhdeterapeutista / leiristä /kurssista mitä voisi suositella. Asumme siis pääkaupunkiseudulla ja täältä pitäisi jotain löytää. Muitakin vinkkejä kriisitilanteesta selviämiseen ja suhteen vahvistamiseen saa antaa, KIITOS :) Ja rauhallista uutta vuotta kaikille.



Ap