Mistä äitiyteen liittyvästä taidostasi/ominaisuudestasi olet ylpeä?
Vastapainoa tuolle "minähän en sitten äitinä ikinä..." -ketjulle.
Omalla kohdallani:
Olen ylpeä siitä, että olen taitava rauhoittamaan lapseni, kun hänellä on hätä. Taitavampi kuin kukaan muu.
Olen ylpeä siitä, että osaan ja uskallan näyttää lapselleni kuinka paljon häntä rakastan. Kehun, halin, suukotan, pidän sylissä.
Olen ylpeä siitä, että minun äidinvaistoni ovat monessa kohtaa toimineet. Olen vaistonnut tai oivaltanut jonkun lapseeni liittyvän asian ennen kuin kukaan muu.
Täydellinen äiti en ole, mutta monessa asiassa paras juuri omalle lapselleni.
Kommentit (33)
vastata heitä askarruttaviin kysymyksiin, innostaa heitä näkemään maailman kiehtovuuden ja kauneuden ja pohtimaan asioita. Isojen lasten kanssa pärjään mahtavan hienosti ja minusta pidetään, vauvojen ja pikkulasten kanssa olen täysi käsi, suoraan sanoen...
paljon kivaa ohjelmaa ja vien katsomaan jänniä juttuja, myös ulkomailla ovat saaneet reissata runsaasti ja nähdä vieraita kulttuureja. Luen lapsille paljon, leikin paljon ja olen hyvä organisoija.
meidän kumpikaan lapsi ei joutunut koskaan huutamaan kurkku suorana, saanut itkukohtausta tai raivokohtausta kaupassa.
Lapsi tuli aina ensin, eli kauppakeskuksesta lähdettiin hyvissä ajoin pois ja lapsi ei pienenä vauvana joutunut olemaan nälissään, kuumissaan tai väsyksissään koskaan kaupassa tai kylässä. Saan vieläkin äärettömän pahan mielen, kun näen pikkulapsia huutamassa kaupoissa, en meinaa kestää sitä yhtään.
*olen "leikkivä äiti" eli jaksan keskittyä mielikuvitusleikkeihin ja olen idearikas keksimään uutta tekemistä (saan lapset helposti innostumaan)
* minulla on pitkä pinna, enkä huuda turhasta (kuten oma äitini aikoinaan)
* olen mainio ruoanlaittaja ja teen aina kotiruokaa (en käytä eineksiä)
meidän kumpikaan lapsi ei joutunut koskaan huutamaan kurkku suorana, saanut itkukohtausta tai raivokohtausta kaupassa.
Lapsi tuli aina ensin, eli kauppakeskuksesta lähdettiin hyvissä ajoin pois ja lapsi ei pienenä vauvana joutunut olemaan nälissään, kuumissaan tai väsyksissään koskaan kaupassa tai kylässä. Saan vieläkin äärettömän pahan mielen, kun näen pikkulapsia huutamassa kaupoissa, en meinaa kestää sitä yhtään.
-siitä, että osaan näyttää rakkauteni lapsiani kohtaan joka päivä, halaan, pussaan ja rakastan. Tämä siitä huolimatta, etten itse saanut kokea pienenä samaa.
-siitä, että osaan ja haluan kuunnella lapsiani ja jutella heidän kanssaan. Tätäkään en itse saanut kokea.
-ja jos nyt myös noista maitoa suihkuavista aa-minitisseistäni, joilla kaikki kolme on ruokittu.
Ja lapsesta voi tulla nirso, vaikka kuinka monipuolisesti kaikkea tarjoaisi
- sarjassamme asioita joihin ei voi vanhempi välttämättä mitenkään vaikuttaa...
Näen jo tämän kasvatukseni tuloksen murkkupojassani. Hänestä on kasvanut toisia kunnioittava ja empaattinen poika.
Toisesta lapsestani kasvatan samanlaisen. Annan rakkautta ja myös sen aina kerron. Murkkullekin joka päivä sanon ILY (I love you). Vaikkei vastakaikua enää juuri tällä hetkellä tulekaan, kun on tyttöystävä...
Murkun suhtautuminen vuoden ikäiseen pikkusiskoonsa kertoo omaa kieltään. Hän sanoi, että kiitos äiti, kun teit minulle vielä pikkusiskon.
Vastapainoksi kerrottakoon, että olen tahtomattani ja ymmärtämättömyyttäni kasvattanut lapsestani nirppanokan ruoan suhteen. Harmittaa ) : Olen itse allergikko ja joidenkin ruoka-aineiden käsittelykin oli ikävää.
Kikattaa vain lötkönä. Se on kyllä paras yleisö, mitä mulla on koskaan ollut...
Kerran Hoplopissa kuulin kymmenien lasten kiljumisen seasta sekunnin omaa lastani ja tiesin, että se itkee. Mies ja äitini oli ihan pihalla, että mitä mä muka kuulen. Mutta mä kuulin, että mun lapsi itkee ja aivan oikein, kohta tulikin itse itseään nenään potkaissut poika lohdutettavaksi.
1. Rakastan lapsiani aivan järjettömästi ja tasapuolisesti, kerron sen heille päivittäin, pidän sylissä, halaan ja pussaan.
2. Vaikka en jaksa leikkiä heidän kanssaan, puuhaan sitten paljon muuta: pyöräillään, hiihdetään, luistellaan, pulkkaillaan, luetaan, lauletaan, tanssitaan, askarrellaan, leivotaan, kokataan. Herkkiä kun ovat niin katson telkkariakin heidän kanssaan, jotta voivat kyhjöttää kainalossa.
3. Taistelen lasteni hyvinvoinnista ja etuoikeuksista vaikka maailman ääriin. Mikään ei minulle ole tärkeämpää kuin että lapsillani on kaikki hyvin. Enkä ole curling-vanhempi, ikään sopivia haasteita on aina tarjolla. Materiaa on tarjolla sitten vähemmän, jotta oppisivat arvostamaan sitä mitä heillä on.
4. Opetan lapseni käyttäytymään hyvin niin että voimme seikkailla yhdessä missä vain. Kunnon käytöstavat, kauniit vaatteet ja säännöllinen suihku kuuluvat arkeen :)
On niin ihanaa olla äiti!
t. 34-vuotta ja 3 ihanaa lasta
turvallinen äiti lapsilleni. Olen myös sopivalla tavalla lapsenmielinen itsekin mutta kuitenkin aikuinen.
En hermostu pikkuasioista. Ymmärrän lapsen tunteita ja otan ne huomioon. Otan huomioon lapsen oman yksilöllisen luonteen.
Ja siitä, että osaan heittää kaiken muun syrjään oli tilanne mikä tahansa, kun toinen tarvitsee minua.
Sama pätee myös muuhun kuin äitiyteen, mutta äitinä ollessa se on vieläkin tärkeämpää :)
siitä että aa-minitisseistäni tulee ihan älyttömästi maitoa :D
Isoistahan tulee huonommin.
Kuitenkin olen ylpeä muutamasta asiasta:
Että olen rauhallinen. Kun lapsi itkee ja itkee, olen paljon rauhallisempi kuin esimerkiksi mieheni, joka hieman hermostuu ja vauva vaistoaa sen nopeasti ja hermostuu itsekin.
Olen sitkeä, ja teen parhaani esimerkiksi maidontuoton kanssa, vaikka se on minulle tosi hankalaa.
Olen lapselleni tutuin, turvallisin ja tärkein ihminen.
Mun c-tisseistä ei tullut koskaa juurikaan maitoa (eikä kärsimätön vauva jaksanut imeä, kun mitään ei tullut, niin ei se maito koskaan noussutkaan kunnolla.
siitä että aa-minitisseistäni tulee ihan älyttömästi maitoa :D
Imetys sujuu vaivattomasti, lapsentahtinen imetys on mukavaa ja kätevää, vauva nukkuu vieressä perhepedissä, en koskaan hermostu vauvaan, hoivaan ja jaksan hyvin.
Isommat saa esiin niitä puolia, mistä en ole niin ylpeä. Hermot ei vieläkään ole tarpeeksi venyneet, uhmaikäisen kanssa vielä pärjäilen useimmiten hyvin, mutta koululaisen kitinä ja kiukuttelu on liikaa.
olen aidosti kiinostunut mitä lapsilleni kuuluu ja mitä he haluavat minulle kertoa.
osaan hallita meidän arkea ja olen mahdottoman sisukas asioissa.
rakastan lapsiani yli kaiken ja myös näytän sen heille.
harrastukset, omasta kunnosta huolehtimisen, vapaaehtoistyön, selviydyn kaikesta.
Parisuhde kärsii, siitä en ole ylpeä. Pitäisi tehdä enemmän työtä tukiverkkojen eteen, niitä ei vaan ole tarpeeksi.