Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä äitiyteen liittyvästä taidostasi/ominaisuudestasi olet ylpeä?
28.12.2009 |
Vastapainoa tuolle "minähän en sitten äitinä ikinä..." -ketjulle.
Omalla kohdallani:
Olen ylpeä siitä, että olen taitava rauhoittamaan lapseni, kun hänellä on hätä. Taitavampi kuin kukaan muu.
Olen ylpeä siitä, että osaan ja uskallan näyttää lapselleni kuinka paljon häntä rakastan. Kehun, halin, suukotan, pidän sylissä.
Olen ylpeä siitä, että minun äidinvaistoni ovat monessa kohtaa toimineet. Olen vaistonnut tai oivaltanut jonkun lapseeni liittyvän asian ennen kuin kukaan muu.
Täydellinen äiti en ole, mutta monessa asiassa paras juuri omalle lapselleni.
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Luen tosi hauskalla tavalla ääneen satuja. Lapset nauttivat ja minäkin. :)
- Osaan kivoja lastenlauluja, joita laulelen pitkin päivää. Ja taas kaikki nauttivat.
- Maitoa on tullut näistäkin pikkutisseistä tosi hyvin.
Tietysti sitten lisäksi on ne "normaalit" rauhoittamis- ja rakastamistaidot, jotka ovat omia lapsia kohtaan täydelliset.
Pitäisi varmaan olla ylpeä jostain muustakin, mutta nyt ei vaan oikein tunnu siltä.
No, jaksan vastata lasten kysymyksiin kunnolla eikä vain jotain sinne päin. Kaikki lasten kysymykset ovat oikeutettuja ja niitä arvostetaan.
Muuten koen ajoittaista huonoutta. Käämi kärähtää joka päivä ja todella monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä kuvittele, että se että lapseni tekevät tai eivät tee jotain jotenkin johtuisi vain minun kastuksestani
Laitan hyvää ruokaa, tosin lapsi nirsoilee, pahus.
Välitän hänestä aidosti, kuten isäkin, joka pelaa, juttelee ja kannustaa.
Halailen, ehkä liikaakin, jätkä 8v. ei oikein välittäisi kai moisista hellyydenosoituksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kastuksestani.
Järkyttvävintä äitiydessä on ollut ehkä nimittäin juuri se miten vieraantuneita lapsista ja lasten maailmasta monet äidit ovat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on ainakin tosi pitkä pinna. Pysyn "taistelutilanateissa" tyynen rauhallisena (mieheltä menee hermot heti).
Ja tosiaan tuo imetys on ollut mulle molemmilla kerroilla täysin ongelmatonta.
Muistan itse miltä minusta tuntui lapsena tietyissä tilanteissä joten pystyn asettumaan paremmin lapsen asemaan.
olen yllättänyt itseni ja läheiseni muuttumalla hermokimpusta rauhalliseksi heti kun lapsi syntyi. olen ylpeä siitä, että synnytin näin ihanan pojan ja saan imettää häntä omalla maidolla, jota tulee tosi runsaasti. poika on niin ihana ja "helppo" että olen saanut itseluottamusta ja uskon olevani hyvä äiti. nyt olen taas raskaana, toivottavasti hyvä onni jatkuu ja kaikki menee edelleen hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen jo tämän kasvatukseni tuloksen murkkupojassani. Hänestä on kasvanut toisia kunnioittava ja empaattinen poika.
Toisesta lapsestani kasvatan samanlaisen. Annan rakkautta ja myös sen aina kerron. Murkkullekin joka päivä sanon ILY (I love you). Vaikkei vastakaikua enää juuri tällä hetkellä tulekaan, kun on tyttöystävä...
Murkun suhtautuminen vuoden ikäiseen pikkusiskoonsa kertoo omaa kieltään. Hän sanoi, että kiitos äiti, kun teit minulle vielä pikkusiskon.
Vastapainoksi kerrottakoon, että olen tahtomattani ja ymmärtämättömyyttäni kasvattanut lapsestani nirppanokan ruoan suhteen. Harmittaa ) : Olen itse allergikko ja joidenkin ruoka-aineiden käsittelykin oli ikävää.
Alue: Aihe vapaa
mutta silti he eivät ole ainoa elämäni sisältö. Olen säilyttänyt kaikesta huolimatta omankin elämäni. Siitä olen ylpeä.