Oon niin pihi etten raaski antaa lastenvaatteita ilmaiseksi tutuillekaan.

En mä ainakaan antais!

Tosin kummasti itsekin sain aikoinaan. Kun laittaa hyvään kiertoon se aina tulee takaisin, muodossa jos toisessa:-)

En anna vaatteita lainaksi kellekään koska en halua takaisin kulahtaneita, tahraisia ja rikkinäisiä vaatteita.

Enkä niitä enää edes takaisin tarvitse, kun vauvoja ei ole lisää tulossa. Myyn eteenpäin hyväkuntoisina ja saan vauvalle isompaa tilalle.

Hyvällä omallatunnolla olen lahjoittanut vaatteita eteenpäin, olen iloinen kun niistä on ollut iloa kavereillekin, kivoja ja hyväkuntoisia kun ovat.

Miksiköhän minulla on niin paljon hyviä ystäviä?

Ilmeiseti ystäväsikin ovat yhtä köyhiä. Eivätkö olisi ystäviä, ellet antaisi vaatteita, sitäkö tarkoitit kysymkselläsi?

halvemmat ja paljon käytetyt sekä kengät annan eteenpäin



likaiset tai rikkinäiset pistän pesuräteiksi

muuten pyydän niistä pienen hinnan (yleensä myyn "könttänä" edullisella hinnalla jollekin tuttavalle) tai sitten myyn kirpparilla edullisesti.



Tuttaville voisin antaa vaatteita ilmaiseksi, jos heillä olisi taloudellisesti tiukkaa tms., mutta kun kaikki ovat hyvin toimeen tulevia, en ole nähnyt tuota tarpeelliseksi. Emme kyllä itsekään ole saaneet mitään ilmaiseksi paitsi lähisuvusta, emmekä sitä ole koskaan odottaneetkaan.

Meillä oli tilanne se esikoisen kohdalla että mä itse jouduin ostamaan kaikki vaatteet, en saanut niitä mistään. Ostin uutta kaupasta ja kävin kirppareilla. Annoin osan kiertoon ilmaiseksi, mutta kalliimista vaadin kyllä hinnan esim. toppapuvuista ja kengistä.

kiertoon. Inhottaa pihistelijät. Samoin olen kuullut ihan riittämiin, miten se ja se on kauhea väri. Osa lähtee esim. Pelastusarmeijan kautta kiertoon.

vanhoja lastenvaatteita sen tytölle ja laitoinkin pussiin ison kasan kirppikseltä jääneitä vaatteita serkulle... no ei oo rahoja vielä kuulunu vaik vaatteet on ollu serkulla jo monta kuukautta..enkä kehtaa niitä rahoja kysellä, oisin kyllä myyny kirpparilla kun oli tosi hyvä vaatteita ja nättejä!!!

raskaaksi, niin hehkutti jo etukäteen kuinka on ihanaa kun "saadaan teiltä sitten kaikkia tarvikkeita". Joo, enpä ole ilmaiseksi ajatellut antaa. Itse olen kotihoidontuella, joten tosiaankin saa maksaa sen kirpparihinnan tarvikkeista jos niitä haluaa. Ihme porukkaa, muutenkin tulevat meille aina kylään "täyshoitoon", mitään tuomisia ei koskaan ole mukana peruuttelevat sovittuja vierailuja ja tuleat ja menevät niinkuin lystäävät, aikataulut aina eri kuin mitä on sovittu. Ihan kuin me oltais jotain paskasakkia joita kohtaan voi käyttäytyä miten sattuu.

annan kaiken mahdollisen LAINAKSI lähipiirilleni. Juuri annoin serkulleni 2 säkillistä vauvanvaatteita ja tarvikkeita. Meillä on vielä lisää lapsia suunnitelmissa joten siksi en anna kokonaan pois.

Näin oli äidillänikin aikoinaan tarkoitus, kun antoi meidän sisarusten vaatteita (lähinnä nuorimmaisen) tädillemme lainaan. Hetken päästä kun niitä tiedusteltiin takaisin päin kun isosiskoni sai esikoisensa kävikin ilmi, että tätini oli ehtinyt kaiken myydä kirpparilla ja käärinyt niistä hyvät rahat itselleen :(

musta on ihan ymmärrettävää että niistä vaatteista haluaa rahaakin jonkun verran. Mulla niin onnekas tilanne että olen saanut jo kahdesta paikasta ilmaisen läjän vaatteita (ts rahaa ei ole suostuttu ottamaan), toista antajaa en edes tunne vaan on läheisen ihmisen kaverin sisko =P. Tulevana yh:na osaa todella tätä arvostaa =), vaikka olisin toki ollut valmis vaatteista maksamaankin.

Itse yksinhuoltajana olen omilleni ostanut joka ikisen vaatteen. En keneltäkään ole saanut. Silti niin vaan olen tarvitsijoille ilmaiseksi antanut ja jokusen kerran olen kaupastakin hakenut kun ei ole välttämättä ollut varaa toisella ostaa lapselle esim. talvipukua..

Jännää, kun oma taloudellinen tilanne romahti täysin ja joskus olisin kaivannut edes kahvipakettia, ei KUKAAN näistä entisistä avuntarvitsijoista ole millään tavoin muistanut. Edes kiitosta en ole saanut.



Silti, edelleen, se mitä meiltä yli jää lähtee lahjoituksena eteenpäin.

myydä lasteni vaatteita/tarvikkeita tutuille tai sukulaisille. Kaikki hyväkuntoiset ja pieneksi jääneet annan mielihyvin heille ja ihan ilmaiseksi. Samaten saan heiltä sitten taas omilleni vaatteita takaisin.

niin paljon, että mielelläni itsekin nyt annan vaikka miten olisi rahaa kiinni tavarassa. Mies joskus nikottelee, kun lahjoitan melkein kaiken tarpeettoman pois. Uskon kuitenkin, että hyvä kiertää. Ne, jotka meiltä nyt saavat, antavat taas vuorostaan jollekin joka tarvitsee. Ja ihania yllätyksiä meillekin tulee yhä :)

mtiä nyt meillä ylipäänsä on muille kelpaavaa tavaraa. EN viitsi nähdä myymisen vaivaa, ja toisaalta olen itse joskus saanut ilmaiseksi jotain, joten panen hyvän kiertoon.

usein viihteellä ja sen lapsen vaatettaa mummo vaikkakin lapsella on aika surkeat vaatteet. sinne en anna meidän vanhoja vaatteita ihan periaatteesta että jos on varaa tupakoida, on varaa vaatettaa lapsensa.

Toinen tuttuni taas on hyväpalkkaisesta työstä äitiylomalla ja ukko Nokialla ja he eivät vanhoja vaatteita tarvitse kun itselläkin on varaa ostaa.

Itse vaatetan omat lapseni seuraavan koon vaatteilla kirppismyynnin tuotolla, eli periaatteessa vaatteet eivät maksa meille mitään. ap

aloin antaa kaikki pois hyville ystäville.

annan vaatteet ja lelut ja aikalailla kaikki tarvikkeet ilmaiseksi niin tutuille kuin tutun tutuille. Ainoa mistä pyydän vähän rahaa on kalliimpi turvakaukalo (uutena maksettiin melkein 200 euroa) ja siitäkin ainoastaan viisikymppiä ja lisäksi annan jumppamattoja kaksin kappalein sekä mobilen!

Mitä enemmän ihminen ajattelee kaiken rahassa, sitä ahneemmaksi ja pihimmäksi hän tulee. Kaikesta on saatava itselle rahallinen etu, vaikka kyse olisi vain joistakin euroista.



Tässä kuviossa on se ongelma, että ihminen jää ahneutensa vangiksi. Jos haluaa vapaaksi rahan vallasta, niin silloin pitää höllätä ja antaa omastaan. Silloin kokee antamisen iloa ja huomaa, ettei raha olekaan elämän tärkein asia.



Usein käy vielä niinkin onnellisesti, että antaessaan saa, ihan konkreettisestikin. Mistä luopuu, sen saa jne. Antelias ihminen on paljon onnellisempi kuin pihi ja ahne.