Naisen mielipide asiaan (miksei miehenkin)

Kyseessä parisuhde. Mentiin naimisiin reilu kuukausi sitten ja suhde on ollut melkoista turbulenssia aika ajoin. Välillä joudun aivan ymmälleen, että voiko naisilta yleensäkään enempää odottaa kuin tämä mitä saan. Yritän parhaani mukaan olla hyvä aviomies, mutta virheetön en ole minäkään... tuskin meistä kukaan täydellinen on, vaikka siihen pyrkisikin.



Olen hölmöillyt oman osani vajaat 2v. kestäneen suhteemme aikana ja teen typeriä temppuja joskus edelleenkin. Toisaalta pyrin parhaani mukaan tekemään vaimoni olot ja suhteessa viihtymisen eteen kaikkeni. Pesen pyykkiä, laitan 80%:sesti ruoat, osallistun siivoamiseen, paijaan ja hieron monta kertaa viikossa ja nautimme molemmat seksistämme, ajan vaimoni lapset kouluun ja haen heidät (50/50%) jne jne... Olemme muuten uusperhe ja vaimoni lapset (5, 8 ja 9v.) asuvat luonamme vuoroviikoin. Omani (9, 11 ja 13v.) kaukana toisella paikkakunnalla ja ovat luonamme muutaman viikon pätkissä muutaman kerran vuodessa.



Suhteemme alkupuolella kärähdin muutamaan otteeseen pikkuvalheista (onko joku soittanut?... ei oo! ja olikin joku vanha naispuolinen tuttuni, mikä selvisi kun vaimo salaa tarkisti puhelutietoni kännystäni). Minulle ei ole ollut mitään ulkoisiin suhteisiin viittaavaakaan kuvioissa ja olen koko ajan ollut kiinnostunut vain rakkaastani ja myös pyrkinyt osoittamaan sen ihan arkielämässä. Hän kuitenkin alkoi salaa lukea meilejäni ja tutkia puhelintani. Joku vanha naispuolinen tuttu oli joskus saattanut soittaa ja en ollut vaivautunut mainitsemaan asiasta. Ko. asioiden vuoksi luottamus minun kuulemma meni ja jouduin aika atrkan valvonnan kohteeksi. Annoin hänen lukea vapaasti meilini, myös työmeilit (luovutin siis salasanat meileihin, facebookiin ym ym), mutta homma alkoi mennä villimmäksi ja jouduin tekemään tiliä kaikesta... todistelemaan, että olen ollut siellä ja siellä siinä ja siinä kokouksessa, mihin kerroin meneväni. Lopulta sanoin, että nyt pannaan peli poikki ja suljin meilit ym häneltä. Tästä koitui aikamoinen riita, mikä kuitenkin ajan kanssa saatiin selväksi. Hän on kuitenkin urkkinut jotenkin salasanat takaisin itselleen ja sulkenut meilini minulta, sulkenut pääsyni omaan facebookiini ym.



Nykyään kontrollointi ulottuu pankkitileihini ja hän on pariin otteeseen siirtänyt omalle tililleen kaikki rahani... etten kuulemma tekisi mitään typerää, esim lähtisi pariksi päiväksi kaverien luokse tms.



Alkaa pänniä koko touhu... Saako parisuhteessa olla myös yksityisyyttä? Onko ok, että yksin minulla tiedossa salasanat meileihini ym? Mitä tekisin pankkitunnusten kanssa... ottaisinko koko rahaliikenteen kontrollin vain itselleni?



Hölmöilyistäni vielä. Olen kehunut naistyötovereideni kampausta tai vaatteita, sanonut ravintolassa vieraalle naiselle, että hänellä kauniit silmät yms. ja kertonut asiasta vaimolleni sillä seurauksella, että osoitan näin siis olevani sika, johon ei voi luottaa. Olen miehiseen tyyliin silloin tällöin vetänyt kännit överiksi ja ottanut snapsia yhteisissä illanvietoissa/laivalla salaa. Juon ehkä noin 10 kertaa vuodessa ja lisäksi satunnaiset saunakaljat tai ruokaviinit. Olen toki salannut monta kertaa baanalla ollessamme, että otinkin yhden extrasnapsin hakiessamme meille juomat.



Mitähän tässä tekis? Rakastan vaimoani tästä kaikesta huolimatta, enkä haluaisi luopua hänestä... ei hänkään minusta. Välillä vaan tulee tunne, että hakkaan päätä seinään ja tämä rasittava meno ei millään parane... päinvastoin. En aio alkaa naismetsästystä, vaan haluaisin vain elää tasapuolisesti tasapuolisessa ja hyvässä suhteessa. Ei kai se ole liikaa vaadittu? Mikä siis neuvoksi? Ollaan varmaan menossa yhteistuumin jonkun sortin terapiaan, mutta tuntuu hullulta, että tässä vaiheessa suhdetta pitää jo parisuhdetta hoitaa ulkopuolisen terapeutin avulla?????