tänään ale-myynneissä tapahtunutta:

Harmi kun tuo äiti oli noin ajattelematon. Ja ihan totta tuokin, että usein vaan katsotaan vieressä, eikä mennä auttamaan, kun joku apua kaipaisi.

Tai jos se isompi lapsi ei ollut sen ja se äiti ajatteli että sem on sun lapsi ja se tuli keikkumaan ja kaatamaan hänen lapsensa.

Nainen kaatoi lapseni rattaat kauppakeskuksessa - ei pyytänyt anteeksi.



Vai selvisikö tapahtumien kulku (varmasti säikähtäneelle) äidille?

kun tulivat käytävällä vastaan. Isompi lapsi kuului perheeseen.



Mietin kyllä itekin että kuvittelikohan se äiti että mä olin tönäissyt ne rattaat nurin.. Mutta kai siinäkin tapauksessa olis voinu saada suunsa auki?

minä ainakin olisin kysynyt että mitä tapahtui, jos vastaava olisi sattunut itselle.



ap

että olisin siinä alkanut selittämään "en se minä ollut, tuo lapsi ne rattaat kaatoi, minä en niihin koskenutkaan!". Miltähän olisin vaikuttanut?



Pointti oli se rakkaat kanssaäidit, että jos joku auttaa tai tarjoaa apua, kiittäkää edes. Ei ole iso vaiva.



ap

minä saattelin kerran erään 1-vuotiaan kotiinsa. Oli lähtenyt käveleskelemään tietä pitkin jonkun pikkukärryn kanssa (sisävaatteissa ilman kenkiä syyskelillä). Lähdin viemään lasta siihen suuntaan mistä oli tullutkin ja yritin kysellä onko joku taloista mahdollisesti tuttu. Lyhyen kävelyn jälkeen huomasin että tien päässä joku nainen huuteli jotain ja juoksenteli ees ja taas. Päätin mennä kysymään etsiikö mahdollisesti ko. lasta.



Kun tämä nainen huomasi meidän lähestyvän, juoksi hän luokse, mulkaisi minua vihaisesti ja nappasi lapsen syliinsä ja kiiruhti kotiinsa (?).

Olihan se melko hämmentävää. Aika paska fiilis jäi siitä tapauksesta.



Jos olisin antanut lapsen jatkaa matkaansa, olisi hän päätynyt vilkkaasti liikennöidylle tielle.

Makin menin kerran Prismassa estamaan yhta n 1,5v lasta putoamasta ostoskarryista. Oli siis noussut karryissa seisomaan ja aiti punnitsi hedelmia kauempana. Menin heti pitamaan lapsesta kiinni, kun huomasin sen nousevan pystyyn, kun pari muuta vaan tuijotti vieressa. Aiti tuli ja otti lapsen karryineen pois sanomatta sanaakaan, mulkaisi vaan. Vaikka tiesin tekevani oikein, itselleni jai kuitenkin vahan typera fiilis siita.

Lapsen saanut ihminen ei toimi aina järkevästi tuollaisissa tilanteissa. Ihan tavallinen tilanne saattaa vaikuttaa lasta uhkaavalta ja silloin alkaa ormoonit toimia ja suojeluvietti menee päälle. Ne ovat biologisia reaktioiuta ihan samoin kuin jotkut päättävät hankkia lapsen yht'äkkiä ilman jäejen häivää = biologisen pakotteen ohjaamana.

Lapsen saanut ihminen ei toimi aina järkevästi tuollaisissa tilanteissa. Ihan tavallinen tilanne saattaa vaikuttaa lasta uhkaavalta ja silloin alkaa ormoonit toimia ja suojeluvietti menee päälle. Ne ovat biologisia reaktioiuta ihan samoin kuin jotkut päättävät hankkia lapsen yht'äkkiä ilman jäejen häivää = biologisen pakotteen ohjaamana.

kirjoitusvirheet, lapset on käyneet koneella enkä itsekään ihan hereillä ole.

että äiti pelästyi tilanteesta niin pahasti, ettei osannut toimia järkevästi. Pelästyminen tai peräti shokki saattaa näkyä ulospäin juuri tuollaisena epäloogisena käytöksenä. Siinä saattaa hyvinkin unohtua kiittää, kun on vain huoli lapsistaan.