Apua! Miten kestää kun omassa lähipiirissä yhteiskunnan elätti. Käyttää kaikki tuet,
ei edes halua töitä!
Tuntuu kamalalta katsoa, että jollain läheisellä voi olla niin eri elämänarvot.
Ollaan kotona ja tehtaillaan lapsia kolmen vuoden välein. Sitten kun se ei ole enää mahdollista, jäädään työttömäksi. Isolle perheelle otetaan iso vuokra-asunto josta valtio maksaa suurimman osan. Edes huuto.net -rahoja ei voi ottaa tilisiirtona, ettei vaan sossu näe. Pari kertaa on saanut työmääräyksen tms. mutta nopeasti onnistunut puhumaan itsensä siitä pois, milloin milläkin verukkeella.
Sitten vietetään mukavia päiviä samanhenkisten kanssa tuolla kauppakeskuksissa.
Nyt alkaa olla lähellä, että mun sanainen arkkuni aukeaa. Ja älkää kysykö, miksi mä tällä päätäni vaivaan. Yritän kovasti olla vaivaamatta, mutta käy mahdottomaksi....
Kommentit (32)
Tosin lapsia ei ole kuin yksi eikä varmasti lisää tulekaan. Sen sijaan tuttu osaa erinomaisesti pelata ansiosidonaisella yms. tuilla.
Minesti sanonut, ettei jaksa olla töissä, kun työkaverit on aina niin tyhmiä. Sen verran aina menee pakosta, että saa taas olla ansiosidonnaisella maksimin. Ja kätevästi lapsen hoidostakaan ei tarvitse maksaa mitään, kun tulot jää rajan alle.
jokainen tekee omat valintansa elämässä. Myös sinä!
Jos sinun valintasi on kiduttaa itseäsi ajattelemalla jonkun läheisen valintoja, niin siitä vaan! Ilmeisesti läheisesi voi paremmin kuin sinä!!!
Eli sinä voit kyllä päättää elää omaa elämääsi ja olla murehtimatta tuon läheisen "tehtailua". Voit päästää irti siitä vaikka ihan heti. Kysy itseltäsi kolme kysymystä: Onko mahdollista päästää tästä irti? (ON!) Haluanko päästää tästä irti? (Kyllä tai ei!) Milloin? (Huomenna? Viikon päästä? Heti nyt?)
Toivottavasti tulet omilla valinnoillasi onnelliseksi!
mulla tilanne,ettei edes kannata mennä töihin(ellei tosi hyväpalkkasta työtä saa,nyt vois vuoden sisällä olla mahis),tippuis tulot niin pirusti.
2 lasta,ei mitenkään suunniteltu kumpaakaan. Nyt olen työtön,kurssilla ja tulot kk 1700e.
Nyt pärjään hyvin,pari vuotta sitten olin töissä ja tulot oli miinuksilla nykyiseen verrattuna,ei paljon innostanut työnteko.
Mutta onneksi löysin hyvän työharjottelupaikan kurssin kautta,mahdollisuus päästä töihin ja palkka n. 2500e kk,se jopa jo kannattaisi.
Niitä pitää tiputtaa alemmaksi, jotta työhalut herää. !700 e kuussa tyhjästä on tosi paksua työtä tekeviä kohtaan.
mieluummin oon yhteiskunnan kuin miehen elätti,
niin kuin suurin osa teistä :)
mieluummin oon yhteiskunnan kuin miehen elätti,
niin kuin suurin osa teistä :)
ei ihme, ettet ole työtä saanut jos et ymmärrä mitä eroa näillä kahdella on. Yhteiskunnan elätti ei kelpaa mihinkään, eikä asialla ole mitään tekemistä lasten kanssa. Miehen elätti taas voi olla koulutukseltaan vaikka KTM, mutta sattuu vaan olemaan pari vuotta kotona lapsiaan hoitamassa. Eli sillä miehen elätillä voi jopa olla oma elämä, sulla ei :)
mieluummin oon yhteiskunnan kuin miehen elätti, niin kuin suurin osa teistä :)
ei ihme, ettet ole työtä saanut jos et ymmärrä mitä eroa näillä kahdella on. Yhteiskunnan elätti ei kelpaa mihinkään, eikä asialla ole mitään tekemistä lasten kanssa. Miehen elätti taas voi olla koulutukseltaan vaikka KTM, mutta sattuu vaan olemaan pari vuotta kotona lapsiaan hoitamassa. Eli sillä miehen elätillä voi jopa olla oma elämä, sulla ei :)
itse asiassa mulla on sekä alempi että ylempi korkeakoulututkinto, ei vaan huvita käydä töissä kun kotona lasten kans on mukavampaa :) Ja lapset kun on isällään joka toinen v-loppu ja arkisinkin välillä, sitä omaa elämää mulla on erittäinkin paljon :) Enkä katkeroidu kuten te :D
mieluummin oon yhteiskunnan kuin miehen elätti, niin kuin suurin osa teistä :)
ei ihme, ettet ole työtä saanut jos et ymmärrä mitä eroa näillä kahdella on. Yhteiskunnan elätti ei kelpaa mihinkään, eikä asialla ole mitään tekemistä lasten kanssa. Miehen elätti taas voi olla koulutukseltaan vaikka KTM, mutta sattuu vaan olemaan pari vuotta kotona lapsiaan hoitamassa. Eli sillä miehen elätillä voi jopa olla oma elämä, sulla ei :)
itse asiassa mulla on sekä alempi että ylempi korkeakoulututkinto, ei vaan huvita käydä töissä kun kotona lasten kans on mukavampaa :) Ja lapset kun on isällään joka toinen v-loppu ja arkisinkin välillä, sitä omaa elämää mulla on erittäinkin paljon :) Enkä katkeroidu kuten te :D
lasten isän kans ollaan yhdessä mut asutaan vieretysten eri osoitteissa koska paremmin saadaan tukia näin :) Päivät kahvittelen ja shoppailen kavereiten kanssa, lapset on molemmat sikahelppoja mut silti sossu maksaa mulle lapsenvahdin käytännössä milloin vaan haluan "omaa aikaa". On myös saatu lahjoituksena lapsille käytännössä kaikki, joten mulla on varaa hemmotella itteeni kampaajalla, hierojalla , kosmetologilla ja milloin milläkin :)
Systeemi on kieltämättä hoopo, jos kotona makaamalla tienaa paremmin kuin töissä. Mutta itse kun olen kokeillut molempia, niin tiedän että minulle sopivin vaihtoehto on se työn tekeminen. On tarpeeksi fiksuja aikuiskontakteja, tekemistä riittää, ei tarvitse täytellä lappusia työkkäriin, Kelaan tai sossuun jne. Kun olin kotona, päivät vain kuluivat kaikkeen turhuuteen; nettiin, tv:n katseluun jne. Vapaa-aikaa ei enää osannut arvostaa.
Joku taas nauttii siitä tekemättömyydestä tai osaa pitää itsensä aktiivisena työttömänäkin.
mutta minä kyllä olisin katkera, koska tiedän mitä eroa on elää yhteiskunnan tuilla ja omalla palkalla, eikä mun elämäntyylillä kyllä paljon naurattais jos elintaso riippuis sossusta.
Arvostan myös sitä sosiaalista verkostoa, mikä työn kautta tulee, mahdollisuuksia nähdä ja tavata ihmisiä ja eri paikkoja. Näitä tuskin sossu pystyisi tarjoamaan, jos ei niitä sossun tätejä lasketa.
Kyllä minäkin tiedän pari akateemista sossun elättiä, mielenterveysongelmaisia molemmat. Sen sijaan en tunne ainuttakaan tervejärkistä sossuakateemista. Aina siellä joku muu syy on takana.
Ilmeisesti oma elämäsi on tasoa käy kirjastossa, tapaa kavereitaan, kutoo sukkia tms muuta puoli-ilmaista. Mulle oma elämä on taas matkustelua ja shoppailua, hyvällä autolla ajelua, ravintoloissa käymistä mieheni kanssa, eli olen kai niin pinnallinen ihminen, että mulle ei sossun tulot ja lasten kanssa kotona oleminen rittäisi onnellisen elämän sisällöksi:)
Meillä pelkästään bensoihin menee 500 euroa kuussa, en usko, että sossun tuloilla paljon liikuttais muuta kuin bussilla.
Mä kyllä ahdistuisin ihan sairaasti jos pitäisi elää kuten sinä, eikä mulle lasten kanssa tosiaan olisi mukavampaa. Mutta kiva, että itse tykkäät :)
oma elämä tai onnellisen elämän sisältö on shoppailu niinkuin edellisellä :O Ei taida sullakaan paljon järki päätä pakottaa...!
Elät omaa elämää ja annat muidenkin elää, that's it! Samaa suosittelen muille.
jos olet yhteiskunnan elätti, niin me maksetaan sun hillunnat ja jos miehes elättää, niin hän maksaa. en halua maksaa laiskan luuserin elämistä, mutta ei haittaa jos joku toinen tekee sen omasta pussistaan.
Tuet pienenee koko ajan, ja ovat jo nyt pieniä. Tiedättekö edes, paljonko sossu laskee rahaa elämiseen/kk?
"kuule, mulle kuuluu millä elät jos olet yhteiskunnan elätti, niin me maksetaan sun hillunnat"
Luuletko, että mä halusin tätä? Olitko sinä minua puolustamassa, kun koulussa kiusattiin ja kotona pahoinpideltiin? Ei kaikki ole yhteiskunnan elättejä omasta valinnastaan. Minä olen ottanut vastaan kaikki kuntoutukset, mitkä olen saanut. Mutta minkäs teet kun on mielenterveys mennyt. Mistä päättelet, että "hillun" sun rahoillas? Aika köyhää ja yksinäistä tämä elämä on.
itselläni löytyy ymmärrystä henkilölle joka ei kykene tekemään töitä koska on sairas. Sairautena ei pitäisi laskea sitä, että joku pilaa itse vaikka mielenterveytensä huumeilla ja sitten on olevinaan sairas. Tälläisille henkilöille ei pitäisi maksaa euron euroa mitään tukia. Eriasia on oikea mielisairaus, mikä ei ole siis itse aiheutettu aineilla. En inhoa sellaisia yhteiskunnanelättejäkään niin paljon jotka tyytyvät pieniin korvauksiinsa ja pitävät turpansa kiinni. Mutta ikävä kyllä suurinosa heistä ei ole sellaisia vaan he valittavat kurjuuttaan ja syyttävät sossua ja muita ihmisiä omista ongelmistaan, tätä inhoan ylikaiken enkä voi sietää sellaisia ihmisiä. Heille kuuluisi antaa raipparangaistus kerran viikossa ja eikä maksaa euroakaan yhteiskunnan taholta. Juuri nämä ongelmatapaukset tekevät vielä kaikenlisäksi rikoksia (sellaisia mihin kykenee, kuten pahoinpitelyjä,varkauksia jne) eli he saavat rahaa myös varastelusta eli miksi yhteiskunta vielä tukee tälläisiä ihmisiä jotka varastavat jokatapauksessa oli toimeentulotuki 1€ tai 1000€/kk!. Näistä täikarvoista ei ole kuin haittaa jopa ihan normaalitallaajille,he ryöstelevät,uhkailevat ja pahoinpitelevät tuolla kaduilla syyttömiä tavallisia ihmisiä. Miksi sellaista pitäisi sietää ja vielä päätä silittää? Ei muuta kun kivensisään istumaan vaan jos ei huvita olla kunnolla. Ja sen verran vielä, että ymmärrän sellaisia esim. narkomaaneja jotka käyttävän aineitaan ja antavat ympäristön ja muiden ihmisten olla rauhassa. Mutta sellaiset pikku kakkahousut jotka tuolla rikkovat veronmaksajien maksamia esineitä kaupungilla aineissa ja hakkaavat vastaantulijoita, ei löydy minulta minkäänlaista sympatiaa,raipparangaistus myös heille,jos minä saisin päättää!
hyvätuloiset ja varakkaat,joille mikään ei riitä. Kehdataan käydä ruokajonoissa ja kaikissa tilaisuuksissa, joissa vaan saa jotain ilmaiseksi, kehdataan tinkiä kirppareilla euron ostoksesta, vaikka kirpparin tuotto menee hädänalaisten auttamiseen. Ja ihan varmaan tehdään pimeitä töitä.
Mä en osaa kadehtia. Mulla ei ikinään riittäisi rahat. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta etsin osa-aikaista työtä, tällä hetkellä käyn kurssilla, josta valmistun ammattiin. Vaikka mä saan kohtuuhyvin eläkettä, niin silti mulla ei vain rahat riitä!! Olen parantunut sen verran, että toivon pääseväni kokopäivätöihin. Silloin tienaisin 2x enemmän kuin nyt. Sitten varmaan riittäisi. Olisi kamalaa kitkutella jollain pelkällä tuella, mä en saisi koskaan mitään kivaa, nippa nappa ruuan perheelle. En koskaan eläisi näin tukien varassa, ellei olisi ihan pakko. Tämä on kamalaa!
Olen itse töissä sosiaalialalla ja anoppini on yhteiskunnan varoilla eläjä. Ei halua tehdä töitä, kun on kivempaa lomailla vuodesta toiseen. Sitten on lapsiltaan pyytämässä rahaa milloin milläkin verukkeella. Olen tämän asian kanssa paininut yhdessä olo aikamme, tämä sotii niin omia kotoa saatuja periaatteita vastaan. Meistä kukaan ei voi kuitenkaan vanhempiaan valita, eikä miehenikään ole ylpeä äidistään. Täytyy vaan jättää yhteydenpito minimiin ja elää hyväksyen se asia, ettei toista ihmistä voi muuttaa. Jokainen voi muuttaa vain itseään. Mutta pakko ei ole olla tekemisissä. Voit tietysti vihjaista jollekin taholle asiasta. Mielestäni Suomi antaa liian hyvät mahdollisuudet "lomailuun" vuodesta toiseen. Muissa maissa tällainen ei olisi mahdollista.
Miten se on yhteiskunnan elättinä oloa jos olen kotona lapsen kans saaden omiin tuloihin riippuvaa äitiys-ja vanhempainrahaa ja saman summan saisin toisesta lapsesta jos laskettu aika olisi ennen kuin eka täyttää 3.
Itse olen tehnyt töitä rahojeni eteen yli 20 vuotta ennen lasta.
lapseni kummitädistä, nuorempana ennakkoluulottomasta ja aktiivisesta naisesta, on sukeutumassa samanlainen. Hänellä on syynä syvä masennus.