Mikä on/oli mielestäsi parasta yliopisto-opinnoissasi/tutkinnossasi?

ja se, että sain niitä valmiuksia, joita tarvitse sellaisessa työssä, joka minua kiinnostaa. Eli luonnontieteen parissa edelleen. lisäksi opiskeluaika oli tosi mielenkiintoista ja kivaa myös sosiaalisesti.

Pikkulauanta, perjantai ja lauantai - aina oltiin viihteellä ja aina oli hauskaa.



Goomi, supergoomi yms opiskelijatapahtumat olivat plussaa.



Hyvä henki laitoksella, kiva opiskeluporukka yli tiedekuntarajojen.

ja pääsin kortistoon.. välillä on ollut sellaisia 2kk pätkiä töitä. Olisin valmis antamaan vaikka oikean käteni että saisin palata takaisin siihen hetkeen jossa valitsin lähteäkkö yliopistoon vain TKK:n

Opinnoissa oli parasta se, että oppi hakemaan tietoa eri tavalla kuin olisin ilman yliopistoa, sekä ajattelemaan ja jäsentelemään ajatuksensa analyyttisesti. Tiedon lisääminen pääkoppaani on oikeastaan ainoa asia maailmassa, jossa voin sanoa olevani kunnianhimoinen. No ehkä myös lasten kasvatus on sellainen asia. Mutta en ole mikään uratykki, opiskeli(/e)n enemmän elämää varten. ;)



En kadu, etten mennyt amikseen. :) Olisin jäänyt älyllisesti torsoksi (ja viittaan nyt siis itseeni, en amiksen käyneisiin yleensä) ja tienaisinkin vähemmän. Olen nykyään yrittäjä.

...jokseenkin kaikilla tavoin erilaista kuin nykyinen arki lapsiperheen pyörittäjänä (mutta on siitä jo aikaakin toistakymmentä vuotta).



Jatko-opintoajasta osa oli kyllä tylsää motivaatio-ongelmien vuoksi, mutta olen silti tyytyväinen tutkintooni (FT). Itse tutkinto ei sinänsä ole välttämättömyys nykyisessä työssäni, mutta auttaa siinä kovasti.



Parasta on ollut se, että olen tehnyt mitä olen halunnut. Ja nyt teen sellaista työtä mistä tykkään.

Muutama hyvä ystäväkin jäi. Työllistymisen kannalta amis olisi voinut olla parempi mutta itsetunnon kannalta yliopistotutkinto huimasti arvokkaampi.

verrata yliopistoa ja amista?



Eikö ennemmin pitäisi verrata lukio vs. amis ja yliopisto vs. TKK/AMK, vaikkakin nykyään TKK on teknillinen yliopisto, mut meno on kuitenkin aivan eri kuin yliopisto yliopistossa. Huomattavasti käytännönläheisempää jne.

t: työtön VTM

Opiskeluvuosien tärkein anti on huima kehitys ajattelussa ja analyysitaidoissa. On tuntunut suorastaan etuoikeutetulta saada opiskella alaa, jota rakastaa. Opiskelussa menestyminen on myös kasvattanut itsetuntoani.



Valmistun parin kuukauden päästä. Työtilanne alallani näyttää nyt ihan hyvältä, mutta mitään varmaa ei vielä ole tiedossa. Vaikka sattuisikin käymään niin, etten löytäisi koulutustani vastaavaa työtä, eivät yliopistovuodet kaduttaisi yhtään. Yliopiston kaikkein arvokkain anti kun ei näy paperilla eikä liksanauhassa.

t:itsetunnollahan se perhe ruokitaan ja laskut maksetaan

työtön VTM

(läheskään kaikesta ei tosin ole ollut mitään hyötyä - teen työtä, jonka oppii vain tekemällä). Ennen kaikkea opin hakemaan ja analysoimaan tietoa.



Niin ja tietysti sen, ettei akateeminen koulutus tosiaankaan tee ihmisestä mitenkään valmista tai viisasta :) Se antaa jonkinlaiset valmiudet johonkin, mutta kaiken joutuu sen jälkeen tekemään ihan itse.

Sitten kuuluminen siihen tiettyyn "eliitti"porukkaan. Työelämässä alallani työskentelee monenlaista tallaajaa, mutta kiitos opintojen, kuulun itse siihen ns. korkeimpaan substanssiin.

kuulun itse siihen ns. korkeimpaan substanssiin.

Anna kun arvaan: olet varmaankin akateemikko?

riippuu ihan työpaikasta, kuuluuko ei-akateeminen eliittiin vai rupusakkiin. Parhailla työpaikoilla ei ihmisiä sen mukaan luokitellakaan. Onko tällainen itsensä elitistäminen yleistäkin korkeasti koulutettujen keskuudessa?!?

Sitten kuuluminen siihen tiettyyn "eliitti"porukkaan. Työelämässä alallani työskentelee monenlaista tallaajaa, mutta kiitos opintojen, kuulun itse siihen ns. korkeimpaan substanssiin.

Opiskelemaan lähdössä oli alussa parasta itsenäistyminen ja isoon kaupunkiin pääseminen, oppiaineella ei niin väliä :-). Hyvillä yo-papereilla minulle ei tullut mieleenikään hakea kotikunnan ammattikouluun, vaan yliopistoon meno oli minulle itsestään selvää, vaikkakin harvinaista suvussani.



Näin jälkikäteen olen hyvin tyytyväinen siihen, että tutkintoni avulla olen onnistunut saamaan kiinnostavan ja erittäin hyvin palkatun työn.

Tai se kauppis siis.

Yliopistossa on parasta se vapaus valita. Pahinta se vapaus valita ja se, että kukaan ei katso perääsi eikä valita siitä jos lintsaat tai jätät tekemättä.

työntekijäluokkaa. Täytyy itse tietää oma arvonsa, ei sitä kukaan muuten arvaa.



t. 14

... akateemikko on Suomen akatemian arvonimi, jonka myöntää pressa. Kaikilla akateemikoilla ei ole edes akateemista oppiarvoa. Hyvä esimerkki on hiljattain kuollut Paavo Haavikko.



Itse olen maisteri, enkä todellakaan koe olevani yhtään sen parempi kuin kukaan muukaan. Mutta tiedän omalta kohdaltani, etten olisi viihtynyt ammattikoulussa, eikä sieltä olisi sellaista alaa löytynytkään, että olisin viihtynyt. Nyt tosin haluaisin kahden yliopistotutkinnon jälkeen vielä vaihtaa alaa ja harkitsenkin sitä vakavasti.

kuinka yhteiskunta toimii ja opin ajattelemaan syvällisemmin teoriaopintojeni ansiosta.



Yliopistovuodet tekivät minusta minut. Ilman niitä olisin ihan toisenlainen.

mutta aineyhdistelmäni kyllä: valitsin sivuaineet sekä suuntautumisen opinnoissani puhtaasti tunnepohjalta. Jo pelkästään valitsemalla ja läpi rehkimällä yhden ison sivuaineopintokokonaisuuden, joka olisi antanut pätevyyden tiettyihin töihin, olisin saanut työelämäasemastani paljon helpomman kuin mikä se nyt on.



t. humanisti silppuduuneissa