Te joiden vanhemmat ovat elossa, käyttävätkö he mielestäsi liikaa alkoholia?

Vanhempani ovat eronneet. Isäni ei juo juuri lainkaan, mutta äitini tissuttelee oikeastaan päivittäin muutaman pullon olutta. Minulla on erittäin läheiset välit äitiini eikä mieleeni tulisi kritisoida ääneen hänen juomisiaan. Silti joskus mietin, että kuinka järkevää tuollainen juominen on... Varsinkin kun hänellä on tiukkaa taloudellisesti ja terveyskään ei ole paras mahdollinen. Lisäksi hän polttaa tupakkaa. Se häiritsi minua aiemmin paljonkin, mutta nykyisin olen asiaan "turtunut". Omapa on elämänsä, kyllä 6-kymppisen pitäisi osata huolehtia itsestään.

Saunakaljan 0,3l puoliksi joskus juovat. Ja saunovat 2-3x vko

Mun isä juo konjakkia tai valkoviiniä pari lasillista ehkä pari krt viikossa, äitini punaviiniä lasillisen.



Isäni ei juonut 15 vuoteen yhtään alkoholia sairauden takia, nykyään lipittelee jotain.



Anoppi juo vielä vähemmän, joskus lasillisen viiniä ja tölkin lonkeroa.

kun masennus oli pahimmillaan. Nyt onneksi paremmassa kunnossa.

toinen on tuurijuoppo ja toinen lähes absolutisti.

saunakaljan. Mielestäni se oli liikaa. Mielestäni vanhemmat eivät saisi käyttää ollenkaan alkoholia.

Toivottavasti.

9, onko tuo sarkasmia? Toivottavasti.

äiti, jota pidin virheettömänä ihmisenä ja esikuvanani, joi pullosta kuin juopot. Tunsin oloni petetyksi ja turvattomaksi. Mihin enää saatoin luottaa kun omaan äitiinikään en voinut luottaa.

ei voi muuta sanoa. Näitkö, joiko äitisi kolmosta, nelosta vai alkoholitonta pilsneriä, jopa pullonsuusta kuin alkoholistit (ja moni muukin saunan jälkeen)?

ei voi muuta sanoa. Näitkö, joiko äitisi kolmosta, nelosta vai alkoholitonta pilsneriä, jopa pullonsuusta kuin alkoholistit (ja moni muukin saunan jälkeen)?

muistan sen sijaan että pullo oli ruskea ja sen avaamiseksi tarvittiin pullonavaajaa.

Oma isäni joi korin olutta ja lähti baariin jatkoille, useasti. Ja en tarkoita, että lapsuuksiamme verrattaisiin, toivoisin suhteellisuudentajua. Äitisi ei ollut humalassa tai edes hiprakassa. Yksi annos alkoholia ei tee ihmisestä erilaista, edes lapsen silmin. Oliko jollain muulla läheiselläsi ongelma asian kanssa ja pelkäsit, että äiti muuttuu samanlaiseksi?



Miten minusta tuntuu, että olet sama ihminen, joka kirjoittaa tuossa toisessa ketjussa siitä, ettei alkoholin nauttiminen missään tilanteessa ole sallittua? Jos vastaat tähän viestiin, niin kommentoitko asiaa.

Oma isäni joi korin olutta ja lähti baariin jatkoille, useasti. Ja en tarkoita, että lapsuuksiamme verrattaisiin, toivoisin suhteellisuudentajua. Äitisi ei ollut humalassa tai edes hiprakassa. Yksi annos alkoholia ei tee ihmisestä erilaista, edes lapsen silmin. Oliko jollain muulla läheiselläsi ongelma asian kanssa ja pelkäsit, että äiti muuttuu samanlaiseksi? Miten minusta tuntuu, että olet sama ihminen, joka kirjoittaa tuossa toisessa ketjussa siitä, ettei alkoholin nauttiminen missään tilanteessa ole sallittua? Jos vastaat tähän viestiin, niin kommentoitko asiaa.

Minun lähipiirissäni "kukaan" kukaan ei kärsinyt alkoholiongelmasta. Tai yksi kaukainen sukulainen oli juoppo, mutta häntä en ollut koskaan nähnyt. Se, mitä isäsi teki, oli väärin sinua, häntä itseään ja kaikkia läheisiä kohtaan. On ikävä lukea tuollaisia surullisia kertomuksia.

Isä maistoi ensimmäisen kerran alkoholia nelikymppisenä, on ollut humalassa yhteensä alle viisi kertaa ja juo pienen määrän alkoholia n. kerran tai kaksi vuodessa. Äitini juo lauantaisin yhden oluen. Kummatkin vanhemmalla oli ns. rapajuoppoisät, jotka olivat myös väkivaltaisia. Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni raittiista lapsuudesta ja turvallisuuden tunteesta, joka leimasi koko lapsuuttani. Itselleni (ja ilmeisesti myös veljelleni) alkoholi maisuu liiankin hyvin. Kotona ei ole koskaan kielletty juomasta, vanhempani eivät ole millään tavalla fanaattisia, mutta he ovat kertoneet omista rankoista lapsuuden kokemuksistaan samalla korostaen jokaisen tekevän omat päätöksensä alkoholin käytöstään itse ja sitä, että vapauden mukana tulee myös vastuu. Tiedän itse kärsiväni jonkinasteisesta alkoholiongelmasta, juon lähes päivittäin parista annoksesta pariin viinipulloon. Olen lapseton sinkku, joten alkoholinkäyttöni ei vahingoita muita paitsi vanhempieni tunteita. Uskon, että vanhempani tietävät minun käyttävän liikaa alkoholia ja koen suurta mielipahaa siitä, että he joutuvat seuraamaan alkoholisti-isien aiheuttaman tuskan jälkeen myös tyttärensä pikkuhiljaa hiipivää alkoholisoitumista.

Isä maistoi ensimmäisen kerran alkoholia nelikymppisenä, on ollut humalassa yhteensä alle viisi kertaa ja juo pienen määrän alkoholia n. kerran tai kaksi vuodessa. Äitini juo lauantaisin yhden oluen. Kummatkin vanhemmalla oli ns. rapajuoppoisät, jotka olivat myös väkivaltaisia. Olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni raittiista lapsuudesta ja turvallisuuden tunteesta, joka leimasi koko lapsuuttani. Itselleni (ja ilmeisesti myös veljelleni) alkoholi maisuu liiankin hyvin. Kotona ei ole koskaan kielletty juomasta, vanhempani eivät ole millään tavalla fanaattisia, mutta he ovat kertoneet omista rankoista lapsuuden kokemuksistaan samalla korostaen jokaisen tekevän omat päätöksensä alkoholin käytöstään itse ja sitä, että vapauden mukana tulee myös vastuu. Tiedän itse kärsiväni jonkinasteisesta alkoholiongelmasta, juon lähes päivittäin parista annoksesta pariin viinipulloon. Olen lapseton sinkku, joten alkoholinkäyttöni ei vahingoita muita paitsi vanhempieni tunteita. Uskon, että vanhempani tietävät minun käyttävän liikaa alkoholia ja koen suurta mielipahaa siitä, että he joutuvat seuraamaan alkoholisti-isien aiheuttaman tuskan jälkeen myös tyttärensä pikkuhiljaa hiipivää alkoholisoitumista.

Olen lapseton sinkku, joten alkoholinkäyttöni ei vahingoita muita paitsi vanhempieni tunteita.

jotka aiheuttavat yhteiskunnalle paljon kuluja. Alkoholin juominen lisää myös tapaturma-alttiutta ja siten kuluja yhteiskunnalle. Pitkäaikainen alkoholin liikakäyttö lisää myös alkoholidementian riskiä. Alkoholidementikkojen hoito on erittäin kallista. Nuorimmat potilaat ovat jopa 50-vuotiaita.

Isäni raitistui ja elää virkeänä ihanana edelleen, kunhan kerroin ikäviä taustoja. Lapsiakin siunaantui perheeseen enemmän, samoin lapsenlapsia. Vuosia on vaarilla víelä 60 v -päivään.



Onko joku pelotellut alkoholilla niin, että vähäinenkin määrä olisi todella väärin? Jos äiti käyttäytyy kuin tulisi, niin saunakalja ei silloin tällöin pitäisi olla niin iso asia, joksi sen koet.



Ps. Keskustelemme kahdessa ketjussa. Mielenkiintoista olisi tietää enemmän.

Isäni raitistui ja elää virkeänä ihanana edelleen, kunhan kerroin ikäviä taustoja. Lapsiakin siunaantui perheeseen enemmän, samoin lapsenlapsia. Vuosia on vaarilla víelä 60 v -päivään. Onko joku pelotellut alkoholilla niin, että vähäinenkin määrä olisi todella väärin? Jos äiti käyttäytyy kuin tulisi, niin saunakalja ei silloin tällöin pitäisi olla niin iso asia, joksi sen koet. Ps. Keskustelemme kahdessa ketjussa. Mielenkiintoista olisi tietää enemmän.

äiti toimi opetustensa ja periaatteidensa vastaisesti. Söi siis sanansa. Lapsi on kirjaimellinen.

Kun ihminen on tehnyt pitkän työuran ja jäänyt eläkkeelle, voi silloin aivan hyvin tappaa aikaa vaikka alkoholia juomalla kuolemaa odotellessa.

Ainoa isovanhemmista, joka käyttää alkoholia on anoppi ja hänkin taitaa viinaksien oikean käytön. Isä, appiukko ja isäpuoleni ovat kaikki ryypänneet mittarinsa totaalisesti täyteen aikanaan ja ovat kaikki raittiita. Äitini on varmasti nähnyt riittävästi viinanjuontia ja oletan, että ottaa esim. työreissuilla liköörin kahvin kanssa, jos on tarjolla, mutta perheen seurassa en ole nähnyt ottavan mitään varmaan kymmeneen vuoteen =).



Olen tosi onnellinen tästä tilanteesta, olen saanut nauttia perheeni alkoholi-ongelmasta koko ikäni, kunnes muutin omaan kotiin. Onneksi sittemmin kaikki ovat raitistuneet, se on mittaamattoman arvokas lahja lapsille ja lapsenlapsille. Osaan todella arvostaa tätä heidän selväpäistä elämää ja voimia kaikille, kenen tilanne ei ole näin "hyvä". En olisi itse kymmenen vuotta sitten tätä tilannetta uskovani eläväni =).

Mun molwemmat vanemmat on alkoholisteja. Isä ollut "aina", koko aikuuisikänsä. Äiti alkoholisoitunut viimeisen 7 vuoden aikana. Isän juopottelu leimasi lapsuuteni, äidin juominen on vienyt lapsiltani mahdollisuuden nauttia isovanhemmista. Olen hiukan katkera.