Ollanko hyvin pärjääville nuorille äideille kateellisia?

Taloudellista hyvinvointia? Silloin ei ainakaan nuori äiti ole sitä itse voinut luoda, on joko perittyä rahaa tai sitten hyvin toimeentuleva mies josta on riippuvainen.. Vanhennat äidit ovat jo itse luoneet omaa hyvinvointiaan omilla avuillaan.

Kuinkas selität sen että meilläkin on tällä hetkellä mieheni kanssa talous kunnossa, pärjätään hyvin, itseasiassa meillä on yritys. Ja ei kumpikaan ole perinyt rahaa tai muuta vastaavaa. Miksi ei voisi nuoret pärjätä omillaan?

ja jos ei opiskele niin on vähän vaikea saada työtä. Tällä hetkellä se on vaikeaa monelle koulutetullekin.

Tosiasia on että nuoretkin pärjäävät jos vain haluavat pärjätä.

Aika harvoin parikymppisellä on vakituinen työpaikka, ei se ole mikään yleistys vaan fakta.

Varmasti ne pärjää jotka haluaa, mutta usein ne jotka saavat lapsia nuorena eivät todellakaan halua pärjätä taloudellisesti. Halutaan vain leikkiä kotia ja tiedetään että kun on lapsi, niin kaupungilta saa kämpän ja sossusta toimeentulon.

Minulla on vakituinen työpaikka, ei ole kaupungilta kämppää vaan yksityiseltä, emmekä elä sossun rahoilla. Sain lapseni alle 20v.

ps.meillä oli jo nuo kaikki ennen vauvan syntymää. hyvin itse ollaan pärjätty ja itse itsemme elätetty.

En olisi teininä lapsiani edes halunnut.



Olen hyvin pärjäävä "kypsällä iällä" kuopuksensa saanut nainen.

a) niillä on taustalla vuosien lapsettomuus, ovat katkeria ja kateellisia siitä että toiset ovat tulleet nuorena raskaaksi ilman hoitoja

b) Ne ovat itse kypsyneet hitaasti eli niiden elämä on jatkunut bailaamis- ja baarilinjalla +30 ikään saakka. Siksi ne eivät voi ymmärtää että joku voisi olla valmis vanhemmuuteen aiemmin, vaan olettavat että kaikki ihmiset ovat kaltaisiaan.

Tai nuorille perheille? Vai mistä johtuu, että monesti nämä "kypsällä iällä saaneet " äidit jaksavat ottaa kiivaasti kantaa siihen, kuinka EI kannattaisi tehdä lapsia nuorena. Jos he tietävät, että oma tapa on "parempi" toimia, ja ovat vielä kypsiä aikuisia, niin miksi he jaksavat kerta toisensa jälkeen avautua nettipalstoilla, kuinka kamalaa on saada nuorena lapsia? Onko se jonkunlaista kateutta kuitenkin? Minusta ainakin nuoret, onnelliset perheet on suloista katseltavaa, ja usein pärjäävätkin ihan hyvin :)

se, että nuoret perheet yleensä elää sossun tuilla. Koska ei ole keretty kouluttautua ja saada sitä vakituista työpaikkaa. Yleisestihän nuoret opiskelee vielä, kun on jo lapsia ja se ei ehkä ole lapselle paras vaihtoehto.

Itse olin 21v saadessani esikoisen ja silloin oli jo vakituinen työpaikka ja koulutus molemmilla. Mies oli 25v. Mielestäni me kyllä oltiin nuori perhe.

Tarkoitan lähinnä niitä nuoria perheitä joissa se lapsi tehdään alle 20v, silloin ei ole millään voinut vielä keretä hoitaa talous puolta kuntoon.

en ole kerennyt kouluttautua eikä ole vakituista työpaikkaakaan. Miehellä sama juttu, emmekä myöskään elä sossun tuella. Lapset on saatu ollessani 18-29v.

Joidenkin maailma on niin käsittämättömän mustavalkoinen.

Sain esikoisen 18v ja nyt olen 34v ja minulla on paljon enemmän kokemusta tässä iässä juuri siksi että sain lapsia jo nuorena. Joku ikäiseni pienten lasten äiti elää ihan eri planeetalla, kuin minä joiden miehenmittaisilla lapsilla kasvaa jo parta.

En ole ikinä muuta kuin ollut tyytyväinen ratkaisuuni saada lapsia 18 ja 19-vuotiaana.

Heillä on kokemusta! He ovat täällä eläneet hieman pidempään kuin me nuoret. En minäkään suosittele lastentekoa nuorena ja mä puhunkin kokemuksesta. Paljon fiksumpaa ryhtyä siihen touhuun edes pari vuotta myöhemmin, siinä kun ei häviä mitään.

Tai nuorille perheille? Vai mistä johtuu, että monesti nämä "kypsällä iällä saaneet " äidit jaksavat ottaa kiivaasti kantaa siihen, kuinka EI kannattaisi tehdä lapsia nuorena.

Kun äidin pitäisi olla 20-vuotiaana miljonääri että voisi tehdä lapsen?



Ihan hyvin äiti voi olla koulunsa käynyt (ja huom! Kaikki eivät halua sitä maisterintutkintoa, jotkut ovat ihan tyytyväisiä niissä tavallisissa, esim. kokin ammateissa) ja saanut työpaikan ja vaikkei omaisuutta olisi ehtinyt siinä vaiheessa vielä paljon kertyäkään niin jos mieskin on samassa tilanteessa, töissä jo, niin silloin voi sen oman asunnonkin ostaa ja alkaa sitä lainaa maksella. Ihan tavallisillakin palkoilla pärjää erinomaisesti ilman mitään sossun tukia.

nuori aloittaa ammattikoulun heti peruskoulun jälkeen 16-vuotiaana. Se kestää noin 3 vuotta ja nuori on kesät opiskelualaansa liittyvissä töissä saaden palkkaa. Nuori valmistuu 19-vuotiaana ammattiin ja jos on onnistunut valitsemaan hyväpalkkaisen työvoimapulasta kärsivän alan niin sitten asiat ovat hyvin. Käy vuoden pari töissä ja saa lapsen 20-21-vuotiaana ihan hyvällä äitiyspäivärahalla. Kun taas monet ylioppilaat pääsevät saman ikäisenä vasta opiskelemaan haluamaansa alaa.

Mitkä ovat niitä hyväpalkkaisia aloja, jotka kärsivät työvoimapulasta? Itselleni ei tule mieleen ainottakaan. Jos siis lähdetään siitä, että HYVÄ palkka on > 4000€/kk?

Toki vähemmälläkin pärjää, ainakin minä... (korkeakoulututkinnon suorittaneena tienaan n. 2500€/kk, mikä on vähemmän kuin keskipalkka Suomessa.)

Nuoruudesta nyt ei niin kauheesti kannata olla ylipäätään kateellinen, se kun loppuu kaikilta aikanaan.

sitten ehditty harjoittaa pari vuotta ja bruttovuosipalkka jossain keittäjän työssä on n. 18 000 euoroa vuosi? Että onpas ehditty paljon takoa rhaa ja elettäväkin on sillä vaatimattomalla palkall.

Buahhaahaa hyvin pärjäävät nuoret äipät!

Av mammat onkin kaikki niitä hienoja akateemisia, totaalisesti ylempään kastiin kuuluvia ja miehensä kanssa yhteensä 12 000e/kk tienaavia ihmisiä. Av mammoista kukaan ei enää aikuisena tee keittäjän (tai muunkaan duunarin) töitä, pah, nehän kuuluu vaan totaalisen rupusakille, kaiken aikansa kulmabaarissa istuville lähiömammoille..jotka tietysti ovat niitä entisiä teiniäitejä :D

Ikuisuuskysymyksiä. Itse ehdin just täyttää 20v kun esikoinen syntyi. Toisen LA kahden kk:n päästä, siitä kk:n päästä itse täytän 22v. Juu, en ehtinyt käydä kuin lukion ja vuoden verran olin sitten töissä (jatkokoulutus jäi tietysti kesken) ja kyllä, hanttihommissa pienellä palkalla mutta vakkarina kuitenkin ja töitä tein aamut, illat ja viikonloput kolmessa eri paikassa. En ole missään vaiheessa olettanut että sossu elättää mut ja lapseni, vaan nytkin hoitovapaalla teen iltahommia, vakkarina, ja vaikka pienellä palkalla niin pärjätään vaikka tulot on av:n mukaan sitä slummitasoa. Ei kaikki tarvitse kaikkea sitä mitä pidetään nykymittapuun mukaan välttämättömänä. Ruokaa meillä on,kämppä (kaupungin, mitä sitten? onko siinä jotain vikaa?) on, työpaikat on, rakkautta on.

älkää viitsikö aina yleistää, se on paha virhe ihan kaikenikäisillä.

nuori aloittaa ammattikoulun heti peruskoulun jälkeen 16-vuotiaana. Se kestää noin 3 vuotta ja nuori on kesät opiskelualaansa liittyvissä töissä saaden palkkaa. Nuori valmistuu 19-vuotiaana ammattiin ja jos on onnistunut valitsemaan hyväpalkkaisen työvoimapulasta kärsivän alan niin sitten asiat ovat hyvin. Käy vuoden pari töissä ja saa lapsen 20-21-vuotiaana ihan hyvällä äitiyspäivärahalla. Kun taas monet ylioppilaat pääsevät saman ikäisenä vasta opiskelemaan haluamaansa alaa.

Mitkä ovat niitä hyväpalkkaisia aloja, jotka kärsivät työvoimapulasta? Itselleni ei tule mieleen ainottakaan. Jos siis lähdetään siitä, että HYVÄ palkka on > 4000€/kk? Toki vähemmälläkin pärjää, ainakin minä... (korkeakoulututkinnon suorittaneena tienaan n. 2500€/kk, mikä on vähemmän kuin keskipalkka Suomessa.)

palkkana... Esimerkiksi omasta mielestäni hyvä palkka on yli 2000e/kk. Ja sitä vähemmälläkin pärjää ilman ongelmia. Siis vaikka perheessä olisi vain 1 tienaaja joka saa palkkaa alle tuon 2000e/kk. Ja toinen ei saa siis edes mitään tukia. Siitäkin on kokemusta aikanaan kun 17-vuotiaana odotin esikoistamme. Nykyään tulomme ovat moninkertaiset silloiseen nähden, mutta ei meiltä silloinkaan mitään puuttunut, ja emme mitään sossun tukia käyttäneet. Asunto oli toki silloin vuokrattu, mutta ei ollut mikään kaupungin vuokraluukku vaan mukavalta okt-alueelta pienkerrostaloksi muutetusta talosta kolmio, ihan yksityiseltä vuokrattu.

ihmeessä olisivat kateellisia? Ehkä he vain ovat omasta kokemuksestaan huomanneet, että ihminen tosiaankin kehittyy vielä yli 20-vuotiaana ja on ihan mukava saada elää nuoruusvuodet muuhun kuin lastenhoitoon keskittyen. Itse en todellakaan olisi halunnut saada lapsia parikymppisenä. Olisin varmaan ihan hyvin pärjännyt, jos niin olisi käynyt, mutta paljon parempi näin. Mutta pakko vielä sanoa, että ei minua ihan hirveästi 20-kymppisten tai nuorempien lastensaanti kiinnosta tai en erityisemmin vietä aikaa heidän pärjäämistään pohtimalla...



T: "mummoäiti" :)

Ikää on itsellä 20 v, tienannut olen koulusta valmistumisen jälkeen n. 26 000 euroa vuodessa ja kuukauden sisällä syntyy esikoinen. Äitiyslomalta saan täyden palkan, eikä hoitovapaan tukikaan ole niin huono, kuin voisi olla.



Naurettavaa, että heti, kun nuorempi nainen saa lapsen, kuvitellaan, kuinka perhe elää köyhyysrajan alapuolella ja sossun tuilla. Vanhemmista äideistä löytyy näitäkin kyllä yllinkyllin.

Olen ollut työssä 16-vuotiaasta lähtien kesät ja kouluaikana illat ja vkonloput. Yliopistossakin tuhraantui kahteen tutkintoon melkein 8 vuotta, kun piti henkensä pitimiksi käydä töissäkin. Töitä olen siis tehnyt aina ja paljon, mutta eipä sitä rahaa ole koskaan, lapsia tai ei. Ei ole rahaa...ei Suomessa työnteolla rikastu (kuin aniharva)

siihen, että iän sanotaan tuovan kypsyyttä.

Itse en usko siihen sokeasti, vaan enemmän uskon siihen, että vanhemmuus kasvattaa.



Olen itse saanut 3 lastani alle 3-kymppisenä ja jotenkin tuntuu, että monet ikäiseni, jotka ovat vasta nyt saaneet esikoisen, ovat jotenkin taantuneita. Tyhmentääkö vauvan saanti tosiaan niin paljon? Mihin häviää se maalaisjärki ja kyky ajatella omilla aivoillaan? Moni tuore äiti on itsekeskeinen, lapsellinen ja kädetön iästä riippumatta.