miksi naiset syytätte aina toista naista kun tulette petetyksi?

olevansa sinkku, eronnut tai huonossa suhteessa. Mies, jos on aviossa hän silloin pettää puolisoaan, toinen nainen ei petä ketään. Toinen nainen voi hyvinkin olla siinä luulossa et mies ei ole parisuhteessa.

Voisin kuvitella että kaikkein tyypillisin petetty nainen syyttäisi molempia yhtäläisesti. Perkeleen horo kun rupesi suhteeseen mun kusipääpettäjämieheni kanssa, painukaa molemmat helvettiin jne.

Mä en ymmärrä miksi ylipäätään ihmisen täytyy köyttää ja hirttää ja kuristaa ja pakottaa toista ihmistä väkisin osaksi jotain, mitä tämä ei tahdo olla.

Jos ihmisestä joutuu tappalemaan, se ei ole sen arvoista, eikä varsinkaan pysyvää.

Menkää ihmiset liittoihin, joissa haluatte olla, ja olkaa niissä niin kauan kuin tahtoa riittää. Pelottavaltahan se ajatus tuntuu, ettei olisikaan pakko, vaan ihan oikeasti vapaus ja vastuu tehdä omasta elämästä just sellaista mitä sen haluaa olevan.

Ei se mene niin, että uskottomuus olisi joko kumppanin vika tai jotakin luonnollista, koska ihminen ei ole aidosti yksiavioinen. Jokaisella on mahdollisuus valita. Muu on epärehellisyyttä itselleen ja puolisolleen ja vastuun pakoilua.

Pettämisestä ei KOSKAAN voi syyttä puolisoaan. Se, ettei parisuhde toimi ja osapuolet ovat tyytymättömiä; se, että ero tulee, on useimmiten molempien peiliin katsomisen paikka. Se, että toinen osapuoli syylistyy toisen selän takana vastoin hyvää tapaa asiohin, jotka eivät kestä päivänvaloa kykenemättä puhumaan suoraan ja päättämään suhdetta ensin ei kuitenkaan ole koskaan sen toisen vika.

Logiikka on sama kuin väkivallan käytössä: voi olla naisen vika, että miehen tekee mieli lyödä, mutta ei ole koskaan naisen vika, että mies oikeasti lyö.

Huono suhde saa harkitsemaan kunniattomia tekoja, se on yhteinen ongelma, mutta vastuu omista teoista on aina yksilöllä itsellään.

Oma lukunsa ovat ne, jotka vetoavat siihen, ettei yksiavioisuus ole luonnollista - että on vain pakko olla muita, mutta he rakastavat silti. Heille syrjähypyt sallittakoon. Edellyttäen tietysti, että he ovat jakaneet kantansa, jossa ei ole sinänsä mitään vikaa, avoimesti puolisonsa kanssa yhteen mennessään ja saaneet rinnalleen samoin ajattelevan kumppanin.

Itse olin eroamassa miehestä ja tutustuin toiseen mieheen niihin aikoihin. Kerroin kaiken rehellisesti erostani ja siitä, missä suhteemme on jne. Mies taas sanoi "tapailleensa" yhtä naista ja kiisti olevansa parisuhteessa. Tämä nainen asui toisella paikkakunnalla ja ei käynyt koskaan edes katsomassa enää juttujensa mukaan. Kävi toki siellä seudulla tapaamassa lapsiaan edellisestä liitosta. Sitten yksi kaunis kerta ehdotin, että tapaamme sielläpäin lomaviikolla, kun kerran itselläkin on sinne yhteyksiä. Mies menikin änkyttäväksi ja pyysi olemaan soittamatta. Pikkuhiljaa sain kaivettua esille, että tämä "tapailu" olikin ihan oikea seurustelusuhde ja yhteinen asuntokin oli + lapsi. Joopa joo. Toki uskon, että se parisuhde oli aika huonossa jamassa, kun tapasivat sen verran harvoin, mutta olihan se edelleen olemassa, kun soitella en saanut...:(

Jos nainen on tiennyt miehen olevan varattu, on hän ihan yhtä syyllinen kuin mieskin, turha sellaisia naisia on puolustella. Jos mies taas on valehdellut tälle toiselle naiselle olevansa vapaa niin se on luonnollisesti eri asia.

paitsi jos sattuu olemaan itsekin suhteessa. Varattu mies on kuitenkin lupautunut yhdelle, mutta vapaa toinen nainen ei kenellekään - ei se toinen ole lupautunut mihinkään.

Mies on epärehellinen ja epäluotettava, koska pettää tekemänsä sopimuksen, nainen "vain" epäsolidaarinen ja epäkunnioittava muiden tekemiä sopimuksia kohtaan.

Konnia kumpikin petturiparista, jos tietävät, mitä tekevät, mutta parisuhteessa oleva aina enemmän.

Mä en ymmärrä miksi ylipäätään ihmisen täytyy köyttää ja hirttää ja kuristaa ja pakottaa toista ihmistä väkisin osaksi jotain, mitä tämä ei tahdo olla.

Jos ihmisestä joutuu tappalemaan, se ei ole sen arvoista, eikä varsinkaan pysyvää.

Menkää ihmiset liittoihin, joissa haluatte olla, ja olkaa niissä niin kauan kuin tahtoa riittää. Pelottavaltahan se ajatus tuntuu, ettei olisikaan pakko, vaan ihan oikeasti vapaus ja vastuu tehdä omasta elämästä just sellaista mitä sen haluaa olevan.

Ei se mene niin, että uskottomuus olisi joko kumppanin vika tai jotakin luonnollista, koska ihminen ei ole aidosti yksiavioinen. Jokaisella on mahdollisuus valita. Muu on epärehellisyyttä itselleen ja puolisolleen ja vastuun pakoilua.

Pettämisestä ei KOSKAAN voi syyttä puolisoaan. Se, ettei parisuhde toimi ja osapuolet ovat tyytymättömiä; se, että ero tulee, on useimmiten molempien peiliin katsomisen paikka. Se, että toinen osapuoli syylistyy toisen selän takana vastoin hyvää tapaa asiohin, jotka eivät kestä päivänvaloa kykenemättä puhumaan suoraan ja päättämään suhdetta ensin ei kuitenkaan ole koskaan sen toisen vika.

Logiikka on sama kuin väkivallan käytössä: voi olla naisen vika, että miehen tekee mieli lyödä, mutta ei ole koskaan naisen vika, että mies oikeasti lyö.

Huono suhde saa harkitsemaan kunniattomia tekoja, se on yhteinen ongelma, mutta vastuu omista teoista on aina yksilöllä itsellään.

Oma lukunsa ovat ne, jotka vetoavat siihen, ettei yksiavioisuus ole luonnollista - että on vain pakko olla muita, mutta he rakastavat silti. Heille syrjähypyt sallittakoon. Edellyttäen tietysti, että he ovat jakaneet kantansa, jossa ei ole sinänsä mitään vikaa, avoimesti puolisonsa kanssa yhteen mennessään ja saaneet rinnalleen samoin ajattelevan kumppanin.

Mä en myöskään ymmärrä sellaista alusta ahdi ehdotonta uskollisuuden vaatimusta, ikään kuin muita vaihtoehtoja ei koskaan voisi olla, tai että ne väistämättä tarkoittaisivat vähempää tai huonompaa rakkautta. Mutta tosiasia on, että asiat täytyy tietysti puhua alusta asti selviksi, eikä lupailla asioita, joihin ei pysty sitoutumaan.

Ja muutenkin,ihminen käyttäytyy paljon fiksummin ja vastuullisemmin, kun hänellä on oikeasti se fiilis, että hän on oman itsensä herra ja tekee asiat vapaasta tahdostaan, eikä siksi, että joskus on jollekin jotain luvannut. Esimerkiksi en ymmärrä ollenkaan miksi olisi jollain tavalla kamalaa erota lapsettomasta liitosta oikeastaan mistä syystä tahansa. Jos on lapsia, asiat ovat tietysti mutkikkaampia. Mutta muuten, ei se, että joskus on alkanut jonkun kanssa seurustella tarkoita sitä, että siinä sitten ollaan hautaan asti, vaikka kaikki menisi päin persettä.