Mistä saan voimia huomiseen?

Ajattele, että hänellä on enkelinä hyvä olla

Että hän on nyt paremmassa paikassa ja toivottavasti nukkuu rauhassa... On vaan outoa, todella outoa... Rinnasta ottaa kun ajattelenkin asiaa...



Kiitos osanotosta..

ap

Mun appeni kuoli muutama vuosi sitten aatonaattoiltana. Anopilla oli aika kovat paikat, mutta halusi silti tulla meille aattona. Tavallaan yritti paeta todellisuutta ja tulla katsomaan lasten iloa joulusta.



Lapset olivat aika pieniä eli eivät aivan ymmärtäneet kuolemaa. Mieheni oli äitinsä seurana aatonaaton ja aaton välisen yön. Mieheni skarppasi tosiaankin eikä paljon sen jälkeenkään ole isäänsä surrut. Tosin isänsä sairasti yli puoli vuotta eli kuolema oli odotettavissa ja osittain jopa helpotus aivosyövän jälkeen.

kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oli eronnut, jäi kaksi alaikäistä lasta. Siinä oli vaan pakko jaksaa, oli huollettava omat lapset ja perhe ja anopin pienet...ei sitä aluksi edes tajunnut, kun koitti pitää vaan arjen rutiinit mahdollisimman "normaalina". Oma surutyö tuli tehtyä vasta myöhemmin.

Voimia kovasti!!

No ensinnäkin teidän pitää puhua lapsillenne, että vanhemmat ovat surullisia, koska pappa kuoli. Ja että suru menee ohi. Ja että on ihan ok odottaa joulupukkia tai iloita lahjasta, vaikka pappa kuoli. Lapsen ilo ja suru eivät ole toisensa poissulkevia.



Teillä on varmaan vielä sokki menossa.



Menette joulun läpi niillä voimin, joita on. Lapsille on tärkeintä kuitenkin se, että te olette läsnä.



Meiltä on kuollut lapsi aiemmin tänä syksynä ja näillä ajatuksilla yritään päästä joulusta läpi.

Olihan se raskasta. Hautausmaalla muiden sukulaisten haudoilla käydessä sitten sekä minä, vanhempani että sisarukseni ratkettiin ja itkettiin siellä todella kauan ja puhuttiin mummosta. Se helpotti vaikka etukäteen hautausmaalle meno pelotti kaikkia ihan hirmuisesti. Sen jälkeen syötiin yhdessä ja availtiin lasten kanssa lahjat.



Kaikille tuli hautausmaalla käynnin jälkeen sellainen olo, että mummo on kuitenkin meidän kanssa viettämässä joulua ja siksi ilta oli yllättävän seesteinen vaikka mummosta paljon puhuttiinkin ja välillä itkua tihrustettiinkin.



Käykää hautausmaalla laittamassa ukille kynttilä vaikka jonkun kiven päälle ja muistelkaa siinä hetki poismennyttä. Se helpottaa, oikeasti. Tulee tunne, että se rakas omainen tulee sieltä jotenkin mukaan joulunviettoon.



Syvä osanottoni!

Mun pappa kuoli syksyllä ja pelottaa aika paljonkin tämä ensimmäinen joulu ilman häntä. Hän oli mulle kuin isä.



Lapset kyllä vaistoaa jos omat vanhemmat on surullisia. Mun mielestä ei ole pakko väkisin vääntää kestohymyä naamalle, hämmentävää sekin on lapsista. Antaa kyynelten tulla jos on tullakseen. Tämä on nyt teilä tällainen joulu. Se on elämää, tulee uusiakin jouluja.

muut ymmärräkkään kuolemasta kuin ehkä koululainen, hänkin erityislapsi, niin on vaikeaa hänelle tätä kertoa.. Ehkä sitten joulun mentyä...

ap

Minultakin kuoli isä vajaa kolme viikkoa sitten ja suru on kova. Tänään on itkettänyt koko ajan. Lasten takia yritän jaksaa huomisen. Olemme vielä anoppilassa jossa minä olen kuin ilmaa, mutta haluan että lapsilla on kuitenkin joulu.

Koita jaksaa.

On varmaan raskasta,mutta jos itkettää niin sitten itket,kyllä lapset vaistoaa sun surun kuitenkin ja sitten kerrotte että pappa on lähteny taivaaseen ja katselee teitä enkelinä-tai siis jos uskotte itse näihin asioihin.Mä jouduin keskustelemaan asiasta hetki sitten lasten kanssa kun lapsen kaverilta kuoli äiti..Vaikeita asioita,mutta yhdessä itkettiin ja sitten halattiin ja juteltiin...Voimia ja halaus!