Lue keskustelun säännöt.
onko teillä aikuisilla lastenkirjoja tai nuortenkirjoja joitta ette pysty seuraamaan?
23.12.2009 |
Mä olen lukenut 12-vuotiaan poikani opastamana Timo Parvelan Sammon vartijat-sarjaa ja mun on pakko tunnustaa, että se on musta ihan käsittämätön. Olen lukenut 2 ekaa osaa ja kolmatta nyt aloitttelen, mutta en pysty pitämään mielessä juonikuviota ja koko homma tuntuu jotenkin käsittämättömän epäloogiselta ja sekavalta. Väsyttävältä ja ärsyttävältä. Ja mä olen sentään ihminen, joka lukee PALJON, sekä työkseen että vapaa-ajallaan ja kirjoittaa itse ammatikseen.
Pitäiskö tuosta sitten pystyä pikkupoikien innostumaan? Ei ihme, ettei onnistu! (ei tuolta mun pojaltanikaan, joka nuo mulle esitteli)
Kommentit (9)
Vuotta vanhempi kaverinsa luki myös ja yhdessä leikkivät pihalla aiheeseen liittyviä mielikuvitusleikkejä.
Itse en kirjoja lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nykyajan kirjojen oltava sekavia, jotta ne kiinnostaisivat. Nopealle nettisukupolvelle tehtyjä. Nettikin on semmoinen sekava sotku.
kuten se vuosi sitten lehdissä kommentoitu "Kenensenytolikaan Avain" joka koostui verkkovihjeistä ja blogeista ja osa "kirjasta" oli siinä painetussa kirjakaupassa myytävässä kirjassa ja osa taas netissä.
Mutta toisaalta sitähän sanotaan myös, että yksi kirjojen lukemisen kasvattavasta tarkoituksesta on siinä, että oppii mieltämään asioita tarinoiksi, joissa on syy-seuraussuhteita ja loogisia jatkumoita ja jotka sillä tavalla tuovat järjestystä elämään niiden kirjojen ulkopuolellakin. Toimivatko nämä nyt enää sillä tavalla?
Oisko toi "mitä erilaisimmilla kirjaimilla kirjotettu" kirja ollut joku Geronimo Stilton ("Hiiridekkari")? TUlee mieleen noista kirjaimista. Jos se on se, niin mustakaan se ei ollut kovin hyvä tarina, mutta tosi looginen verrattuna noihin sammonvartijoihin ja mun lukihäiriöinen poikani sai sen jotenkin luettua just siinä vaiheessa kun kirjaimet hyppivät riveillä muuten aika pahasti.
enkä ehkä olisi antanutkaan. Sen verran pelottavia juttuja on ja yhden pojan äiti viety panttivangiksi ja poika yrittää tätä sitten pelastaa...
Jos on jännittävä niin kirja kiinni. Kun taas lasten elokuvat ja tv-sarjat ovat niitä pelottavia, kun sitä kuvaa ei niin vaan maltakaan pysäyttää. Esim. kolmosen lastenohjelmat ovat ihan hirveitä.
Meillä 8-vuotias on mm. lukenut kaikki potterit (pari ekaa niistä luki jo 6-vuotiaana). nyt on lukenut ne jo vaikka kuinka monta kertaa. Ja fantasia-kirjallisuutta menee niin paljon kun jaksaa kirjastosata kantaa. Luki juuri mm. Perillinen trilogian, kolme n. 600-800 sivuista kirjaa.
Ja varmasti on tosi jänniä, mutta oma mielikuvitus sanelee kuitenkin päässä sen kuvan mikä kirjasta piirtyy, kun taas tv:ssä kaikki on valmiiksi pureskeltua ja usein liian pelottavaa...
Ymmärsiköhän kukaan mun pointtia, eikä tämä nyt liittynyt edes ap:n alkuperäiseen kysymykseen...
T: äiti, joka lapsena itse luki aikuisten kirjoja, kun kaikki lasten kirjat oli jo luettu, mutta ei uskaltanut katsoa jännittäviä tv-sarjoja...
Ja varmasti on tosi jänniä, mutta oma mielikuvitus sanelee kuitenkin päässä sen kuvan mikä kirjasta piirtyy, kun taas tv:ssä kaikki on valmiiksi pureskeltua ja usein liian pelottavaa...
Mä tiedän, että useimmat ihmiset ajattelevat juuri noin kuin kuvaat. Itse olen kuitenkin aina kokenut toisin ja sama näyttää pätevän lapseenikin. Kukaan televisio-ohjelman ohjaaja tai tuottaja ei näytä osaavan kuvitella yhtä pelottavia juttuja kuin minä (tai poikani). TÄmä tietty liittyy ehkä siihen, että mua ei pelota örkit eikä kummitukset tai edes väkivalta (se vaan inhottaa) mua pelottaa ne tunnepitoiset jutut, joissa äidit valitsevat, mitkä lapsista saavat jäädä eloon tai pyytävät että lapset päästettäisiin ydinpommisuojaan mutta itse eivät mahdu ja niin edelleen. Mä sain näistä itse aikanaan pahoja vaurioita, kun sain lukea mitä tahansa pienenä (aikuisten kirjoja ja naapurista löytyneitä kammottavia lahkolaisjuttuja nimellä "Onnen päiviä" tai jotain vastaavaa, uskovaisia tarinoita, joissa kköyhät äidit kuolivat nälkään kun lapset eivät ajoissa huomanneet että äiti antoi kaiken ruoan heille). Juuri näiltä tunnepelotteluilta mä pyrin lapsiani suojelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on se vika, etten edelleenkään pysty katsomaan esim. jännittäviä elokuvia. Enkä etenkään sellaisia ahdistavia trillereitä (mihin esim. liittyy lapsia tms.). Kirjoja taas voin lukea laidasta laitaan. Okei, poikkeuksena jotkut lastensuojeluun liittyvät ns tosielämään pohjautuvat kirjat. Tämä nyt vaan esimerkkinä, kun yritin kesällä tällaista kirjaa lukea ja en pystynyt, ensimmäistä kertaa elämässä.
Mutta siis poikani ei uskalla katsoa mitään jännittäviä juttuja telkkarista, mutta kirjoja lukee tosi hurjia. Lähes aina kuitenkin fantasiaa. Juuri äsken haastatin, että mitä hän tekee jos kirjassa on liian jännä kohta. Kuulemma hyppää yhden sivun eteenpäin. Ei huono keino :)
No joka tapauksessa, lukuintoa sinne, ihanaa kun nykypäivän lapset vielä lukevat :)
Mutta ehkäpä jollain on taas "ikätasoaan edellä oleva, itse ajatteleva" muksu, jonka 8-vuotiaassa päässä yksityiskohtaiset kertomukset niin murrosiän angstista, oksettavista painajaisista jne. ovat "vain" satua ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja niitä on tarjolla kaupoissa kaikkien lasten nähtäville.
Mies surmasi vaimonsa.
Tsunami vei perheen jne
Mies löi kirveellä metrossa... jne
Ja siis nämä asiat tapahtuvat ja ovat kaikkien nähtävillä. Potter on satua.
Ja ehkä mä olen jotenkin vajaa, kun teiniangstit ei hypännyt ko. kirjoista mun silmille.
Olen sitä mieltä, että tietokonepelit ja tv-ohjelmat ovat haitallisempia.
Mutta siis jokainen tyylillään, olen onnellinen, että poikani rakastaa kirjoja ja suorastaan ahmii niitä. Ei huono harrastus.
yhtä lastenkijaa en millään olisi jaksanut lukea. Se oli sekava ja osa sanoista oli mitä erilaisimmilla kirjaimilla.
Onko nykyajan kirjojen oltava sekavia, jotta ne kiinnostaisivat. Nopealle nettisukupolvelle tehtyjä. Nettikin on semmoinen sekava sotku.