Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

miten auttaa peliriippuvaista?

Vierailija
23.12.2009 |

ja kyseessä siis rahapelit, kaikenlaiset sellaiset...alan olla niin rikki...

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
23.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ÄLÄ myöskään peittele mitenkään pelaamisesta johtuvia ongelmia lähipiiriltä tai yleensäkään muilta ihmisiltä. Riippuvaisen pitää itse huomata riippuvuutensa seuraukset.



Tälleen yleisesti, et muuten voi auttaa riippuvaista ellei hän itse halua parantua. Keskity eniten siihen, että ITSE jaksat.



Joitakin auttavia tahoja. Peluuri-auttava puhelin, päihdelinkissä on myös pelaajille oma foorumi, monilla paikkakunnilla toimii anonyymit pelaajat -ryhmä, myös omaisille on omia tukiryhmiä, kunnalta on mahdollista saada avustusta peliriippuvuuden hoitoon: Suomessa on pari peliriippuvuuden hoitoon keskittynytttä laitoista...



Veljeni on pelannut 15-vuotiaasta asti ja on nykyisin yli 30. On pelannut ihmissuhteet, autot, asunnot, mielenterveytensä.. Mikään ei ole auttanut, vaikka on käynyt missä ryhmissä ja hoidoissa. Suurimman virheen tekivät vanhempani, jotka aina nuorempana "pelastivat", maksoivat veljen lainat yms. vasta nyt ovat kieltäytyneet ja veli on joutunut itse kärsimään seurauksista.



Perheemme on aivan loppu, joulut ovat yhtä helvettiä, koska riippuvuuden takia sairastuu koko perhe. Nuorempana olen pelännyt veljeäni, koska hän oli riippuvuutensa takia hyvin äkkipikainen jne. Vanhempani haluaisivat muuttaa eri paikkakunnalle kuin veljeni, koska jatkuvaa alamäkeä on niin raskas seurata niin läheltä. Lisäksi veljeni hyväksikäyttää heitä minkä kerkeää. Aikuinen mies käy mm. syömässä lähes joka päivä vanhemipieni luona, yrittää saada rahaa vanhempieni tuttavilta noloilla keinoilla jne.

Vierailija
2/11 |
23.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tehty sillä lailla että veljeni pankkikortit yms. ovat olleet vanhemmillani, jotka ovat maksaneet sitten hänen palkastaan vuokrat ja laskut ja rahaa on annettu veljelle käteen tarpeen mukaan.



Mutta parantumista edistäviä asioita: ryhmässä pitäisi käydä, riippuvaisen pitäisi ymmärtää että tuo on kuin alkoholismi eli peleihin ei voi laittaa penniäkään, riippuvaisen elämään pitäisi saada muuten sisältöä, kuitenkin niin ettei riippuvuus korvautuisi uudella. Pitäisi keskustella, miksi ja milloin tulee halu pelata. Pitäisi etukäteen miettiä ratkaisumalleja, miten selvitä tilanteesta pelaamatta, miten läheinen voisi auttaa jne.



Soita ihmeessa Peluuriin, jos olet aivan loppu. Eivat tavan ihmiset ymmärrä miten paska tilanne voi olla. Eivät ymmärrä miten syvälle rahapelitkin voivat viedä. Peluurissa ymmärtävät. Selvitä myös paikkakuntasi läheisille tarkoitetut tukiryhmät, vaikka nimen omaan pelaajien läheisille ei ole mitään, niin tulet pian huomaamaan että oli riippuvuus mikä tahansa, niin läheisten tuska ja ajatukset ovat melko samanlaisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
23.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuntuu vain, ettei mikään auta. Mieheni on käynyt ryhmässä, ja mielestään ei ole saanut sieltä apua. On pelannut jo useamman vuoden (olemme tunteneet reilu 2v.). Haluaa lopettaa. Ainakin niin sanoo, ja uskon siihen. (koska aluksi, silloin kun tapasimme, "ei ollut varma" haluaako lopettaa) Olen pitänyt hänen pankkikorttiaan ja avainlukulistaa, mutta saahan sitä raahaa sieltä pankistakin nostettua. Ja palkkaennakkoakin voi ottaa. ja ja ja...olen myös tehnyt niin, että olen siirtänyt kaikki rahat hänen tililtään minun tilille jo ennen kuin näkyvät edes hänen tilillään. mutta sitten esimerkiksi tänään, kun sai palkkansa, niin en löytänyt avainlukulistaa, jolla oli tarkoitus siirtää muut rahat ja jättää tilille sen verran, ettei mies pysty sitä nostamaan, mutta voi ostaa sillä jotain. niinpä sitten sitä avainlukulistaa ei löytynyt ja mies lähti töihin ja nyt on kaikki meidän perheen joulurahat ja muutkin pelattu. itselläni ei ole paljon tilillä ja palkka tulee vasta tammikuun lopussa. alkukuusta pitäisi maksaa vuokra. mies saa palkkaa kyllä onneksi ennen sitä (saa 2xkuukaudessa). sattuu vain niin mielettömän paljon, kun ei voi luottaa ja toinen vain pelaa heti, kun rahaa käsiinsä saa...



ap

Vierailija
4/11 |
23.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kyllä tiedä, miten sen voisi hoitaa, mutta KAIKISTA tärkeintä on, että riippuvainen pääsee kuin koira veräjästä tilanteesta eli sinä tulet rahoinesi apuun.



Sinun olisi nyt tärkeä päästä läheisten ryhmään, jossa saat konkreettisia neuvoja muilta tai aloita ainakin nyt soittamalla Peluuriin.



Tuo miehen ryhmässä käyminen, miten kauan hän kävi siellä. Ei pari kertaa auta, vaan siihen pitää sitoutua. Vaadi miehestä ulos ajatuksia:

- milloin tulee halu pelata

- miksi

- ainakin 3 eri skenaariota, miten voisi toimia että olosta pääsisi eroon ilman pelaamista

- mitä konkreettista mies aikoo tehdä että pääsisi riippuvuudestaan eroon





Veljenikin aina puhuu, että tottakai haluaisi päästä eroon, mutta läheiset ne ainoastaan tuntuvat ratkaisuja etsivän. En ole nähnyt veljeni katsovan yhtäkään dokumenttia aiheesta, lukeneen yhtään kirjaa aiheesta. Luulisi esim. parantuneiden pelaajien tarinat kiinnostavan. Hänkin on käynyt ryhmässä, mutta aina vaan pari kertaa "kun se ei auta". No, helvetti eihän se autakaan, jos itse ei tee mitään työtä samalla asian suhteen.



Itse olen syömishäiriöinen, joten tiedän että riippuvuudesta eroon ei päästä vain henkisesti makaamalla.



Onko miehesi näissä asioissa aloitteellinen, mitä konkreettista hän on tehnyt? Tähän mennessä olet kertonut vain asioita, joita sinä olet tehnyt:(



Tässä olisi hyvä kirja teidän molemien lukea



http://www.iltalehti.fi/ilona/200806117719917_in.shtml



http://www.nemokustannus.fi/fi/kirjat.html?kirja=24

Vierailija
5/11 |
23.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun on itsellekin niin läheinen, niin tunteet nousevat pintaan.



Suoraan sanoen nousee raivon tunteita pelaajia kohtaan ja se kaikki paska, mitä olen kokenut vuosien varrella!!!!!



Olen lähdössä tänään sukulaisjoulua viettämään ja sekin madaltaa mieltä, koska pelottaa jo valmiiksi, että joulu menee edellisten mukaisesti eli ahdistusta, pahaa mieltä ja riitaa riittää:(



Itse ja perheemme olemme kärsineet tästä niin kauan ja paljon, että korostan vielä kerran. Ennen kaikkea, hae itse apua äläkä uhriudu!!!

Vierailija
6/11 |
23.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
23.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi erittäin hyvä, että miehen lähimmät ystävät tietäisivät että voisivat tukea asiassa eivätkä tietämättään lisäisi pelaamista. Miehethän usein porukalla pelaavat pitkävetoa yms.

Vierailija
8/11 |
23.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mies kävi ryhmässä vajaa puoli vuotta. ei kokenut saavan sieltä tukea, sinne oli myös vaikea meiltä päästä julkisilla, pitkä ja hankala matka.



itseasiassa on ihan miehen aloitteesta minulla ollut hänen kaikki korttinsa jne. on puhuttu, itketty ja huudettu asiasta vaikka kuinka moneen kertaan...mies tuntuu olevan aika pihalla, mitä hänen pitäisi tehdä. hän usein toteaa, ettei tiedä, mikä auttaisi, ei tiedä, mitä tehdä. ollaan joskus tehty niin, että hän on mennyt kauppaan lapsen kanssa tai puhut puhelimessa minun kanssani koko kaupassa olon ajan, ettei ratkeaisi pelaamaan. eikä ole näillä kerroilla ratkennut koskaan. mutta yksin ollessaan usein ratkeaa. hän on myös pyytänyt porttikieltoa lähikauppamme veikkauspisteeseen, mutta siellä eivät ole siitä oikein pitänyt kiinni, eli on saanut sinne silti mennä.



ollaan myös puhuttu (tai ainakin yritetty puhua), miksi pelaa jne. Mies on pelannut todella nuoresta (n.13-14v. asti), äitinsä myös peliriippuvainen ja äitinsä hänet myös pelaamaan opettanut. Äiti soittelee välillä myös meille ja pyytää rahaa, hänellä ulosotossa aivan mielettömät summat (miehelläni myös jotain reilu tonni, mutta ei läheskään sellaisia summia kuin äidillään) ja mikä eniten minua vi***taa, lainaa myös miehelleni rahaa pelaamiseen, tai esim. antaa pelata netissä hänen pelitilillään, kun mies on omansa sulkenut ja pyytänyt, ettei niitä hänen pyynnöstään enää avata hänen käyttöönsä.



mielestäni mieheni on kyllä tehnyt asian eteen töitä. itse mietin, että kun tuo pelaaminen on niin varhain alkanut, voisiko johtua siitä, että siitä on niin vaikea päästä eroon?



taloudellinen tilanteemme on myös kauan ollut huono, koska mies on ollut työttömänä ja minä opiskellut. ymmärtääkseni myös miehen lapsuudenkodissa on aina ollut huono taloudellinen tilanne (on asunut tämän peliriippuvaisen äitinsä kanssa). miehellä ei ole minkäänlaista tajua rahankäytön suhteen, kuten ei myöskään äidillään. ajattelu on kuin pikkulapsella; jos tänään tulee rahaa tilille 500€, voin ostaa sillä koko rahalla sitä ja tota turhaa, vaikka vuokra pitää maksaa viikon kuluttua ja sitä ennen ei tilille mitään tule.



tuntuu, että olen niin suossa tuon miehen kanssa, mutta kaikesta huolimatta rakastan häntä eniten maailmassa...



ap



ps. kirjavinkki oli myös hyvä, kiitos.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
23.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

suht avoimesti läheisille ihmisille, esimerkiksi vanhemmilleni. eli tietävät, että ei rahaa eikä pelejä miehelle.



ap

Vierailija
10/11 |
23.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan mieletön halaus siulle ja voimia. Tuo on mieletön taakka, tiiän sen. Voi kun siun ei tarvitsisi tuota yksin kantaa :(



Kuten sanottua niin veljenikin alkoi pelaamaan jo teininä. Myö ollaan kaikkemme yritetty hänen etee ja mikään ei ole auttanut. Julmaa, mutta ainoa vaihtoehto miulle on ollu se, että olen ottanu häneen välimatkaa. Muuten ei olisi oma pää kestänyt enää:( Mut miun tilannehan on eri, kun veli on kuiteski kaukaisempi kuin oma mies.



Että noiden sanomieni neuvojen lisäksi neuvot on aika vähissä:(



On kyllä paha mieli siun puolesta. Toivottavasti siulla on joku jonka syllin nuo murheet itkeä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
23.12.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuntuu todella hyvältä, kun joku ymmärtää. sillä tuntuu, ettei oikein kukaan ymmärrä, millaista helvettiä tämä on. luin netistä jostain katkaisuhoidoista, tiedä sitten, miten niihin pääsee...mutta aina on pakko yrittää.

kiitos sinulle vielä!



ap