Millainen äiti menee 18v poikansa kanssa toimenpidehuoneeseen, kun pojalle laitetaan tikit?

onko lisää mileipiteitä.



T. 18-vuotiaan äiti joka ei todellakaan menisi poikansa kanssa toimenpidehuoneeseen.

ja kyllä minä pyytäisin sen miehen/kaverin/äitini, kuka ikinä minua kuskaakaan mukaan sinne, mitä se siellä käytävässä tekisi? olen kylläkin nainen, mutta minusta sillä ei ole mitään väliä olenko nainen vai mies...



kertokaa mikä siinä mukaan menemisessä on niin outoa/kamala...?

Voisin yhtälailla olla menemättä, mutta en näe tuossa kumpaankiaan suuntaan ongelmaa. Ja kyllä, minulla on 15-vuotias poika, joka kylläkään ei ehkä nytkään haluaisi minua mukaan, jolloin en tietenkään änkeäisi.

muuten en.

hammaslääkäriinkiin kädestä pitämään, saman luokan toimepide kuin pikku tikkaus toimenpidehuoneessa.

hammaslääkäriinkiin kädestä pitämään, saman luokan toimepide kuin pikku tikkaus toimenpidehuoneessa.

Mä pelkään hammaslääkäriä, mies on aina mun mukana. Ja kaikki tikkaukset ei oo ihan pieniä juttuja.

tosin kysyisin pojalta, että haluaako että tulen seuraksi. Lähtökohtaisesti kuitenkin jos tarvii tikkejä niin voipi tarviita kyytiäkin sinne lääkärille. Ja jos vaikka 12-vuotiaskin ilmottaisi mulle, että haluaa mennä itse, niin menkööt, osaa ne sitten pyytää käytävästä jos tarvii, mutta en pidä mitenkään kummallisena, että menisin aikuisen poikani seuraksi, kun tikkejä laitetaan.

Oli loukannut itsensä pahasti mökillä ja pakko oli mennä sairaalaan paikattavaksi. Poika tajusi silloin, että yksi hänen suuresti odottamansa kesäjuttu jää väliin ja oli tosi surullinen sen takia. Musta oli ihanaa, kun poika pyysi omaan karuun tapaansa, että ”mutsi tuu lääkitseen mun vitutusta” (en edes viitsinyt nalkuttaa kirosanoista). Joten, menin toimenpidehuoneeseen mukaan höpöttämään ja nostattamaan mielialaa. Vaikka poika asuu opiskelijakämpässä omillaan, seurustelee maailman ihanimman miniäkokelaan kanssa ja opiskelee tokaa vuotta yliopistossa, minun tehtäväni on silti olla edelleen äiti ja lohduttaa häntä jos hän niin toivoo.

Lisää järkytystä: ajoin poikani kotiin sairaalasta, leivoin pitsaa ja joimme yhdessä viiniä ja olutta.

ihan parhautta :).

äitiys ei lopu siihen kun lapsi täyttää 18v. Joskus se aikuinenkin tarvitsee äitiä - ja aika outoa olisi jos äiti ei siinä tilanteessa haluaisi olla äiti.

ikää siskollani 19 vuotta

minä olen niin huolehtiva ja rakastava äiti että pujotan vaikka 18v pojalleni kondomin jos hän ei itse osaa tai ujostelee tyttöystävänsä nähden.

äiti voi tulla saattamaan ja odottaa odotushuoneess kun tikit laitetaan. ei sen sinne toimenpiteeseen tarvitse tuppautua

Ja ikää mulla on 36v. Pelkään vaan kaikkia piikkejä niin paljon, toimenpide oli helpompi kestää kun OMA ÄITI piti kädestä kiinni.



Olisi mieskin tullut mukaan, mutta en usko että hänestä olisi ollut samanlaista hyötyä kuin äidistä.



Joten miksikäs en voisi mennä oman 18 lapseni kanssa myös..

oli asia mikä hyvänsä. :o Poikkeuksena tietenkin raskaudenaikaiset ultrat ym., joissa mies on ollut mukana. Mutta silloin hän ei olekaan ulkopuolinen.



Joskus harvoin aikuisiälläni äitini on ollut minulle kuskina lääkäriin. Kerran minulla oli poskiontelotulehdus ja toisen kerran lihaskramppi. Olisi ollut kyllä tosi hassua, jos äiti olisi tunkenut mukaan vastaanottohuoneeseen!



En itsekään tunkisi kenenkään mukaan mihinkään toimenpiteeseen tai vastaanotolle, ellei toinen nimenomaan pyytäisi minua tueksi. Omat lapseni saavat käydä itse lääkärissä siinä vaiheessa kun haluavat ja ovat tarpeeksi isoja hoitamaan käyntinsä itsenäisesti. Minä rupesin käymään joskus 14-15-vuotiaana.

Hienotunteinen poisjääminen on toisen intimiteetin kunnioittamista (kuten sanoin, on eri juttu jos pyydetään tueksi)! Ette kai te nyt tunge kaverienne tai täysi-ikäisten lastenne mukaan vessaankaan.



39

Ikää oli pojalla 19v.

HYVÄ äiti.

Mieheni on myös sellainen (vaikka johtaja onkin), että haluaisi minun (tai jonkun muun läheisen) olevan paikalla, jos joutuisi lääkärille tms..

Mun poika, 16 v., on tänä syksynä ravannut lääkäreissä ja labroissa ym. tutkimuksissa melko tiuhaan tahtiin. Melkein joka kerta on jompi kumpi vanhemmista ollut mukana. Aina ei toimenpidehuoneessa asti, mutta välillä sielläkin. Tilannetajua molemmin puolin ja homma sujuu kuten lapsemme toivoo.



Hänhän saisi hoitaa kaiken tämän ihan yksinkin, mutta en toki jätä häntä yksin jos toivoo vanhempia mukaan. Mielelläni olen lapseni elämässä mukana. Miten se voi olla jollekin ongelma? Kyllä hänellä on aikaa olla yksin myöhemminkin kun meitä ei enää ole.