Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä pianotunnit kannattaa/tulisi aloittaa?
22.12.2009 |
Heippa siskot!
Osaatteko kertoa, minkä ikäinen lapsi voisi aloittaa pianotunnit? Itse olen rimputellut pianoa kotona äidin opissa 4-vuotiaasta alkaen, mutta kun äiti opetti en koskaan mennyt "oikeille" soittotunneille.
Minkä ikäisenä lapset yleensä nykyään aloittavat soittoharrastuksen?
Kommentit (25)
Vaikka pääsisi musiikkiopistoon nyt, voi olla että siitä tulisi aikamoinen "mankeli" ja shokki noin pienelle heti alkuun.
Täytyy ehkä harkita jotain soitinvalmennusta tms. pehmeää laskua ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten tarpeeksi kehittynyt aloittaakseen pianonsoiton, kun osaa sujuvasti lukea. Omani aloitti pianonsoiton ekaluokan jälkeen.
vai onko pianonsoiton tarkoitus olla lapselle vain kiva harrastus? Mikä on siis vanhempien päämäärä?
Soittamisen ehtii opettelemaan vaikka aikuisena, eikä teini-iässä aloitettu harrastus ole missään nimessä liian myöhäistä. Mielestäni on tärkeää, että lapsella on kiinnostus soittamiseen ja lapsi jaksaa siihen keskittyä pitkäjänteisesti. Monesta lapsesta ei sellaiseen ole vielä peruskoulun ekoilla luokilla, mutta muutamaa vuotta myöhemmin tilanne on jo toinen.
Soittamista ei ole mikään pakko aloittaa varhain.
Voihan sen jääkiekon pelaamisenkin aloittaa vasta teininä tai ihan vaan iskän kanssa kotona lämiä, mutta ei sillä systeemillä koskaan hyväksi tule. Eivät pianonsoitossakaan kaikki halua hyviksi, ihan missä vaan ja kenen tahvon tahansa opetuksessa voi oppia rimputtelemaan omaksi ilokseen.
Musiikkiopistoon otetaan PÄÄSYKOKEIDEN kautta yleensä noin 6-7-vuotiaita lapsia aloittamaan pianonsoiton opiskelu. Jos ei ole lahjakas, kannattaa suosiolla mennä yksityiselle.
ero musiikkiopistossa opiskelleisiin oli niin valtaisa. Yhdet vetivät Mozartin sonaatteja virtuoosimaisesti, kun toiset junnasivat Aaronia sivulla kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle kouluikäisenä aloitetut tunnit ovat aika tuskallisia niin opelle kuin lapsellekin.
Eli lapsi osaisi lukea ja lapsella on jo sen verran ikää, että jaksaa keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle kouluikäisenä aloitetut tunnit ovat aika tuskallisia niin opelle kuin lapsellekin.
Eihän lasta nyt laiteta sellaiseen harrastukseen, josta hän ei pidä. Jos näyttää siltä, ettei soitto kiinnosta, se harrastus lopetetaan ja katsotaan muuta.
Itse säestin eskarin joulu- ja kevätjuhlissa. Ajattelisin itse, että siinä vaiheessa (noin 6-vuotiaana) olis aivan liian myöhäistä aloittaa.
ap
Soitinvalmennus aloitetaan yleensä 6-vuotiaana, varsinaiset soittotunnit sitten samaan aikaan kuin koulu. Jotkut harvat aloittavat vuotta aiemmin, mutta parin vuoden päästä ei kyllä mitään tasoeroa nähdä normaaliaikataulussa aloittaneisiin.
Sittenhän lapsi on valmis aloittamaan, kun pääsee musiikkiopistoon. Pääsykokeissa voi toki käydä jo 5-vuotiaana yrittämässä onneaan. Yksityistunnit ovat sitten ihan asia erikseen, siellähän voi pimputtaa vaikka 2-vuotiaina, jos ei ole sen kummempia tavoitteita koskaan mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä aloitetaan musiikkileikkikoulusta 1-3-vuotiaana, siellä sitten etsitään "oma" soitin siinä 5-6-vuotiaana, ja ne jotka pääsevät (eli lahjakkaat) sitten jatkavat siitä soolosoittimen opiskelua. Tämä siis eskari- tai kouluiässä. Musiikkiopintopolku alkaa siis lapsen kehitystasojen mukaan jo jopa ihan vauvaiästä.
että kun lapsi alkaa käydä soittotunneilla, hänen pitäisi jaksaa harjoitella joka päivä, pitäisi olla siis jonkinlaista pitkäjänteisyyttä ja sitoutuneisuutta harrastukseen. Yleensä tällaista ei löydy ennen kouluikää. Mutta toki lapset ovat yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä aloitetaan musiikkileikkikoulusta 1-3-vuotiaana, siellä sitten etsitään "oma" soitin siinä 5-6-vuotiaana, ja ne jotka pääsevät (eli lahjakkaat) sitten jatkavat siitä soolosoittimen opiskelua. Tämä siis eskari- tai kouluiässä. Musiikkiopintopolku alkaa siis lapsen kehitystasojen mukaan jo jopa ihan vauvaiästä.
pientä lasta yrittää "pakottaa" kurinalaiseen harjoitteluun, voi istuttaa häneen pysyvän vastenmielisyyden ko asiaa kohtaan.
että kun lapsi alkaa käydä soittotunneilla, hänen pitäisi jaksaa harjoitella joka päivä, pitäisi olla siis jonkinlaista pitkäjänteisyyttä ja sitoutuneisuutta harrastukseen. Yleensä tällaista ei löydy ennen kouluikää. Mutta toki lapset ovat yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että aikaisintaan 6-vuotiaana kannattaa aloittaa. Sitä aiemmin tunneista ei ole järkeä eikä hän ymmärrä vanhempia, jotka laittavat tätä pienempiä lapsia pianotunneille.
Soitinvalmennus aloitetaan yleensä 6-vuotiaana, varsinaiset soittotunnit sitten samaan aikaan kuin koulu. Jotkut harvat aloittavat vuotta aiemmin, mutta parin vuoden päästä ei kyllä mitään tasoeroa nähdä normaaliaikataulussa aloittaneisiin.
Sittenhän lapsi on valmis aloittamaan, kun pääsee musiikkiopistoon. Pääsykokeissa voi toki käydä jo 5-vuotiaana yrittämässä onneaan. Yksityistunnit ovat sitten ihan asia erikseen, siellähän voi pimputtaa vaikka 2-vuotiaina, jos ei ole sen kummempia tavoitteita koskaan mielessä.
vai aiheuttaako se, että itse soittoa opiskellut äiti antaa lapsensa kokeilla kotona soittimia, valtavia vahinkoja myöhempään harjoitteluun.
Tämä on taas tällainen natsiketju. Lapsi ei voi oppia mitenkään muuten kuin juuri tämän oikean kaavan mukaan, ja vuotta liian myöhään aloitettu harjoittelu karsii kaikki toiveet konserttipianistin loistokkaasta urasta. Ei kai kaikkien pakko ole mitään maailmanhuippuja olla. Harrastus on ilonaihe, eikä mikään vanhempien loppumattomien toiveiden pakkopulla.
1) soittotunneilla ei ole hirveä kiire
2) älkää ikinä pakottako tai painostako lasta soittamaan
Aloitin itse 7-vuotiaana leppoisat pianotunnit yksityisopettajalla. 9-vuotiaana aloin soittaa myös selloa, jonka soittoa aloin harrastaa musiikkiopistossa.
Jostain syystä kotona oli koko ajan se asetelma, että sello on ykkössoitin ja piano kakkonen. Sellonsoittoon minua painostettiin, pianon ei. Koska olin musiikkiopistossa, niin kuvioon kuuluivat soittotuntien lisäksi pakolliset teoariatunnit, orkesteritunnit ja esiintymiset.
Kaiken edellämainitun pohjalta aloin inhota sellonsoittoa yli kaiken! Sain lopettaa soittamisen vasta 9. luokalla. Siihen asti harrastin hampaat irvessä. Olen nyt 35-vuotias ja voin sanoa, että ajatus sellonsoitosta saa viekäkin kylmät väreet aikaan! Olen koskenut kyseiseen vonguttimeen 2-3 kertaa viimeisen 20 vuoden aikana.
Koko selloharrastuksen ajan kävin myös pianotunneilla yksityisellä opettajalla. En ollut mikään hikipinko, vaan soittelin enemmän omaksi ilokseni. Soittotunneilla keskityttiin klassiseen puoleen, mutta aloin jo noin 10-vuotiaana harjoitella itsekseni vapaata säestystä. Se taito kehittyikin nopeasti ja olen yläasteelta asti ollut hyvä pianisti erityisesti vapaan säestyksen osalta. Klassisestakin suoritin 3/3-tutkinnon aikuisena. Seuraavaksi haaveilen I-tutkinnosta.
Nyt oma 6-vuotiaani on kovasti innostunut pianonsoitosta. Olen opettanut hänelle muutamia perusjuttuja ja hän on hyvä tapailemaan korvakuulolta kaikenlaista. Jos innostus jatkuu, tyttö saa mennä ensi syksynä pianotunneille. Teoriapohjaakin tietysti tarvitaan - katsotaan sitten missä vaiheessa se tulee kuvioon ja miten. Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta, ettei lapseni saa ikinä soittoharrastuksesta sellaisia traumoja kuin minä aikanaan sellonsoitosta!
Mä kyselin soitonopettajalta, suositteli et sit kun lapsi osaa lukea.
5-vuotiaana kivan tädin luona. Tunnin jälkeen sai syöttää tädin undulaatteeja:) Osasin lukea 5-vuotiaana, en ole aikaisemmin kuullutkaan, että näillä asioilla olisi jotain yhteyttä.
Lukiossa tuli kapina ja ilmoitin, että nyt loppui. Kaduttaa, kai se sieltä jostain taas löytyisi jos hankkis pianon ja alkais soitalla Aaronin pianokoulua uudestaan;)
ja opettaja kysyi ensimmäiseksi, että osaako lapsi lukea. Oisko sillä jotain merkitystä sitten? Itse ihmettelin asiaa tuolloin.
pitäisköhän laittaa soitttotunneille?