Jo synnyttäneet äipät!!

Ei sattunut koko synnytys koska sain pyytämääni epiduraalia enemmän kuin yhden annoksen. Pyysin sitä heti kun menin sairaalaan niin osasivat varauta.

Mulla oli tosi helppo ja kivuton synnytys.



Itse olen keskikokoinen kaikin tavoin tavallinen nainen ja lapsikin oli ihan keskikokoinen. Ja synnytys meni ihan keskimääräisesti.

Ei sattunut koko synnytys koska sain pyytämääni epiduraalia enemmän kuin yhden annoksen. Pyysin sitä heti kun menin sairaalaan niin osasivat varauta.

Mulla oli tosi helppo ja kivuton synnytys.

Itse olen keskikokoinen kaikin tavoin tavallinen nainen ja lapsikin oli ihan keskikokoinen. Ja synnytys meni ihan keskimääräisesti.

Ihan ihmepiikki se epiduraali, KAIKKI kivut katos saman tien ja vikat pari tuntia löhöilin vaan kuin aurinkotuolissa ikään kunnes sain ponnistaa, eikä sekään sattunut yhtään.. Mun käskettiin itse painella lisää sitä puudutusta heti jos alkoi vähääkään tunto palata. Toimi! Ihana kokemus, ts. olin täysin "järjissäni" ja "voimissani" kun itse vauva saatiin esiin. Tosi hyvät muistot!

tuntu supistukset esikoisen kohdalla vatsanseudun lisäksi jaloissa, kuopuksen kohdalla oli "täsmäkipua". Eli kirjaimellisesti tunsin kivun kohdunkaulassa eikä se heijastellut muualle. Ponnistustarvetta odotellessa oli aivan normaalifiilis, heitin vitsiä ja naureskelin. Ponnistaminen ei ole minulle ollut kivuliasta, mutta rankka fyysinen kokemus, kuin rasittava urheilusuoritus. Aika helpot synnytykset olivat, ei kauhean kivuliaat. Kohdunkaulanpuudutus toimii hyvin.

Ei sattunut koko synnytys koska sain pyytämääni epiduraalia enemmän kuin yhden annoksen. Pyysin sitä heti kun menin sairaalaan niin osasivat varauta.

Mulla oli tosi helppo ja kivuton synnytys.

Itse olen keskikokoinen kaikin tavoin tavallinen nainen ja lapsikin oli ihan keskikokoinen. Ja synnytys meni ihan keskimääräisesti.

Ihan ihmepiikki se epiduraali, KAIKKI kivut katos saman tien ja vikat pari tuntia löhöilin vaan kuin aurinkotuolissa ikään kunnes sain ponnistaa, eikä sekään sattunut yhtään.. Mun käskettiin itse painella lisää sitä puudutusta heti jos alkoi vähääkään tunto palata. Toimi! Ihana kokemus, ts. olin täysin "järjissäni" ja "voimissani" kun itse vauva saatiin esiin. Tosi hyvät muistot!

siinä kohti, kun oli taju lähteä kivusta, ja otinkin sen helpottuneena vastaan. Mulla ei vaan valitettavasti vienyt kipua kokonaan pois, vaan supistukset tuntuivat edelleen emättimessä/peräsuolessa toooodella kivuliaina. Kyllä harmitti (varsinkin, kun epiduraalin laittamisesta vauvan syntymään meni vielä 11 tuntia - avautuminen jumitti vauvan virhetarjonnan takia).

Musta ponnistusvaihe oli ihan pala kakkua 17,5 tuntia kestäneen helvetillisen avautumisvaiheen jälkeen. Tokihan ponnistaessakin kävi kipeää, mutta ei läheskään niin pahasti, kuin pahimmat supistukset.

ja jo 4cm auenneena ollut niin kipeä että mulle on annettu epiduraali. Tokan kohdalla sain sen verran sanaa suustani että pystyin pyytämään epiduraalin itse, ts. mies pyysi kun ymmärsi mun mongerrusta vähän.



Ponnistusvaihe sattuu, koska se kiristää alapäätä.



Päätä en ole pystynyt kokeilemaan koska olen ollut itse aivan lopussa. Hyvä jo ssilmiä olen pystynyt pitämään auki. Kätilön onnitellessa pojasta kykenin vain ajattelemaan että "Hjooh niinhän ne ultrassa sanoi."



On se niin väsyttävää kuitenkin että pyörätuolilla mut on aina osastolle kärrätty, koska en ole pysynyt tolpillani. Ja joku muu kuin minä on kantanut vauvan.

Sitten vielä kyselisin kun synnytyksen jälkeen yleensä pitää ns. "synnyttää" se istukka myös ulos.. miten nopeasti synnytyksen jälkeen tämä tapahtuu ja miltäs tämä sitten tuntuu?

Tuleeko se helposti sieltä ulos vai tuleeko tähänki jotenki ponnistaa???

-AP KYSELEE TAAS-

Sattuu selkään, etenkin alaselkään, ja myös mahaan, etenkin alamahaan ja sattuu myös alapäähän. Sitten itse ponnistus sattuu sinne alapäähän ja perseeseen - kuin kakkaisit kivikovaa kurpitsan kokoista pökälettä.

Täällä odotellaan lähteekö synnytys kunnolal käyntiin vai mennäänkö aamulla muuten päivystykseen: lapsivedet on alkaneet mennä.

Olen kai "vähän" hermona, kun mua naurattaa tuo kurpitsa niin paljon että kohta tulee loputkin vedet suoraan siteen läpi... :D

piti kans ponnistaa ja kätilö painoi kovaa mahan päältä että istukka saataisiin irtoamaan.



En kyllä muista, tai kyennyt tajuamaan että kauanko aikaa oli kulunut lapsen syntymästä. ei siinä muutenkaan aikaa tajua ollenkaan.

En muista että olisin ainakaan merkittävästi joutunut ponnistamaan. Tikkaaminen sattui vähän, mutta vain sen verran kuin nyt ylipäänsä neulalla tökkiminen sattuu, enemmänkin siis epämukavaa ja ärsyttävää kuin kamalaa.

Sitten vielä kyselisin kun synnytyksen jälkeen yleensä pitää ns. "synnyttää" se istukka myös ulos.. miten nopeasti synnytyksen jälkeen tämä tapahtuu ja miltäs tämä sitten tuntuu? Tuleeko se helposti sieltä ulos vai tuleeko tähänki jotenki ponnistaa??? -AP KYSELEE TAAS-

Avautumisvaihe sattui molemmilla kerroilla erittäin paljon, enemmän kuin mikään mitä olen koskaan kokenut. Ensimmäisellä kerralla se kuitenkin helpottui paljon kun sain epiduraalin. Toisella en saanut, mutta silloin taas synnytys oli niin nopea että vaikka se sattui aivan tajuttoman paljon niin ei siitä mitään traumoja jäänyt.

Avautumisvaihe sattui sellaisella hankalasti kuvattavalla tavalla. Minusta supistukset tuntuivat lähinnä siltä kuin pahassa vatsataudissa / ripulissa vatsan krampatessa. Kun supistus oli ohi, oli vaikeata muistaa, miltä oli juuri hetki sitten tuntunut. :-)



Sain epiduraalin, mikä vei supistuskivut kokonaan pois. Ponnistusvaiheessa epiduraalin ei periaatteessa pitänyt enää vaikuttaa, mutta silti ponnistus oli minulle täysin kivuton, vaikka repesin pahasti. Olin siis syystä tai toisesta täysin tunnoton, tunsin kyllä jälkikäteen ajateltuna repeämisen (mutten siis kipua). Episiotomian leikkaamista en tuntenut laisinkaan, vaikka kätilö pahoitteli, ettei nyt ehdi puuduttamaan välilihaa. Jouduin siis kysymään, että joko leikkasit.



Ponnistusvaihe kesti 35 minuuttia, mikä tuntui minusta niin intensiiviseltä, ettei se tuntunut mitenkään pitkältä. Keskityin niin täysin ponnistamiseen ja lapsen etenemisen tunnustelemiseen, etten halunnut kokeilla lapsen päätä, kätilö kyllä kehoitti.

Rööri oli nelikiloisen vauvan jäljiltä ammollaan ja istukka vaan luiskahti ulos, kätilö pyysi kyllä kerran ponnistamaan samalla kun runttasi mahasta kohtua tyhjäksi.

Silti se menee vielä kevyesti ilokaasun ja epiduraalin avulla, itselle aina inhottavin kohta on ollut työntää isopäinen nelikiloinen vauva ulos, tuntuu ettei jaksa mutta aina sitä vaan jaksaa. Ja ilman repeämiä vielä eli synnytyksen jälkeen (paitsi eka) on alapää kunnossa lähestulkoon heti. Eli omissa synnytyksissä ponnistus on se eniten voimia kysyvä asia.

ponnistusvaiheessa ei enää sattunut.

Eipä siinä muita tuntemuksia ehtinyt miettimään :)

vaan ne supistukset tuntee, jotka aiheuttaa sen avautumisen. Kätilö sitten kokeilee ja kertoo paljonko ollaan auki, koska saa alkaa oikeasti ponnistamaan, mutta tosiaan avautuminen ei tunnu missän.

Supistukset on ne jotka sattuu ja niihin saa sitten erilaisia kivunlievityksiä, riippuen tietysti missä vaiheessa avautumista ollaan.

Tuntui kuin lantio "räjähtäisi" se kipu oli menkkamaista karmeeta hirveetä... lantiota repivää.



Se ei siis tunnut tuossa vaiheessa kipuna mitenkään alapäässä. Vain ja ainoastaan paineen tunne kun vauvan pää painuu alaspäin ja tätäkään en sanoisi kivuksi. Nyt tuli mieleen, että ihankuin olisi ollut hitonmoinen ummetus, mutta ei tule pihalla. Siis tämä tunne oli lääkityksen saavuttua.

ekalla kyllä. aukean 9cm ilman kipua, lukuunottamatta pientä jomotusta alaselässä. ELLEI lapsivesi ole mennyt. jos on, menee kontrolli. 2. ja 3. eivät ehtineet saada mitään kivunlievitystä. kahdelle viimoselle olen pytänyt ja saanut spinaalin ennen kalvojen puhkaisua. että pystyn ponnistaan. mutta on ollut vaikea arvoida, milloin tarvis lähtä sairaalaan.

Ettei nyt pelkästään peloteltaisi ensisynnyttäjiä. :-) Minulla kaksi synnytystä, joista ensimmäinen pysähtyi lapsiveden menon jälkeen ja jouduttiin leikkaamaan (ei sattunut, paitsi leikkauksen jälkeen), toinen oli tavallinen synnytys epiduraalilla. Supistukset tuntuivat aika paljon (selässä ja mahassa), mutta selän hierominen ja rauhallisesti hengittäminen auttoivat. Epiduraalin jälkeen ei sattunut enää ollenkaan, eikä ponnistus sattunut (toinen annos epiduraalia). Ihan hyvät muistot jäi tästä kakkosen synnytyksestä.

Minä laitan myös tähän vastauksen, kun kaikilla tuntuu olevan niin huonoja kokemuksia.

Luulin kertoneeni omat kokemukseni niin, että niistä saa sen käsityksen, että on ollut hyvä kokemus.

Minusta vaikka synnytys (minulla pelkästään avautumisvaihe) on kivulias niin kyllä sen kestää. Ensimmäisessä synntyksessä otin epiduraalin joka oli ihana, kun olin kärvistellyt jo niin kauan.

Toinen syntyi luomuna ja oli mielestäni ihanampi kokemus siksi, että synnytys kesti kokonaisuudessaan noin 50 minuuttia.

Molempia on joutunut ponnistamaan kaksi kertaa. Ensimmäisellä ponnistuksella pää ja toisella vartalo. Varmaan siksi minulla ei ole ollut mitään pahoja kiristyksen tunteita ponnistaessa.

En myöskään ole kerennyt kokeilla vauvan päälakea koska kun vauvasta joatin näkyi niin näin itsekin jo, että pää on ulkona. :)

T:14

mä en ainakaan edes suurinpiirtein huomannut koko istukan syntymistä, kätilö painoi mahasta ja veti samalla napanuorasta ja kun ihan pikkaisen ponnistin, niin istukka vaan lumpsahti kohdusta ulos :) Istukka syntyi 10 min. vauvan syntymän jälkeen.



Yleensä kai se istukka lähtee sieltä ihan suosiolla.

ollu viisikiloiset lapset. Ponnistus ei silti ole ollut yhtä kivulias kuin supistukset, joihin taas lapsen koon ei pitäisi kai vaikuttaa?



Luomuna en uskaltaisi synnyttää :-(.



Pahimpia on olleet jälkisupistukset. Niihin kun ei saa epiduraalia ;-) .