Miksi, arvon vanhemmat, ette opeta lapsia KUNNIOITTAMAAN auktoriteetteja?

seuraavia lampaita, vaan itsenäisiä omilla aivoilla ajattelevia ihmisiä. Opetan kyllä empatiakykyä ja muiden huomioon ottamista.

se auktoriteetteja kohtaan osoitettava kriittisyys EI ole ala-asteikäisen hommaa. Se nimittäin vaatii vähän laajempaa ymmärrystä ja näkemystä.

Mun mielestä on tervettä opettaa lapset kunnioittamaan auktoriteetteja ja myös LUOTTAMAAN heihin, esim opettajiin, lääkäreihin, poliiseihin... Muuten ollaan hakoteillä.

Ja KYLLÄ, mä tiedän että kaikkiin aikuisiin ei pidä opettaa luottamaan. Mutta jos lapsi ei hädässään uskalla mennä poliisin luo kun vanhemmat ovat opettaneet että poliisit ovat korruptoituneita sikoja ja pedofiilejä, minne lapsi sitten menee?

(Vähän kärjistettynä siis.)

erottelette pelon ja kunnioituksen noin jyrkästi. Musta kunnioitukseen todellakin sisältyy tietty pelko aina. Ei se ole hallitseva tai ahdistava pelko vaan sellainen normaali pelko, jonka takia haluaa tämän kunnioituksen kohteen edessä säilyttää kasvot. Kyllä se musta on tavallaan pelkoa, vaikkei negatiivista. Ja kukapa nyt ei joskus vanhempiaan pelkäisi, opettajia, poliiseja tai pomoa töissä. Eikä se nyt mitenkään silti ihmisiä lamauta tai poissulje missään määrin kunnioitusta.

Ei pelko tarkoita aina sellaista pelkoa joka saa tutisemaan ja kastelemaan housunsa.

Pelko ihan jo sanana tarkoittaa myös kunnioitusta! Esim. vanha ilmaisu "Herran pelko" ei tarkoita että Jumalaa pitäisi PELÄTÄ vaan KUNNIOITTAA.

Minä itse olen opettajana Ammattikorkeakoulussa ja sieluni silmillä näen nämä minun opiskelijani pieninä lapsina. Heitä on moneksi.



Luokassa on paljon kilttejä ja hiljaisia tyttöjä. Eivät ole kivoja opiskelijoita minun näkökulmastani. Passiivisuus ei ole kivasta. Eikä se paranna yhtään minun mielialaani, että tiedän jonkun kritisoivan minua vain hiljaa mielessään.



Näsäviisaat ja kyseenalaistavat opiskelijat ovat oikeastan aika kivoja. Sellaiset, jotka herättävät minut. Se pitää opettajankin virkeänä.



Mutta sitten siellä - ei onneksi joka luokassa - on yksi nokkava yksilö, joka sanoo asiat suoraan ja tekee mitä tahtoo. Pienestä lapsesta sanottaisiin, että on kuriton, isosta ihmisestä sanotaan, ettei hänellä ole käytöstapoja. Ihmisen on opittava, miten toiselle ihmiselle puhutaan. Mikään ei ole tärkeämpää kuin rakentavan palautteen osaamisen.



Miten sen ihminen oppii antamaan rakentavaa palautetta ja kyseenalaistamaan rakentavasti? Esimerkillä, sillä millaista palautetta itse on saanut.

Auktoriteettiuskolla ei tässä ole mitään tekemistä.

niin yhteiskunta sabotoi sen. Nykyäänhän lapsiin ei saa suunnillen edes koskea, se kun voi pikku pilttiä loukata. Opettajilta on viety auktoriteetti, mutta sitä ei ole vieneet vanhemmat itse vaan sen on vieneet lainsäätäjät.

kakkosen kanssa suurin piirtein samaa mieltä.

Tuossa auktoriteettien kyseenalaistamattomassa kunnioittamisessa on se vaara, että lapset saattavat oppia luulemaan, että ovat aina oikeassa..

Tuossa auktoriteettien kyseenalaistamattomassa kunnioittamisessa on se vaara, että lapset saattavat oppia luulemaan, että ovat aina oikeassa..

mutta opetan myös kyseenalaistamaan, koska ne auktoriteetitkaan eivät ole aina oikeassa... Tämä tietty riippuu lapsen kehitystasosta ja iästä.

Kyse on enemmänkin käytöstavoista. Ja kyseenalaistaa voi ihan kohteliaastikin keskustelemalla asioista.

ja lähimmäisenrakkautta, mutta en auktoriteettien nöyristelyä. Itseä on opettajat sen verran epäreilusti kiusanneet, että sille ammattikunnalle en toivo mitään hyvää. Opetan lapseni kapinoimaan. Mitään alamaisia ja lampaita en heistä opeta.

opettaja on usein oikeassa (varsinkin verrattuna siihen lapseen). Tai vaikkapa poliisi..



Tietysti se on niinkin että kaikki aikuiset eivät ole aina oikeassa ja hyvää tarkoittavia, mutta pääsääntöisesti ovat.



Samaa mieltä olen siitä, että yhteiskunta on osaltaan syyllinen. Mutta niin ovat vanhemmatkin kasvattaessaan pikkupilttejään vailla rajoja..

seuraavia lampaita, vaan itsenäisiä omilla aivoilla ajattelevia ihmisiä. Opetan kyllä empatiakykyä ja muiden huomioon ottamista.

Ei lapsia voi opettaa kunnioittaman auktoriteettejä, kun he eivät kunnioita edes omia vanhempiaan. Eikä vanhemmat voi vaatia kunnioitusta, koska keinot on viety.



En missään nimessä tarkoita, että lapsia pitäisi lyödä, tukistella nipistellä tms. vaan että vanhemmat saa pitää ja myös pitää lapselle semmosen kurin, että lapsi myös tottelee.



Ja yks siihen kuriin liittyvä asia on ettei lapsia hypi vanhempienkaan silmille.



ja kunnioittamiseen liittyvä asia on se, ettei ole sitä väkivaltaa lasta kohtaan, ei voi kunnioittaa jos ei itseä kunnioiteta..



Mutta mitäs sitten, jos lapsi uhmaa ja aikuinen rajaa ja lapsi uhmaa sitä rajaamista? Onko aikuisella lupa suuttua? Onko lapsella lupa suuttua? Saako korottaa ääntä?

EI.

Saako kantaa ripuilevan ja parkuvan pois paikalta? Ja sellaista lasta EI kanneta somasti olkapäätä vasten nyyhkyttävänä ja lohdutellen, vaan lapsi rimpuilee ja karjuu ja aikuinen näyttää siltä miltä näyttää . Mutta se on kiellettyä.

Aikuisen kuuluu tässä nyky-yhteiskunnassa hössöttää, lässyttää, ymmärtää.



Kun uhmis saa julkisella paikalla uhmakohtauksensa, ja aikuinen suhtautuu siihen rauhallisesti, se on väärin. On kyvytön lohduttamaan. Pieni raivopää pitää siis hiljentää - antaalla periksi. Miten muuten se onnistuisi???

Jos pidät aikuisen pääsi, pieni raivoaa.



Tämä ei ole minun mielipiteeni eikä minun kasvatusfilosofiani, mutta olen törmännyt tähän ihan liian usein. Siihen, että kun rajaat, et anna, et suostu, tai kun pieni vaan saa uhmakohtauksensa ja karjuu - tai kun joudut kantamaan tai vaikka raahaamaan pois paikalta veltoksi heittäytyneen, rimpuilevan, karjuvan tenavan pois, se on väärin.

Pitäisi pystäyttää aika ja selittäää, ymmärtää, puhaua, ja jos vastassa on vahvatahtoisempi, antaa periksi. Enkä tiedä kunnioittaako lapsi semmoista aikuista, joka ei ole jämpti, tai aikuista ylipäätään, kun kaikki asiat neuvotellaan. Lapsi oppii äkkiä vedättämään.

sitä että ei voi kyseenalaistaa sitä vanhemman ihmisen auktoriteettiä. Toki voi, ja pitääkin.



Mutta pääsääntöisesti vanhempia ihmisiä kunnioitetaan. Piste.

ap

kokemukseni mukaan aikuiset ovat erittäin usein väärässä.



Aikuiset siirtävät koettelemattomia uskomuksiaan suoraan lapsiin.



Aikuiset ovat epäreiluja, eivätkä näe lasten toiminnan tautalla vaikuttavia todellisia motiiveja.



Sellaisia aikuisia ei tarvitse kunnioittaa.



Kokemukseni mukaan myös nykylapset kunnioittavat auktoriteetteja, mutta sellaisia jotka ovat rehellisiä ja reiluja.



Kokemukseni pohjaa siis myös kouluissa tekemiini opettajan sijaisuuksiin..ja omiin lapsiinikin:D

yläasteella sen "kapinoinnin"takia.

Monella on jo seiskalla tulevaisuus pilalla kun käytös on niin kaameaa.

seuraavia lampaita, vaan itsenäisiä omilla aivoilla ajattelevia ihmisiä. Opetan kyllä empatiakykyä ja muiden huomioon ottamista.

Jos kotona opettajista puhutaan samaan tyyliin kuin vaikkkapa täällä palstalla, heidän työtään aliarvostetaan ja kaikki toimensa kyseenalaistetaan, niin lapsi ei voi oppia itsekseen tekemään juuri päinvastoin.

Sama pätee vaikkapa poliiseihin, ja lainsäädäntöön yleensäkin. Koskaanhan saatu rangaistus ei ole oikeudenmukainen, vaan "paskalakit" sakottavat huvin vuoksi, koska tykkäävät kyykyttää kansalaisia.



Itselläni ei ole lapsia, mutta halusin vain tuoda esille tällaisen näkökulman.

Miten niin kiellettyä? Jokainen ihminen joka on joskus nähnyt uhmaikäisen tietää, että niitä pitää välillä kantaa rimpuilevina. Ei sitä kukaan kiellä, normaalia elämää se on.

Kyllä lapset kunnioittavat aikuisia, jotka sen ansaitsevat.

Monet lapset ovat röyhkeitä nykyään. Kotonaankin saavat tehdä mitä lystäävät kun vanhemmat eivät uskalla olla auktoriteetteja itsekään vaan pikemminkin "kavereita lapsilleen".