Avioero! Mitä nyt?

Itse olin 2 päivää reissussa ja kun tulin takaisin, niin mies lähti kahden päivän reissuun. Esikoinen (3v) itki molempien poissa ollessa ikäväänsä. 1-vuotias ei vielä osaa puhua, mutta hän oli aika takiainen kun toinen oli poissa.



Voimia sinulle! Vaikeat ajat ovat edessä, mutta kyllä se elämä vielä joskus iloksi muuttuu kunhan pääset takaisin jaloillesi.

Hanki itsellesi ensimmäisenä hyvä asianajaja, hän neuvoo sinulle miten toimia.

Kunnalta saat ilmaisen lakineuvojan jos tulosi ovat alhaiset.

Joka auttaa ja neuvoo eteempäin.

Ensinnäkin sanon, että kamala tilanne, mutta usko pois, sinä selviät siitä, vaikka nyt varmasti tuntuukin ettet selviä.



Suosittelen ottamaan yhteyttä nyt neljään eri paikkaan:



1)käräjäoikeuteen avioeropaperit sisään



2) kunnan sosiaalitoimeen lastenvalvojalle, jossa sovitaaan lasten huoltajuus, tapaamiset ja elarit - nämä kolme ovat sitten kolme ihan täysin erillistä asiaa. Huoltajuus luultavimmin yhteishuoltajuus, tapaamisia ei varmastikaan kannata suostua missään nimessä vuoroviikoin vaan luultavasti teille sellainen perinteinen joka toinen viikonloppu viikonlopputapaamiset + joka viikko yksi iltatapaaminen voisi olla paras vaihtoehto. Sinäkin tarvitset omaa aikaa, mutta toisaalta 1v ei varmasti voi olla sinusta (tai isästäänkään) erossa viikkoa, sillä hän ei pysty pitämään mielikuvaa toisesta vanhemmasta niin pitkän yllä.



3) Omaisuuden voi osittaa milloin vain, kun avioerohakemuksen ykkösvaihe on jätetty sisään. Tehkää se lakimiehen kanssa, niin ei jää moittimisen sijaan. Nyt kun miehellä on toinen, niin luultavimmin jos ositatte äkkiä asia menee sopuisasti, jos taas vasta parin vuoden päästä niin sillä uudella naisellakin alkaa olla mielipiteitä teidän omaisuuden jaosta. Onko teillä avioehto? Jos ei, niin omaisuutenne menee puoliksi.



Mitä noihin asunnon kustannuksiin tulee, niin niin kauan kuin ositusta ei ole tehty, niin periaatteessa kaikki kulut on yhteisiä eli mies voi maksaa nykyisestä asunnostanne puolet, mutta toisaalta taas jos mies vuokraa asunnon, niin sinun pitäisi maksaa vuokrastakin puolet... Toki asioista kannattaa neuvotella ihan miehen kanssa ja jos teillä on lainapaperissa teidän molempien nimet, niin kannattaa mieluummin varmasti vaikka yksin maksaa lyhennykset nyt (tai edes korot lainasta), jos teillä on asuntovelkaa kuin että saat luottotietoihin merkinnän.



4) kun miehellä on eri osoite kuin sinulla niin siinä vaiheessa sitten haet vielä kelalta lapsilisiin yh-korotuksen



Jotain muitakin tukia voit varmasti saada, jos olet pienituloinen, mutta niistä minä en valitettavasti tiedä mitään, koska itse yksinhuoltajana sain vain sen 36 euroa (nykyään kai 46 e) yh-korotusta lapsilisään ja maksoin esim. täyden hoitomaksun.

Minäkin tässä jaan neuvoja:



Ota yhteys kuntasi oikeusaputoimistoon. Numero ja ihminen selviää, kun soitat kunna/kaupungin vaihteeseen ja pyydät yhditämään oikeusaputoimistoon. Saat maksuttoman (maksu perustuu tuloihin) lakimiehen avun, hän osaa neuvoa jatkosta ja etenkin ositukseen ja asunnon myyntiin liittyvistä asioista.



Ota yhteys lastenvalvojaan elatusmaksujen ja tapaamisoikeuden sopimista varten. Elatusmaksut määräytyy tulojen perusteella, mutta mies yksin ei vastaa lasten elatuksesta vaan laskennallisesti sinun vastuulla on puolet. LV varmaan selitää..



TAPAAMISASIOISSA en suosittele viikko-viikko-systeemiä, 1 v on aivan liian pieni siihen !! Isommatkin pienet menee sekaisin, noin piénelle ei asiaa voi selittää edes mitenkään !!!



Älä suostu siihen !



Joka toinen viikonloppu ei myöskään välttämättä ole hyvä noin pienelle. Tapaaminen isän luona ja ero äidistä on liian pitkä, 2 yötä on noin pienelle tosi paljon. 2 viikon välein tapahtuva tapaaminen on liian pitkä jakso.



Minä suosittelen, että isä tapaa lapsia kerran viikossa - siis joka viikko joko yhden päivän tai 2 päivää!

esim. 1) kokonainen lauantai- tai sunnuntaipäivä.

2) ovat yhden yön isän luona esim. pe-la tai la-su siten että hakee vaikkapa klo 15 ja palauttaa seuraavana päivänä klo 12 tai jotain tommosta, lasten päiväunet ja ruokailuajat pitäisi huomioida.

3) ja tuon vaihtoehdon 1 tai 2 lisäksi ovat vielä ydhen illan isällään, mies hakisi töittensä jälkeen.



Tällöin tapaamisia olisi niin tiehästi ettei lapsille tule ikävä, ja "muistavat" isänsä, etenkin tuon 1 vuotiaan kannalta olisi parempi kuin harvajaksoiset ja kestoltaan pitkät tapaamiset.

eikä isällekään tule ikävä kun saa tavata noin usein.







Suosittelen, että sopimus tehdään määräaikaiseksi, esim. 1 v uosi, jonka jälkeen sopimus tarkistetaan ja tarvittaessa tapaamissysteemjä muutetaan.

Ihan ensimmäiseksi pahoittelut, sinusta tuntuu varmasti pahalle. Eron alku on aina iso shokki, kaikki unelmat romuttuvat ja maailma tuntuu mustalta paikalta. Mutta tiedätkö, sinä selviät kyllä!



Ihan ensin, ota yhteyttä sosiaalitoimistoon lastenvalvojaan ja kotikuntasi/kaupunkisi ilmaiseen oikeusavustajaan.



Tehkää kirjallinen elatus- ja huoltajuus- ja tapaamissopimus. Elatusta maksaa ns. etävanhempi ja yhteishuoltajuus on varmasti kohdallanne hyvä vaihtoehto. Vuoroviikkosysteemi tuntuisi kuitenkin minustakin vielä aika raskaalta kun kuopus on vielä noin pieni. Joka toinen vknloppu ja joitain iltoja viikolla voisi olla realistisempi, ainakin aluksi. Mutta vaadi kaikki kirjallisena! Vaadi kirjallisena myöskin se kuka huolehtii lasten kuljettamisista ja siitä aiheutuvista kustannuksista ym, on aina selvempää kun KAIKKI on kirjallisena, se on reiluinta silloin kaikille ja rasittavilta riidoilta vältytään. Jos miehellesi vahvistetaan minimiä pienempi elatus maksettavaksi, vaadi syy siihenkin kirjallisena elatussopimukseen (esim. jos isän maksukyky alentunut tms., kela vaatii kaikesta kaiken...) Kirjalliset sopimukset ovat selkeitä ja asiat sujuvat silloin paremmin. Myöhemmin asioita on vaikea lähteä muuttamaan jos on olemassa vain sanallinen sopimus. Nyt saattaa tuntua, että kyllä me tämä ja tuo asia saadaan sovittua ihan näin vaan ja neuvotellaan sitten, mutta asiat ei kuitenkaan mene niin...



Laita avioerohakemus käräjäoikeuteen, tehkää se yhdessä jos mahdollista, tällöin haastemiehen ei tarvitse juosta miehesi perässä kuten minun kohdallani kävi...Hakemukseen riittää kun laitat teidän tiedot ja että haette avioeroa siitä ja siitä päivästä alkaen. Voit laittaa merkinnän, että sovitte lasten huollosta yhdessä. Allekirjoitukset kummaltakin ja sitten hakemus lähimpään käräjäoikeuteen, ota kopio siitä itsellesi. Päätös harkinta-ajan alkamisesta tulee kirjallisena kotiin. Varsinaista eroa haette sitten vasta, kun harkinta-aikaa on kulunut 6 kk, sitten eron vahvistusta voi hakea yksinkin. Tästäkin tulee ilmoitus kotiin, sitä ei tarvitse itse muistaa, käräjäoikeus muistuttaa kyllä. Jos ette eroakaan, niin jätätte koko ilmoituksen huomioimatta, silloin ero raukeaa.



Tärkeää on, että saat harkinta-ajan käyntiin, muuten kaikkien tukien ym. hakeminen voi hankaloitua, vaativat usein käräjäoikeuden ilmoitusta dokumentiksi esim. kelalle jne.



Sinun ei tarvitse lähteä asunnostasi minnekään mikäli se on yhteisesti nimissänne ja jäät siihen lasten kanssa asumaan. Järkevintä siis olisi, että mies muuttaa nyt pois. Lasten etu menee aina edelle ja lasten elämä on se, joka ihan ensin turvataan. Jos kuitenkin muutat itse pois, saat asunnon itsellesi ja lapsillesi varmasti pikimmiten!



Sinulla voi olla mahdollisuus asumistukeen jos olet pienituloinen eikä mies maksa asumiskuluja eron tiimellyksessä. Tähän vaaditaan kuitenkin se harkinta-ajan alkaminen ja se, että mies on muuttanut asunnosta pois. Elatusmaksuja ei katsota kelalla sinulle tuloksi. Kelalta saat hakea myös yh-korotuksen lapsilisiin. Hakemukset löytyy netistä kelan sivuilta.



Jos tulosi ovat edelleen pienet, voit hakea toimeentulotukea. Sitä haettaessa elarit katsotaan tuloksi, samoin asumistuet ja lapsilisät yh-korotuksineen. Netissä on suuntaa antavia laskureita.



Oikeusavustaja osaa neuvoa omaisuuden jaossa ja ne asiat hoituvat jatkossa. Avioliitossa kaikki menee "puoliksi", velat ja omaisuus (asunnot, autot jne.) ja kaikki vanhatkin asiat vaikuttavat, esim. oletko ollut kotiäitinä vai ansiotyössä ym ym... Omaisuutta ja velkoja sitten ositetaan ja tasataan niin, että kummallekin jää yhtä suuri osuus.



Älä ole huolissasi pätkätöistäsi, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella. Saat lapset hoitoon ja voit käydä työssä jos haluat. Tärkeintä on kuitenkin, että sinä itse jaksat. Pidä huolta itsestäsi, pyydä rohkeasti apua. On raskasta hoitaa arki ja lapset yksin ja surra eroa ja kaikkea mahdollista siinä ohessa. Pistä isä hoitamaan oma osuutensa, pidä puolesi! Antakaa lapsille paljon rakkautta ja huomiota, heille ero on aina se raskain, pieni mieli ei ymmärrä asioita kuten aikuinen...Ole rehellinen itsellesi ja muille, itke jos itkettää, naura jos naurattaa.



Olen itse neljän lapsen yksinhuoltaja, lasten isä halusi eron ja lähti toisen naisen matkaan 3 vuotta sitten. Luulin elämäni loppuvan siihen paikkaan. No, näin ei kuitenkaan käynyt... Nyt olen siinä tilanteessa, että olen ostanut itselleni ja lapsille talon, minulla on uusi kumppani ja töitä. Voin hyvin, olen elämäni kunnossa. Olen löytänyt itsestäni valtavasti voimavaroja joiden olemassa olosta en ole aiemmin edes tiennyt. Olen kasvanut ihmisenä ja ennen kaikkea, äitinä. Itsetuntoni on kohonnut ja lapseni voivat hyvin, me kaikki voimme paremmin kuin ennen eroa. Ero avasi silmäni huomaamaan monia asioita ja maailma sai värit! Isä tapaa lapsiaan joka toinen vknloppu ja maksaa elareita minimisummaakin vähemmän, elarit tulee myöhässä ja muihinkaan kustannuksiin isä ei osallistu, ei ole kiinnostunut lasten asioista, harrastuksista, koulusta jne. En osannut eron aikana pitää puoliani, kukaan ei neuvonut. Nyt taistelen jokaisesta asiasta vain sen takia, etten osannut vaatia itselleni mitään eikä asioita laitettu kirjallisena ylös. Mutta siltikin, minä pärjään kyllä ja niin tulet varmasti sinäkin pärjäämään! Säilyttäkää puhevälit isän kanssa, se on tärkeää.



Voimia matkaan, halauksia! Luota itseesi, rakasta lapsiasi. Älä anna katkeruudelle sijaa, se vie voimia. Tuntuu kliseeltä, mutta totta tämä on: aika parantaa haavat. Tsemppiä :) !!!

Avasin ketjun vaikka ero ei meidän perheessä ole ajankohtainen. Ilahduin, kun olit saanut monelta konkreettisia neuvoja, miten nyt toimia. Niistä on varmasti tässä vaiheessa paljon apua, kun itsellä on pää ihan sekaisin eikä tiedä, mistä aloittaa. Toivottavasti joskus itsekin saan yhtä selkeitä neuvoja, jos ero sattuu kohdalle.

siinähän sitten rakentaa uusperhettä uuden akkansa kanssa. Katsotaan kuinka kauan onni kukoistaa.



Älkää päästäkö niitä mulkkujanne aina niin helpolla. Pykätään lapset maailmaan, kyllästytään muijaan ja vaihdetaan uuteen kiimaan. Kele.



Vastuuseen ne äijät!

mies saa lapset joka v.loppu 1vrk jos ei toisin sovita, sossun tantan kanssa käytiin yhdessä sopimassa, lomat puoliksi ym. meillä lapset oli silloin 3 ja 7v

Vai sinäkö voisit vain koston vuoksi heivata 1-vuotiaasi isän hoiviin? Kyllä lapsi selviää isän lähdöstä paremmin kuin äidin, näin se vain on ja näin se on aina ollut.

siinähän sitten rakentaa uusperhettä uuden akkansa kanssa. Katsotaan kuinka kauan onni kukoistaa. Älkää päästäkö niitä mulkkujanne aina niin helpolla. Pykätään lapset maailmaan, kyllästytään muijaan ja vaihdetaan uuteen kiimaan. Kele. Vastuuseen ne äijät!

Sinulla voi olla mahdollisuus asumistukeen jos olet pienituloinen eikä mies maksa asumiskuluja eron tiimellyksessä. Tähän vaaditaan kuitenkin se harkinta-ajan alkaminen ja se, että mies on muuttanut asunnosta pois. Elatusmaksuja ei katsota kelalla sinulle tuloksi. Kelalta saat hakea myös yh-korotuksen lapsilisiin. Hakemukset löytyy netistä kelan sivuilta.

Kyllä mulla ainakin katsotaan elatusmaksut tuloksi, asumistuen hakemuksessakin oli erikseen kohta että onko lapsella omia tuloja, joiksi juuri elatusmaksu lasketaan!

esim. omassa toimeentulohakemuksessa, lasten päivähoitomaksuja määriteltäessä yms.

meillä ainakin viikko oli 3-vuotiaallekin liian pitkä aika olla erossa toisesta vanhemmasta! Jos nyt jostain syystä päädytte viikko-viikko-systeemiin, niin sinne lyhyt välitapaaminen esim. keskelle viikkoa. Enemmän suosittelen kyllä sitä, että lapsilla on yksi pysyvä koti ja isä tapaa lapsia usein. Myöhemmin voivat sitten olla joka toinen viikko tms., mutta ei vielä ainakaan pariin vuoteen.

näkee isäänsä kaksi kertaa viikossa. Toisella hän on muutaman tunnin kahdestaan yleensä isän luona ja toisella kerralla ovat äidin luona äidin ollessa töissä. Tällöin isä laittaa lapsen myös nukkumaan, mutta lähtee, kun äiti tulee töistä kotiin. Meillä tämä on toiminut erinomaisesti, mutta me ei ollakaan riidoissa eli voin päästää hyvillä mielin lapsen isän meidän kotiin...

Elatustukea ja elatusmaksuja EI katsota tuloksi yleistä asumistukea määritettäessä. Ei myöskään lapsen eläkettä, hoitotukea, vammaistukea jne. Toimeentulotukea haettaessa elatustuet ja -maksut katsotaan tuloksi, samoin ne vaikuttavat päivähoitomaksujen suuruuteen, mutta vain sen lapsen osalta joka päivähoidossa on. Esim. koululaisten saamaa elatustukea/maksua ei huomioida päivähoitomaksujen määrässä eikä ne näin ollen korota päivähoitomaksua vaan ainoastaan ko. lapsen saama elatus.

Eli hanki mieluummin yksityinen asianajaja hoitamaan asioitasi, siihenkin saa kunnallisya oikeusapua. on virheellinen käsitys, että pienituloisen tarvitsisi "tyytyä" kunnalliseen oikeusavustajaan. Ja nimenomaan käytä ASIANAJAJAA äläkä lakiasiaintoimistoa.



Oikeusapuhakemuksen voi tehdä asianajajan kanssa joissain tapauksissa, kannattaa heti kun soitat/käyt ottaa puheeksi oikeusapuhakemuksen täyttö/hakeminen.



Asutko isommassa kaupungissa?

sain aamusta vähän nukuttua, ja nyt on taas keskusteltu.



Olen niin rikki etten saa ajateltua käytännön asioita, mutta tallennan nämä viestit ja pohdin asioita tarkemin kunhan sydämenlyönnit vähän tasaantuu.



Kuulemma minun kylmäkiskoisuuteni on ajanut hänet toisen syliin, joten kyse ei ole tästä toisesta vaan siitä, että minun kanssani ei vaan voi olla. Lisäksi kaikki viime vuosien huolet, isäni vakava sairastuminen, heikkokuntoisen keskoslapsen syntymä jne. kaivettiin esiin. Minun kanssani on kuulemma niin raskasta elää, kun tuon parisuhteeseen niin paljon raskaita asioita ja arkikin on puuduttavaa.



Ainoa millä voin nyt lohduttautua, on että kyllä elämä vielä opettaa.



Kauheaa, että lapset menettävät kotinsa.

asun pääkaupunkiseudulla