Lue keskustelun säännöt.
Hävettää ajatella näin (appiukkoasiaa), mutta nyt kiukuttaa..
20.12.2009 |
Kyseessä siis mieheni isä ja hänen asioistaan huolehtiminen. Koko aikuiselämänsä ajan on mieheni (ja minä kuvioihin tultuani) huolehtinut isänsä terveydestä, kotiasioista (hän on leskimies) ja ihan kaikesta, mikä appeani ei ole kiinnostanut tai viitsinyt huolehtia. Miehelläni on 2 siskoa, mutta he käyvät isänsä luona max. 2 krt/v. Viipyvät päivän, pari kuuntelemassa vanhoja sotajuttuja ja häipyvät.
Asumme 300 km päässä, mutta mieheni käy siellä lähes joka vkl. Appi on muuten terve ja virkeä, mutta ikä toki tuo mukanaan joitain ongelmia. Asuu omillaan. Koetan käydä itsekin usein, mutta vuorotyöläisenä en pääse aina. Leivon tai teen ruokaa mukaan kuitenkin joka kerta. Appi on ottanut minut hyvin vastaan, vaikka perusluonteeltaan (eikä tämä ole vasta nyt huomattu asia) hän on jotakuinkin katkera ihan kaikesta.
Vanhat, 60-luvulla jonkun naapurin lausumat sanat kaivetaan muistista, niitä kirotaan, samoin 70-luvulla tapahtunutta asuntolainan ottamista, mikä on luonnollisesti suuri häpeä. Sodassa hän ei ollut, mutta puhuu siitä kuin olisi ollut eturintamassa. Kaivellaan asioita, joille ei enää vuosikymmenten jälkeen mitään voi. Haukutaan kaikki tuttavat, kun on nähty kaljaa joku ostamassa, ja sitten unohdetaan se seikka, että itsellä on aina "lääkkeeksi" pieni pullollinen kirkasta povarissa. Työmoraali on korkea, vaikkei vakituisissa töissä koskaan ole ollutkaan.
Asunto on täynnä tyhjiä tölkkejä, vanhoja lehtiä ja romua. Mikä palaa, se poltetaan, ja mikä ei pala, se haudataan kesämökin taakse. Roska-astiaan ei periaatteesta viedä mitään.
Kaiken tämän ja tuhat muuta asiaa olemme nielleet mukisematta. Olemme nuoripari, menossa naimisiin ensi vuonna ja yritämme kovasti lasta, tosin melko huonolla menestyksellä. Elämme siivosti, käytämme rahaa viisaasti emmekä ryyppää tms. Pienistä palkoistamme maksamme kohtuuhintaista asuntoamme sekä koetamme saada vauvaa varten säästettyä. Hedelmöityshoitoihin joudutaan varmasti. Molemmilla onneksi vakituiset työt.
Maksamme appiukolle ruokia, lääkkeitä, vaatteita, mieheni kuljettaa häntä 120 km edestakaisin lääkäriin jne. Tyttäret eivät tee mitään vastaavaa, vaikka välimatkaa ei ole sen enempää toisella kuin meilläkään. Appi on erittäin kitsasluontoinen, joten rahasta hänellä ei ole pulaa, mutta periaatteesta hän velvoittaa poikansa tulemaan luokseen, ajamaan hänet lääkäriin, tuomaan takaisin ja hoitamaan muutkin asiat. Yhden lääkärissä käynnin matkaksi voi kertyä kevyesti lähes 1000km. Taksilipun saisi, muttei ota vastaan. Almuja ovat ja porvarien hommaa.
Mikään ei niin kismitä, kuin se, että mieheni siskot eivät halua auttaa isäänsä. He eivät halua helpottaa hänen taakkaansa. Siskoilla olisi enemmän varaakin hoitaa näitä asioita kuin meillä, kun tienaavat sen kuussa mitä me vuodessa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että käymme siellä, mutta mielestäni se pitäisi hoitaa tasapuolisesti, kuten minäkin hoidan omien sisarusteni kanssa. Huolehdimme vanhemmistamme yhdessä, tosin pienemmässä määrin.
En aio sanoa mitään, tiedän miten raskasta miehelläni on, mutta oli pakko purkaa tämä jonnekin. Tämä on vielä pientä, mutta sitten, kun appi ei enää pysty asumaan yksin, on helvetti valloillaan. Hän syyllistää meitä alati siitä, ettemme asu samalla paikkakunnalla, eikä suostu uskomaan, ettei siellä ole meille töitä, kun ei ole muillekaan. Ihmiset tappavat toisiaan ja itsensä kun ei muutakaan tekemistä ole.
Paljon jäi sanomatta, mutta jospa tämä kohta helpottaisi. Perhe-elämämme on jumissa nyt, mutta elän toivossa, että sisarukset ottaisivat myös vastuuta apen asioista, jolloin meilläkin olisi tilaisuus hengähtää. Perintöä en odota, enkä halua rahaa, vain sen, että rakas mieheni ei väsyisi.
Kommentit (59)
Mutta kuten appiukko aina sanoo: velat on maksettava. Ja minutkin on kasvatettu siihen, että perheestä pidetään huoli. Oma perheeni on ottanut puolisoni hyvin vastaan, pitävät tätä kuin omana poikanaan, ja siitä olen iloinen. Sitä hekään eivät ymmärrä, miten muut sisarukset eivät halua nähdä totuutta, että isänsä tarvitsee kohta enemmänkin apua. Ei sukuni tietenkään tähän puutu, asiahan näiden sisarusten välinen.
En totta puhuen kaivannut sääliä kirjoituksellani, oli vain pakko purkautua, koska minunkin maljani on ylitsevuotavainen joskus. Aiheen stressaavuutta lisännee se, että tässä(kään) kuussa vauvaa ei kuulunut, mistä mieheni on varsin surullinen,kuten minäkin, ja olisimme saaneet viettää rauhallisen joulun keskenämme ensimmäistä kertaa. Nyt erään tilanteen satuttua ajamme apen luokse monta kertaa vuoden loppuun mennessä. Kotiamme emme voi jättää yksin pitkäksi aikaa lämmityksen sekä eläinten suhteen. Perheeni muuten huolehtisi niistä, mutta sattumusten kautta he ovat reissussa ja palaavat monen päivän päästä vasta.
Kaipasin kai vain sitä, että sain ajatukset paperille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rankkaa hommmaa, mutta kuka hyva ihminen ei noin tekisi? paras olisi tietenkin, jos saisitte jotenkin jaettua taakkaanne muiden sisarusten kanssa. voimia!!
emmekä tästä purnanneet aiemmin. Tuntuu vain niin epäreilulta asetelmalta. Appi ei mahda poikaansa pitää oikein missään arvossa, kun ei edes kiitä mistään. Moitteita tulee kyllä. Poika yrittää helpottaa isänsä elämää, äitinsä jo menettäneenä pelkää menettävänsä tämänkin.
Vertaan varmasti liikaa omiin vanhempiini. En varmaankaan osaa olla täysin puolueeton. Yritän vain kovasti antaa sitä tukea, mitä puolisoni pyytää. Koskaan en ole kieltänyt lähtemästä isänsä luo, huolettaa vain pitkät matkat ja pimeät tiet. Ko. tieosuuksilla on pari kertaa ollut hirvikolari minullakin tosi lähellä.
ap
niin halutessanne. Muutoksen tuoma huono omatunto olisi varmaan teille hyville ihmisille liian raskas kantaa, joten koettakaa kestää.
Se, mitä teidän, tai sinun, pitäisi mielestäni tehdä, olisi pitää kirjaa kaikista appeesi liittyvistä menoista, siis ajan- ja rahankäytöstä. Sininen ruutuvihko ja kynä käteen, sinne päivämäärät, kilometrimäärät, kulutettu aika, viedyt ruoat jne. muistiin. Siinä on sitten tulevaisuudessa esiteltävää miehesi sisarille, kun yrittävät vähätellä vuosien aikana appenne hyväksi tekemäänne työtä.
Ihan on omaa pöllöyttä, että tuollaiseen suostutte. Ottakaa siskoista mallia ja aikuistukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi kuvitella että omassa elämässäni toimisin noin. Kuulostaa myös siltä, että miehelläsi on napanuora katkaisematta isäänsä. Minkä ikäisiä olette? Ikävä totuus on se, että appiukko tuskin koskaan kiittää mistään hyvästä, päin vastoin, parjaa siitä ettei hänen hyväkseen tehdä tarpeeksi. Tuollainen on todella tuhoisaa teidän kannaltanne, katkeroidutte itse asiasta. Luulenpa että miehesi siskot ovat tajunneet, että etäisyyttä on pidettävä jos haluaa pysyä "selväjärkisenä". Tuohan on ihan silkkaa typeryyttä että kuskailette omilla varoilla appea lääkäreihin jne, kun kerran taksisetelit saisi kunnalta.
Olen itse omassa lähipiirissäni nähnyt vastaavaa, ja kyllä se tälle "auttajalle" on todella ikävää: kiitosta ei saa mistään, aina parjataan, paha mieli vaan tulee käynneistä mutta silti tuntuu että pakko on huolehtia = oma olo vaan huononee. Aivan järjetöntä touhua, lopettakaa hyvissä ajoin!
mutta totta tuo silti on.
Jos tuohon ryhtyy, niin sitten ryhtyy, mutta jos sitten katkeroituu, niin peilistä löytyy syyllinen. Ei miehen siskoista, jotka ovat viisaampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyttekö puhumaan keskenänne tästä? Hyvä jos pystytte, mutta jos ette niin olisi syytä. Nimittäin jos ja kun sen vauvan tai useammankin saatte aikaiseksi niin miten miehesi tulee toimimaan sitten? Omistaako hän kaikki viikonloput edelleenkin isänsä "hoitamiseen" vai liikeneekö häneltä aikaa myös omalle lapselle? Siinä saattaa käydä aika hassusti; saatatte kummatkin väsyä ihan totaalisesti. Tästä olisi syytä puhua vakavasti jo nyt!
Miehesi on ihan liian kiinni isässään.
Katkaistaa napanuora tai sitten jätätte suosiolla sen oman perheen hankkimatta. Molempiin ette nimittäin pysty.
Jos isä ei pysty asumaan kotona, menköön vanhainkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sallitte että teitä käytetään hyväksi niin teitähän käytetään hyväksi.
Appihan ottaa sen taksilipun vastaan ja menee sillä lääkäriin. Muuten ei pääse. Voi voi ja nyyh nyyh.
Ottakaa nyt aikuiset ihmiset järki käteen!!!
Sekä isän (minkä ikäinen muuten on?) ja siskojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sisaria kannattaisi painostaa (keskustella ilman suuria tunnepurkauksia tilanteesta, asiallisesti vastavuoroisuutta pyytäen). Jotkut ovat vain niin tolloja, että näkevät tilanteen olevan hoidossa, kun muut tekevät ja huolehtivat. Siihen tulisi puuttua. Nämä ohjeet peiliin katsomisesta ovat perseestä, kylmää kyynisyyttä, joka kertoo íhmisten välinpitämättömyydestä ja itsekkyydestä.
Appiukkohan on selkeä jäärä, tuon ikäluokan miehet usein ovat, tunnerekisteri kaventui tai tuhoutui jo siellä sodassa. Yhden sana ei paljon paina, mutta jos ne pari sisarta ja ap:n mies ovat yhdessä sanomassa, että ne taksisetelit otetaan vastaan, sillä voisi olla vaikutusta.
Ap, sydämellistä joulua!
alkaisin kyllä ennemmin pistää nyt rahaa omalle tilille noita mahdollisia omia hoitoja varten. Ei "auringon laskun mieheen" kannata niitä pieniä pennosiaan laittaa.
Appi edunvalvontaan niin edunvalvoja hoitaa nuo tekemänne asiat puolestanne. Tai siis edunvalvojan on hoidettava nuo asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin tämänhetkinen tilanne? Luulenpa, että vuosien saatossa on sattunut yhtä ja toista, joten appiukko nyt niittää kylvämäänsä tytärten suhteen.
Miehesi kuulostaa kiltiltä, mutta voi varmasti väsyä hänkin. Jos appi on syyllistävää sorttia, niin ei ole helppoa.
Jos ette itse muuta asiaa, niin eipä tuolle tilanteelle ulkopuoliset mitään voi. Mutta muistakaa pitää omasta jaksamisestanne huoli.
ensinnäkin, ap, että sinä ja miehesi kuulostatte tosi hyviltä tyypeiltä. Vanhempamme huolehtivat meistä kun me olimme pieniä, kun he vanhenevat ja heikkenevät me huolehdimme heistä. Se on elämän laki. Mutta rajansa kaikella! Tuo on niin tavallista, että vanhempien hoivaaminen kaatuu yhden (sen vastuuntuntoisimman, empaattisimman, fiksuimman?) niskaan. Olen nähnyt näitä tapauksia ja tuo teidänkin kokemanne tilanne näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
Appi on omanlaisensa ongelma, mutta akuutein ongelma ovat nyt kälysi. Teidän täytyy ottaa asia heidän kanssaan puheeksi, te ette voi kantaa tuota kuormaa yksin. Älkää pelätkö riitaa. Siskoilla on hyvin asiat, eivät he halua muutosta tilanteeseen kun veli hoitaa. Heidän ON kuitenkin autettava, kyse on heidän isästään. Eikä kannata kuunnella (mahdollista) ininää vaikeasta isäsuhteesta tai isän vaikeasta luonteesta, hän tarvitsee apua ja sillä selvä. Varakas sisko voi vaikka kustantaa kotipaua isälleen jos ei itse halua olla tämän kanssa tekemisissä.
Menestystä vauvantekoon ja hyvää joulua!
lapsuudenkodissaan, minä olin se itsekäs kusipää joka häivyin.
Siskoni jaksoi selittää miten äiti ei pärjää, miten pikkusisko ei pärjää jne. jne.
Tosiasiassa näin jälkeenpäin ajatellen, myös siltä siskolta puuttui rohkeutta elää omaa elämää. Helpompi oli ripustautua vanhaan ja kokea korvaamattomuutta.
Nyt hän on reilu viisikymppinen, ura ja koulutus hankkimatta, ei lapsia, ei rahaa.
Ja suunnattoman katkera ja maailmalle vihamielinen ihminen, joka märehtii vanhempiensa elämää ja omaa lapsuuttaan ja jättää jälleen elämättä.
miten se menisi itsekkäille, omaan napaansa tuijottajille jakeluun? Irtiotto voi olla oikea ratkaisu tilanteessa, jonka kokee täysin sietämättömäksi. Siihen sisältyy paljon henkilökohtaisuutta: fyysistä tai henkistä väkivaltaa, mitätöintiä, minuuden tuhoamista. Se, ettei jätä vanhusta tyhjän päälle ja omaan yksinäiseen katkeruuteensa, on hyvää tahtoa. Sitä tahtoa täytyisi jakaa usealle, ettei yksi tuuperru taakan alle. Käykää siellä siskojen luona, kertokaa konkreettisesti tilanteesta, mm. taloudellisesta näkökulmasta. Rahan taju joillakin on, jos tunteet puuttuvatkin.
Appi kuulostaa itsekkäältä paskalta, joka ei lapsistaan piittaa.
Kunnalta se apu mitä saatavissa on, ja appi vanhainkotiin, jos ei muu auta. Lapset sitten vierailevat muutaman kerran vuodessa.
Nuorella ihmisellä on velvollisuus elää omaa elämäänsä ja katkaista tuollainen kierre. Tuosta nimittäin seuraa vain se, että se ap:n mies roikkuu taakkana samalla tavalla jne.
että ongelma on ap:n miehen, ei ap:n. Ap:ta häiritsee kun hänen miehensä kuormittaa itseään isänsä hoidossa.
Eräs tapa aloittaa on jättää oma osuus minimiin. Ruokaa voi tehdä ja antaa sen miehen mukaan viemisiksi.
Riitaa tulisi varmasti, jos minun mieheni olisi päivän poissa kotoa kuskaamassa isäänsä lääkärin, vaikka isä aivan hyvin voisi mennä niillä kunnan taksikyydeillä. Kokisin, että miehelleni isänsä kanssa oleminen on tärkeämpää kuin vaimonsa kanssa oleminen.
Rahakulut paperille, keskustelua siskojen kanssa ja kulut tasan. Papalle perusteellaan, miksi autokuskaaminen ei kannata jos taksiapuakin saa. Vierailuvuorot tasan sisarusten kanssa. Vierailut olisivat jatkossa ovat enemmän normaalia kylässä käymistä kuin apupoikana juoksemista.
Ihan on omaa pöllöyttä, että tuollaiseen suostutte. Ottakaa siskoista mallia ja aikuistukaa.