Säälitkö isoja perheitä? yli 4 - lapsisia?

Kuusi lasta. Pariisissa eivät ole käyneet :). Mutta aika usein 1-2 pääsee jonnekin kotimaahan reissaamaan pelkästään toisen vanhemman kanssa.

millaisia resursseja sit pitäs olla? Itse vietän jokaisen muksun kanssa kahden keskistä aikaa, käydään shoppailemassa, leffassa syömässä jne.

talous on tosiaan välilä tiukkaa, mutta silti meillä on mukavaa eikä mitään puutu ( jos nyt ei niitä ulkomaan matkoja oteta huomioon)

Ulkomaille ei ole varaa lähteä se on totta, muttei monissakaan paikoissa ole tarpeeksi isoja hotellihuoneita.. Toisaalta en kyllä matkustaisi muutenkaan. ( lentopelkoinen..)

Muksut on kyllä käyneet mm. Pariisissa isänsä kanssa...

Ja joka kesä reissataan suomessa.

T: 7 äiti.

Mutta sitä ihmettelen, että miksi niitä lapsia pitää tehdä itsekkäästi niin monta, kun fakta on kuitenkin se, että maapallolla on liikaa porukkaa. Eivätkö nämä monen lapsen tekijät ole yhtään huolissaan millaisen elämän ne tehdyt lapsoset täällä maapallolla saavat? Mun arvomaailmassa se suunniteltu lapsi on sijalla 1, ei minun lisääntymishaluni.



Meillä on yksi lapsi ja jos lisää joskus tahdomme, niin adoptio tai sijoituslapsi ovat vaihtoehdot.

mutta pidän vanhempia äärimmäisen itsekkäinä. Juuri noiden suurperheiden takia muutaman sukupolven jälkeen on pakko asettaa kaikille jonkinlainen maksimilapsimäärä. Muuten se saattaisi olla kaksi, mutta suurperheiden vuoksi se taitaakin olla yksi.

Ja jos äidillä ja isällä jaksaminen riittää.



Tiedän myös 2-lapsisia perheitä, joissa lapset ei pääse matkustelemaan ja joissa ovat suorastaan heitteillä.



Meillä itsellämme on 3 lasta ja toiveissa vielä 1-3 lasta lisää, sitten kun kuopus (1v) on isompi.

Onneksi sattui silmään tämä aloitus ! Olimme juuri aikeissa aloittaa neljännen lapsen yrittämisen, mutta saitte pääni kääntymään. Miehen brutto n. 3200e/kk, minä kotihoidontuella. Eli eihän meillä mitenkään ole varaa ! Kerrotteko vielä miten lapsen hinta lasketaan, pitääkö pistää myyntiin näitä jo tehtyjäkin ?

Mutta vastaan silti tosissani. En sääli. Mitä säälittävää isossa perheessä on? Säälin ehkä ihmisiä, joilla menee huonosti (varsinkin ilman omaa syytään), mutta suurperhe ei automaattisesti sitä aiheuta. Tunnen monta onnellista suurperhettä. Osa rikkaita, osa köyhiä, suurin osa siltä väliltä, tavallisia, perusasiat kunnossa.

Meille tulossa neljäs lapsi. Emme voi taloudellisesti huonosti (?huonommin kuin ketkä?) ja matkustelemme vuosittain pari kolme kertaa ulkomaille (ei mitään ruotisn/viron risteilyjä) ja pari kertaa kotimaassa (ei sis. mummola yms sukulaismatkoja)