Mummo ja pappa antoivat 500€ koko perheen joululahjaksi.

Meidän lapet saavat isovanhemmilta hyvin vaatimattomat lahjat, iloitsemme niistä kuitenkin. Omilla vanhemmillani on taloudellisesti tiukkaa isäni pitkäaikaisen sairauden vuoksi. Miehen vanhemmat on rikkaita, mutta tajuttoman pihejä.

mikä on paljon fiksumpaa kun esim ostaa jotain turhaa kaappiin. ja tietysti jos vanhempani eläisivät pienellä eläkkeellä toivoisin että keskittyisivät vaan lapsenlapsiinsa, mitä joulun lahjoihin tulee. Mutta he haluavat antaa sitä myös lapsilleen (ja heidän puolisoilleen). Fiksumpaa se on antaa vähitelleen kun perintönä, jolloin maksamme jo kertaalleen verotetusta summasta toiset verot. Niin minäkin toivon lapsilleni voivani antaa. Lapsiperheillä se suurin rahantarve yleensä on kun on pajon hankittavaa ja tod.näk vielä asuntolaina ym...

Me saadan kans jouluna lahjaksi rahaa, ihan huomattava summa. Yleensä ne on korvamerkitty "vanhempien yhteisiin menoihin". Saadaan siis vielä lastenhoito kaupanpäälle, kun lähdetään vaikka teatteriin ja syömään. Mun mielestä se on ihan oikeasti hyvä lahja. Ja tällä tavoin he vielä tukevat parisuhdettammekin ;)

100 euroa koko perheelle, se on iso summa äidilleni. Kaikkien vanhemmilla ei ole rahaa, pitää ymmärtää se.



Olkaa onnellisia, että edes on vanhemmat!

rakastaa lapsiaan ja kasvattaa nämä yhteiskunnassa ja yhteisössään pärjääviksi.

Aikuistuneiden lasten velvollisuus on huolehtia siitä, että vanhempien ei enää ole huolehdittava ja huolestuttava lapsistaan.

Samoin on aikuisten lasten velvollisuutena ja mielestäni ilonakin huolehtia siitä, että heidän vanhempansa saavat nauttia isovanhemmuudesta (josta toki lapsetkin saavat "nautinto-osansa" vapaa-ajan muodossa ja nähdessään, kuinka omien lasten turvallisuudentunne ja rakkaudennälkä näin tyydyttyy) ja että vanhenevilla vanhemmilla ei ole taloudellisia huolia.

Käsittämätöntä, että jotkut lapset kehtaavat ottaa vanhemmiltaan vastaan rahalahjoituksia ja näin ovat vanhemmilleen painolastina.

Aijjaa.

Meillä on jokaisella lapsella sen verran sijoituksia -ja lisää tulee että voivat vaikka ostaa asunnon ja auton kun muuttavat pois kotoa.

Ja lisää annetaan pikku hiljaa. Verosuunnittelua nääs.

Itsekin olen ottanut aikuisena rahaa vastaan ja sama homma siis jatkuu.

Mikä siinä on väärin muka?

varmaan viimeiset 10 vuotta vanhemmiltani 200 euroa ihan itselleni joululahjaksi. Tänä vuonna äitini lähetti (asumme ulkomailla) suomalaisia karkkeja ja suklaata, mukana lapsille kortti jossa mummi ja ukki lupaavat viedä lapset kesällä (jolloin seuraavan kerran vierailemme Suomessa) heidän itsensä valitsemaan kohteeseen (Muumimaa yms.), syömään ja törsäämään (mitä lie tarkoitta?). Mielestäni kiva lahja lapsille! Lisäksi kortissa luki että vanhempani ovat tallettaneet perheemme suomalaiselle tilille jonkin rahasumman jolla jokainen voi hankkia itselleen jotain kivaa! En ole käynyt katsomasa Suomen tililtä vielä summaa, mutta uskon sen olevan tuon 200 euroa.

Enkä mä ala valittaa omaa saamattomuuttani, sinne syntyy minne syntyy. Pitäkää huolta, että lapsille jää hyvä joulumieli eikä ahne tahto.



Jotenkin oli surullisista lukea pari vuotta sitten, kun kirjoittajan mies sai äidiltään lahjaksi jääskrapan, ja veli parranajokoneen. Tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus, hyvä tahto jouluna kaikille. Miksei muinakin päivinä, mutta osattomille edes silloin.

Mitään eivät halua ja kauhea marina aina. Viime vuonna keksin vihdoin järkevän ja pidetyn lahjan eli ostan heille teatteriliput jonnekin tammikuun alulle.:) Se oli mieleen ja kerrankin ei tullut marinaa "turhasta". Ja itse saan vanhemmilta mittavia lahjoja ja muutenkin tukea mm. ylimääräisiin lainalyhennyksiin. Ihan järkevääkin, kun haluavat lapsille antaa ja jättää perintöä, niin antavat sitten mielummin elinaikana jo ainakin osan.



Ei tulisi mieleenikään vaatia vanhemmilta mitään, mutta mikäs siinä on, jos haluavat antaa. Rahaa on tilit pullollaan ja vaurautta ympärillä, niin mikseivät he tasapainossa olevat kuusikymppiset saa sieltä antaa pois, jos oikeasti haluavat. Itsekin aion todellakin antaa lapsilleni, jos vaan mahdollista. Rakastan lapsiani kaikista eniten maailmassa ja mitään parempaa kohdetta YLIMÄÄRÄISELLE rahalle ei tule taatusti olemaan kuin heidän perheensä aikanaan.

Lapseni saa pienen lahjan vanhemmiltani. Itse saan yleensä 20 e, samoin mieheni. Samoin syntymäpäivinä. Itse ostan vanhemmilleni yleensä jotain alkosta tai kukkakaupasta tai teen itse jotain syötävää herkkua. Vanhempani ovat jo eläkkeellä (entisiä opettajia).

Raha on ihan hyvä lahja - sillä voi sitten ostaa mitä itse haluaa ja tarvitsee. Ja ymmärrän hyvin lahjanantajia, jos eivät enää jaksa miettiä mitä ostaisi.

Meitä on viisihenkinen perhe, joten jokainen valitsee jotain mieleistä satasella joulun jälkeen.



Niin ja ostamme appivanhemmille noin satasen arvoisen lahjan kummallekin, kuten minunkin vanhemmilleni ja meidän molempien sisaruksille.



Mitä eroa siinä on, jos joku haluaa antaa tavaran sijasta rahaa? Miksi se tekee lahjasta jollain tavalla huonomman. En ymmärrä. Eikä kukaan ole edes puhunut mistään suurista summista tässäkään ketjussa.

tulevat tarvitsemaan sitä rahaa, koska vanhainkodit muutentaan palvelutaloiksi ja niiden vuokrat tulevat olemaan todella suuria. Lisäksi joutuvat kustantamaan jokaisen palvelun erikseen, mitä haluavat.

Siksi ei tulisi mieleenkään vinkua vanhemmilta rahaa, koska se päivä voi olla edessä, että heidän pitää pystyä kustantamaan itselleen 15 vuotta palvelutaloasumista ennen kuolemaansa.

Käsittämätöntä, että jotkut lapset kehtaavat ottaa vanhemmiltaan vastaan rahalahjoituksia ja näin ovat vanhemmilleen painolastina.

Meillä appivanhemmat ovat hyvintoimeentulevia ja heillä on "ylimääräistä" rahaa, ja he mieluusti käyttävät sitä lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa. He saavat iloa siitä että tietävät että lapsensa voivat hankkia sillä jotain mieleistä.

Mitä heidän sitten pitäisi sillä rahalla tehdä? Makuuttaa tilillään ja sitten joskus parinkymmmenen vuoden päästä antaa lapsille perintönä?

Jos appivanhemmat meille vapaaehtoisesti haluavat antaa joskus rahaa, niin onko se vinkumista? Pitäisikö meidän kieltäytyä siitä muutamasta satasesta jonka he meille vuodessa antavat?

tulevat tarvitsemaan sitä rahaa, koska vanhainkodit muutentaan palvelutaloiksi ja niiden vuokrat tulevat olemaan todella suuria. Lisäksi joutuvat kustantamaan jokaisen palvelun erikseen, mitä haluavat. Siksi ei tulisi mieleenkään vinkua vanhemmilta rahaa, koska se päivä voi olla edessä, että heidän pitää pystyä kustantamaan itselleen 15 vuotta palvelutaloasumista ennen kuolemaansa.

Käsittämätöntä, että jotkut lapset kehtaavat ottaa vanhemmiltaan vastaan rahalahjoituksia ja näin ovat vanhemmilleen painolastina.

Meillä appivanhemmat ovat hyvintoimeentulevia ja heillä on "ylimääräistä" rahaa, ja he mieluusti käyttävät sitä lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa. He saavat iloa siitä että tietävät että lapsensa voivat hankkia sillä jotain mieleistä. Mitä heidän sitten pitäisi sillä rahalla tehdä? Makuuttaa tilillään ja sitten joskus parinkymmmenen vuoden päästä antaa lapsille perintönä?

aikuisellekin lapselle sopivan lahjan. Ovat siis ajatelleet lapsiensa (ja puolisoidensa) mieltymyksiä ja ostaneet konsertti-/teatterilippuja tms. ja lupautuvat lastenhoitajiksi kyseiseksi illaksi.



Varakkaiden vanhempien rahalahjoituksissa ei sinänsä ole vikaa, mutta silloin jää tuo lahjansaajan tunteminen ja sitä kautta ajatuksella mietitty lahja saamatta.



Vanhempani halusivat avustaa, kun olin hoitovapaalla ja rahaa oli vähemmän kuin normaalisti ja silloin raha annettiin vuoden kuluessa, mutta merkkipäivien lahjat oli kuitenkin muuta kuin rahaa.

kyllä säästyis paljon aikaa ja stressiä. Vaan mielestäni joululahjan kuuluu olla juuri sellainen, että on mietitty mikä kyseiselle henkilölle sopisi. Ja oikein kauniisti paketoin sen mitä sitten ostankin.

sukupolvea. Me saamme vanhemmilta rahaa ja jotain pientä päälle. Sitten taas miehen kanssa juuri päädyttiin, että hänen aikuisille lapsille annetaan molemmille 200 Euroa lahjaksi. Eivät osaa sanoa mitään toivetta (känny tmv.) ja rahaa ovat vailla jatkuvasti. Jonain vuosina on ostettu joku lahja ja ladattu vaikka alennusmyyntejä varten pari lahjakorttia.

Mun äiti antaa joka joulu lahjaksi rahaa. Hän on monisairas eikä jaksa kulkea kaupoissa ostelemassa, joten hän antaa lahjan rahana. Minulle ja miehelle hän antoi yhteensä 600 euroa, viidelle lapsellemme yhteensä 700 euroa. Ja kyllä olen joka vuosi sanonut, ettei tuollaisia summia tarvi antaa eikä pienempiäkään summia, mutta äiti haluaa antaa ja siirtää rahat mun tilille.