Vanhempamme eivät ole tavanneet toisiaan, yhdessä asuttu 7 vuotta
Mites tässä on näin päässyt käymään?
Ollaan asuttu 7 vuotta yhdessä. Vanhempamme eivät tunne toisiaan.
Miehen äiti jossain vaiheessa jahtasi, että haluaisi mun vanhemmat tavata. Mies ei halunnut sitä. Oma äitinikin sanoi, ettei välitä miehen perheen kanssa seurustella.
Meidän asuntokin niin pieni koppi, ettei täällä 6 aikuista yhtaikaa mahdu edes hengittämään.
Miehen äiti ei ole puhunut vanhempieni tapaamisesta muutamaan vuoteen. Oma äitini ei vieläkään välittäisi tavata miehen vanhempia. Isälle varmaan ihan se ja sama.
Mitä tekis?
Kommentit (24)
Minusta toi on tosi outoa
Vierailija - 18.12.09 10:34 (ID 9697190) Koen aidosti olevani mieheni perheen jäsen. Miehen perheet (vanhemmat eronneet, siksi monikko) ovat minulle todella tärkeitä. Niinpä olisi kovin kummallista, jos omat perheeni ei tuntisi "uutta" perhettäni.
Mukavaa kuitenkin, että jollain on mukavat appivanhemmat, joihin on hyvät välit puolin ja toisin.
Yhdessä miehen kanssa 10v, vanhemmat tavanneet kolme kertaa (häät, ritiäiset*2).
Kaikki asutaan samassa kaupungissa. En ole tähän mennessä tuntenut tarvetta tutustuttaa vanhempiamme, eivätkä ole sitä itsekkään ehdottaneet.
Itse haluan kyllä tutustua lasteni puolisoiden vanhempiin, sitten kun se aika on.
pitäisi olla jotain riitaa. Itse ainakin tarkoitan sitä, että jos ei tulla toimeen ei ole mitään yhteistä/samankaltaisia kiinnostuksenkohteita etc. Siis miksi pitäisi väkisin yrittää tulla toimeen (= viettää aikaa vapaaehtoisesti) sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei muutenkaan aikaansa viettäisi. Useimmilla palstailijoilla ne omat vanhemmat ovat varmaan 60:n molemmin puolin. Tuon ikäisistä monet ovat ikävä kyllä jo tosi fakkiutuneita, eivät kovinkaan avarakatseisia, saattaa olla alkoholiongelmia, täysin erilaiset koulutukset ja taustat joka kyllä vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisten ihmisten kanssa aikaansa viettää. Turha on väkisin yrittää vääntää jotain suhdetta näiden ihmisten välille. Se tapahtuu luonnollisesti jos on tapahtuakseen, tilaisuuksia on just ne sukujuhlat. Jos niissä tuntee tarvetta ja halua lähteä kehittämään sitä "suhdetta" pidemmälle, sen voivat appivanhemmat sitten puolin ja toisin tehdä. Turha väkisin vääntää sellaista "vietetään nyt aikaa porukalla ja tutustutaan". Se on aina kamalaa kaikille osapuolille jos ollaan aivan "eri maailmoista".
Koen aidosti olevani mieheni perheen jäsen. Miehen perheet (vanhemmat eronneet, siksi monikko) ovat minulle todella tärkeitä. Niinpä olisi kovin kummallista, jos omat perheeni ei tuntisi "uutta" perhettäni.