Mies vaatii muuttamaan kylmään, vanhaan ok-taloon

suhde todellakin siihen. Ja yhteinen lapsikin oli jo olemassa. En jaksanut enää palella siellä hiirten keskellä, vanhassa talossa. Eikä mies suostunut joustamaan yhtään.

;o)

Hän ei voisi kuvitella, että ikinä asuisi muualla... Muutkin suhteet kuulemma kaatuneet tuohon taloon, kun ei naiset siellä viihdy.



Ihme sissimeininkiä.



Eikä ole mikään hänen lapsuudenkotinsa, tms.



SItä ihmettelen, miksi pitää olla niin pihi tuon lämmityksen ja veden kanssa? 60 litran vesivaraaja ei mihinkään riitä. Ja sähköpattereita saisi kaupasta lisää...



Tilanpuutteeseen ei nuo auta. Lapsen ja meidän sängyt olisi pakko olla samassa tilassa. Ja siinä tilassa lapsen mahduttava myös leikkimään...

sovellu lapsiperheelle, niin taitaa suhde olla ohi - tai sitten jatkatte totuttuuun malliin kummatkin omissa kodeissa asuen?



Onko suhde vakava ja vakaa muuten? Jos hankkisitte jonkun yhteisen, vähän isomman ja mukavamman vanhan talon, mistä voisi tulla miehelle rakas?



Voisiko miehelle rakasta taloa laajentaa huoneella tai parilla - riittääkö rakennusoikeus? Lämminvesivaraajan vaihtaminen isompaan ja sähkölämmitykseen tms. lämmitysmuotoon sijoittaminen varmaan onnistuisi myöskin?

ei sen ehkä ollut tarkoitus jatkuakkaan. Mutta jos saatte asiat sovittua, niin teille varmasti tulee ihana lämmin ja lämminhenkinen perinteinen, huolella remontoitu vanha omakotitalo.



Vesivaraajan voi vaihtaa ja sähköt laittaa päälle jne. Jostain remppaamattomasta kulmasta vintistä tai muusta voisi löytyä lapselle oma huone.



Ehkä kannattaa keskustella käytännön ratkaisuista eikä suinpäin antaa miehelle rukkasia. Vaikka kylmässä talossa niillä olisikin käyttöä. Heh heh.

Mies kunnollinen, ei mikään renttu.



Mutta ilmeisesti aika pihi. Kun ehdotin esim. suuremman lämminvesivaraajan hankkimista, hän kauhistui, kun se veisi niin paljon sähköä. Eikä sähköpattereiden lisäämistäkään suotu ajattelemaan.



Varmaan mies olisi valmis laajentamaan taloa, mutta sitten pitäisi mun asuntoni myydä ja käyttää siitä saadut rahat laajennukseen. Sitä riskiä en uskalla vielä ottaa, jos sitten tulisikin ero.



Mies nimenomaan ei halua luopua tästä talosta. Katuisi kuulemma ikuisesti, jos joutuisi siitä suhteen takia luopumaan, varsinkin, jos suhteesta ei tuliskaan mitään. Hän siis ilmeisesti olettaa, että suhteen päätyttyä nainen ja lapsi olisi sitten taivasalla...



Minusta talo on vaan materiaa. Perhe ja ihmissuhteet tärkeämmät. Jos mies rakastaa märäntyviä seiniä enemmän kuin minua, olkoon sitten yksin.

ja selvittää asiat perinpohjin.



Mutta, jos mies ei pysty joustamaan pihiytensä kanssa niin kannattaa asua eri osoitteissa.



Oma isäni oli tuommoinen pihistelijä. Meillä saattoi olla talvella 16 astetta lämmintä sisällä, mistä varsinkin äitini kärsi kovasti. Äiti yritti tilkitä taloa lämpimämmäksi laittamalla isoja peittoja ja huopia ulko-ovien eteen (sisäpuolelle) ja ikkunoita tiivisteli sanomalehdillä.

Aivan kaikessa meillä säästettiin eikä taloon ainakaan mitään remontteja tehty.



Kaikkia mittarilukeamia isäni kyttäsi tarkkaan ja merkkasi päivittäin ylös veden ja sähkön kulutuksen ja suuttui jos jonain päivänä kulutus oli asettamaansa tavoitetta suurempi =o



Ei semmoisen ihmisen kanssa voi asua samassa talossa.

Ja nyt tänä syksynä huomattiin että meidän ullakolla vilistää hiiriä!!!!!!!!!

kuinka kauan jaksat kattella tuollasta pihistelijää. Noilla kun on tapana muuttua vanhemmiten vielä pahemmiksi.

Eli aiotteko asua yhdessä - onko se sinulle ap suhteen jatkumisen elinehto? Jos on, jotenkin teidän pitää pystyä asumaan tuossa vanhassa talossa yhdessä. Silloin on pakko hankkia isompi vesivaraaha ja miettiä lämmitystä osittain uusiksi - puun ja sähkön yhdistäminen olisi fiksua. Jos nuo muutokset tekisi, mahtuisitte varmaan aluksi asumaan yhdessä muutaman vuoden ajan talossa? Jos yhteiselo sujuu hyvin, voisitte toteuttaa talon laajennuksen, jotta saisitte lapselle oman huoneen ja leikkitilaa.



Näin siis minä etenisin asiassa.

mies rakastaa kasaa lautoja ja tiiliä enemmän kuin sinua, niin ehkä siitä voi päätellä jotain.

voi tulla miehelle tai naiselle hyvin rakas, eikä siitä pysty luopumaan, edes ihmissuhteen vuoksi. Mutta jos miesystäväsi oikeasti haluaa suhteenne jatkuvan ja että sinä ja lapsesi muutatte hänen luokseen asumaan, pitää hänen kyetä myös miettimään talon toimivuutta teidän kannalta ja oltava valmis investoimaan vesivaraajaan ja lämmitykseen, jos siihen on varaa.



Onko mies koskaan joutunut tekemään kompromisseja missään asioissa, onko hänellä henkistä joustavuutta tällaiseen?

että mies usein toistelee olevansa niin mukautuvainen ihminen. Tosiasiassa olen havainnut, että hän on tosi joustamaton, monissa muissakin asioissa.



Mies on asunut yksin koko aikuisikänsä, ei ole juuri joutunut kompromisseja tekemään.

miehen taloon.

Ihan oikeasti, jos itse vielä tuollaista sissimeininkiä haluat rakkauden huumassa kokeilla niin älä pakota lastasi siihen.

Muutenkaan uusioperhe-elämä ei parhaimmillaankaan ole aina ruusuilla tanssimista (ihan kokemuksesta sanon) niin liian pienissä tiloissa jos vielä muutenkin epämiellyttävät, niin ongelmat varmasti kasautuvat.

Sinä olet rakastunut mieheen mutta lapsesi ei ole, hän korkeintaan pitää miehestä ja opettelee tuntemaan häntä. On kovin epäreilua lapselle repäistä hänet kodistaan uuteen ympäristöön ja uuden ihmisen kanssa asumaan ja vielä niin että samalla menettää oman huoneen ja oman tilan.



Lisäksi jos mies tässä asiass jo noin EHDOTON niin miten hän suhtautuu jatkossa muihin asioihin. Paljastuuko sitten yhtä ehdottomaksi monissa muissakin asioissa. Kertoo aika paljon ihmisestä jos on sitä mieltä että lapsenkin pitäisi tulla palelemaan pikku mökkiin jota ei edes saa lämmittää kunnolla.

jos olisit yksin niin voisit vielä "antautuakin" tunteiden vietäväksi ja muuttaa vaikka kiviluolaan mutta sinun pitää miettiä mikä on lapsellesi hyväksi.

Uusioperheessä muuten kaikilta osapuolilta vaaditaan sopeutumiskykyä ja kompromisseja. Silloin elämä on toimivaa ja asiat hyvin kaikilla.

Ehdottomuus on muutenkin todella huono piirre parisuhteessa ja perheessä. Ehkä siihen tosiaan on syynsä miksi mies edelleen asuu mökissään yksin.

älä muuta

mutta ei varmasti ainutlaatuista.



Mutta jos suhde on muuten hyvä, niin miksi alkaisit tekemään kärpäsestä härkäsen. Jatkakaa samaan malliin kuin tähän astikin. Asukaa erillänne ja seurustelkaa. Ehkä parin vuoden päästä tilannetta voi katsoa uudelleen, jos sitä joustavuutta sitten olisi kehittynyt puolin ja toisin, kun asiaa olisi hauduteltu vielä lisää.



Aika auttaa myös tietämään tuleeko suhde kestämään vai pelottaako kulman takana vaaniva ero sitten vieläkin. Miksi teidän pitäisikään muuttaa yhteen, jos vielä pelkäät, että teille tulee ero ja jäät lapsen kanssa asunnottomaksi. Ehkä suhteenne ei vielä ole kypsä yhteen muuttamiselle.



Ja onko mies tajunnut kuinka paljon rahaa sinä saat asuntosi myynnistä. Jos sinä käyttäisit omaa rahaasi siihen, että remontoit talosta sellaisen, että se miellyttää. Tietysti sinun täytyy silloin myös omistaa talo ainakin puoliksi. Mutta noin sen pihin miehen ei tarvitsisi uhrata omia rahojaan remonttiin, mihin ei niitä halua käyttää.



Mutta katselkaa rauhassa asia loppuun asti. Turha tuollaisen asian takia on hätiköidysti erota. Kun kyse kuitenkin on materiasta, niin tuollaiset asiat on mahdollista ratkaista. Eikö olisi kivempi ratkaista tilanne kuin erota (tekosyyn varjolla).

Kaksi huonetta ja keittiö? Onko yläkertaa tai ullakkoa?



Itse asun vanhassa, kylmässä talossa, ja voin kyllä kertoa, että tällaisina pakkasjaksoina tosiaan kysytään omaa halua asua siellä. Ja minä haluan, samoin mieheni.



Saituus on ihmisessä rasittava ominaisuus, etenkin jos se kohdistuu myös talon lämmitykseen ja lämpimään veteen. Veikkaan että tulossa olisi myös valitusta ruokalaskuista ja vaatemenoista.



Olisiko entisiä tyttöystäviä tiedossa? Heillä voisi olla kiinnostavaa kerrottavaa.



Tämän kirjoittamasi perusteella sanoisin, että älä muuta. Seurustelkaa asuen eri talouksissa tai lopettakaa koko homma.

mies rakastaa taloaan ja tavaraa enemmän kuin sinua.

Hän ei voisi kuvitella, että ikinä asuisi muualla... Muutkin suhteet kuulemma kaatuneet tuohon taloon, kun ei naiset siellä viihdy.

Ihme sissimeininkiä.

Eikä ole mikään hänen lapsuudenkotinsa, tms.

SItä ihmettelen, miksi pitää olla niin pihi tuon lämmityksen ja veden kanssa? 60 litran vesivaraaja ei mihinkään riitä. Ja sähköpattereita saisi kaupasta lisää...

Tilanpuutteeseen ei nuo auta. Lapsen ja meidän sängyt olisi pakko olla samassa tilassa. Ja siinä tilassa lapsen mahduttava myös leikkimään...

jos taloa remontoitaisiin paremmaksi sinulle ja lapselle?



Tee selväksi, että talo on nykyisellään sellainen, ettet yksinkertaisesti voi muuttaa lapsesi kanssa sinne. Sano, että pitäisi olla ainakin huone lapselle, isompi vesivaraaja sekä parempi lämmityssysteemi. (En mäkään sähköllä lämmittäis, mutta miten olis esim. maalämpöpumppu tai pelleteillä toimiva keskuslämmitys.)



Ymmärrän kyllä miestäsi siinä, että talo on rakas! Itsekin asun vanhassa ja ajoittain kylmässä talossa, enkä muuttaisi mistään hinnasta pois, vaikka olenkin asunut tässä vain vähän aikaa. Kun remontoi jotain taloa, siihen kiintyy.



Sano miehellesi, että jos hän ei suostu tekemään parannuksia, voitte sitten joko muuttaa sinun asuntoosi, tai jatkaa asumista omissa asunnoissanne. Kyllä hänenkin täytyy ymmärtää, ettette yksinkertaisesti voi asua hänen talossaan lapsesi kanssa, jos se on noin puutteellisesti varusteltu. Jos teillä muuten synkkaa, niin kyllä pitäisi perustelut mennä perille.

Mun kanssa tuollaisella miehellä ei olisi mitään tulevaisuutta. Siis suhde ei tulisi koskaan toimimaan.



Vaikka säästäväisyys ja energiansäästö onkin järkevää, mä en voi kestää sitä, että kotona täytyisi palella jatkuvasti. Ja lämmintä vettä täytyy olla riittävästi.