Mitäs sanotte tästä?
Mieheni valittaa, että meillä ei ole seksiä tarpeeksi. Tämä on yksi syy, miksi hän haluaa erota minusta. Hän on sitä mieltä, että jo vuosia näin tilanteen ollessa, hänellä on oikeus mennä menojaan. Hän ei ole pettänyt minua, koska hän ei kestäisi tehdä sitä henkisesti. Ehkä hän haluaa erota siksikin, että saisi toteuttaa seksuaalisuuttaan minusta piittaamatta. Minä olen hänelle liian kova luu omine vaatimuksineni arkielämän sujumisen suhteen. Hän ei kadu sitä, että on elänyt nämä vuodet kanssani ja minäkään en kait kadu, vaikka olenkin antanut hänelle liikaa.
Minä ajattelen, että haluan seksiä enemmän ja enemmän. Tunnen, että minulla on edessä hyvin kiihkeitä vuosia ja siti elämäni torpetoidaan nyt alas. Silti joudun elämään ilman hyvää seksiä, jota mieheni pystyisi tarjoamaan, sillä en voi harrastaa hänen kanssaan enää seksiä (paitsi silloin kun hairahdun häneen joskus harvoin vielä). En vain voi, koska voisin tulla raskaaksi kondomista huolimatta, pillereitä en halua enää käyttää (haluni palasivat ne lopetettuani) ja mieheni ei halua lapsia!
Minä haluan lapsia. Mieheni pelkää joskus, että tulen vahingossa raskaaksi ja hän on jopa sanonut, että haluaisi minun silloin tekevän abortin (sitä minä en tekisi). Rakastan miestäni, mutta olen pakotettu varmaankin eroamaan hänestä. En voi harrastaa seksiä hänen kanssaan myöskään siksi, että hän on ollut elämäntapalusmu viimeiset 10 vuotta ja alan väsymään olemaan ainoa taloudestamme vastuullinen aikuinen perheessä. En luota häneen ja minulla on vaikeuksia kunnioittaa itseäni hänen kanssaan eläessäni.
Jos eroan, haluan pian miehen ja lapsia. Elämässäni on tärkeintä saada lapsia ja toiseksi tärkeintä on saada elää miehen kanssa. Jos en saisi lapsia, en kokisi eläväni varsinkaan tämän vaikean eron jälkeen. En ole kuitenkaan itsetuhoinen vaan päinvastoin ja tämä on arkirealismiani. Lasten vuoksi pystyisin nauttimaan elämästäni. Uusi mies ei ehkä olisi yhtä kiinnostava seksuaalisesti kuin tämä nykyinen, joka on myös ensirakkauteni.
Neuvoja?
Kommentit (18)
vaikka yleensä en suosittele eroa, niin laske kuinka paljon tulee sinulle maksamaan se, ettet saisi lasta. Tai saisit ja huolehtisit hänestä taloudellisesti ja henkisesti täysin yksin.
Onko suhteessanne jokin puoli, jossa menee hyvin?
Jos mies ei halua lapsia, mutta haluaa seksiä, niin ehdotapas hänelle sterilisaatiota.
että mieheni ei halua aikuistua suhteessa minuun. Hän on tavallaan lapsi, huollettava. Hän kokee olevansa vastuussa yhdestä sukulaisestaan ja se vie häneltä mahdollisuuden omaan täysipainoiseen elämään, johon kuuluisi omat lapsetkin.
ap
jos sinä tai miehesi käyt sterilisaatiossa, siitäkin huolimatta, että haluat lapsia, katkeroidut varmasti. Jos sun suurin toive on lapsi ja miehen seksi ja sä et voi antaa miehellä seksiä kun mies ei halua lapsia, niin eihän tuo nyt ole ihan terve tilanne. Ehkäpä se kannattais jatkaa eri teitä?
Kehoittaa toteuttamaan unelmani. Minua säälittää mieheni, joka lusmuilee varmasti senkin vuoksi, että mikään ei riitä tuolle sukulaiselle = sisarus/ muut sukulaiset painostavat miestäni kustantamaan hoitoja ja lääkityksiä.
Ei se ole tuon sukulaisen vikakaan. Hän on sairas ja voi kuolla krooniseen sairauteensa lähikuukausina-vuosina. Raha saattaa auttaa elämään kauemmin. Kallista lisäaikaa tai uskoa siihen ja jota yhteiskunta ei kustanna hänelle!
Mieheni antaa kaikki "rahansa" hänelle. Yhteiset säästömme menivät jo ja ilman että kysyi minulta. Mielestäni tämä on epäoikeudenmukaista, mutta en halua olla ahne, kun kyse on elämästä ja kuolemasta. Pidän kyllä tuosta sairaasta sukulaisesta itsekin. Hänellä on vielä pieniä lapsiakin. Miehen muut sisarukset, joilla on myös lapsia, vetoavat siihen, ettei heillä ole varaa auttaa. Mieheltäni on viety halu lisääntyä ja minäkin maksan siitä hintaa. En kyllä halua jäädä lapsettomaksi.
ap
Voimani loppuvat näin eläen, joten pakko siksikin tehdä jokin ratkaisu. Näettekö jotain selkeää, että miten edetä? Mielessä on käynyt raskaus vasten mieheni tahtoakin ja erillistalous, mutta sitä en taida tehdä. Mieluummin avioero, vaikka rakastankin häntä edelleen?
ap
sitten kun tuo voimiasyövä sukulainen ensin kuolisi? Eli jos hänen kuolemansa on sairauden vuoksi joka tapauksessa odotettavissa lähikuukausina tai -vuosina, kuten kirjoitit, voisiko ajatella odottavansa siihen? Sairas tilanne tietysti, mutta realiteetti.
Olen 30 v ja jotenkin vain uskon, ettei lasten saantia kannata siirtää enää hamaan tulevaisuuteen. Tärkeä toive saada lapsia (ainakin kaksi) ja pitäisin itseäni idioottina, jos se kaatuisi vanhenemiseeni.
ap
Olen 30 v ja jotenkin vain uskon, ettei lasten saantia kannata siirtää enää hamaan tulevaisuuteen. Tärkeä toive saada lapsia (ainakin kaksi) ja pitäisin itseäni idioottina, jos se kaatuisi vanhenemiseeni.
ap
Mutta eikö toisaalta uuden, isyyskelpoisen kumppaninkin löytäminen ole iso projekti joka voi viedä vuosia?
Ei liene muuta vaihtoehtoa kuin "cut your losses" eli jätä mies ja hanki joku, joka haluaa kanssasi lapsia. Sitä et tod. näk. tule katumaan, ennemminkin kadut sitä, että jäit miehen kanssa yhteen ETKÄ saanut omasta halustasi huolimatta lapsia. Pahimmassa tapauksessa mies jättää sinut, kun itse vihdoin 4-5-kymppisenä "aikuistuu" ja hommaa lapsia jonkun nuoremman naisen kanssa... :-/
Alunperin sanoin hänelle, että katsotaan kaksi vuotta, jos hänen mielensä muuttuisi. Ei ole muuttunut ja viimeisin vuosi on ollut siis jo yliaikaa. Asumuserossa ollaan oltu. Tapaillaan kyllä ja yritän keskustella, mutta eihän tämä edisty. Erillään asumisen perusteella eron saisi heti.
Eihän tämä ole helppoa. En tiedä, että pystynkö vielä rakastumaan, kun eihän tämä menetetty rakkauskaan kuole ehkä koskaan. Ehkä ystävämies lapsille isäksi? En aio harkita mahdollisen uuden kanssa vuosia, pikemminkin vuoden ja sitten jo raskauden yritystä. Miehiä on joista valita, jos kelpuutan, niin hyvin tarjolla kyllä. Elämänaika on niin rajallinen!
ap
oletko valmis luopumaan lapsihaaveista? JOs mies ei halua lapsia koskaan ja sinä haluaisit, niin eikö se ole jo ihan hyvä syy erota. Testistäsi huokuu se, että et ole valmis luopumaan lapsitoiveista.
Olet todennäköisesti vielä melko nuori, joten lähtekää rohkeasti eri suuntiin ja löytäkää oma onnenne.
olipas pitkä tarina! joo siis erotkaa vaan ja hommaa uus mies joka antaa sulle vauvan alun =D
suosittelen eroamaan ja etsimään uuden miehen.
Jos voit luopua laspitoiveista niin käy steriloinnissa, ota kuparikierukka etc (käsitin että hormoniehkäisyt ovat ongelma?). Jos molemmat kerta haluavat enemmän seksiä niin sittenpähän saisitte ongelmat pois alta kun ei olisi raskaudenpelkoa. Vaikka miehesi on lusmu niin toisaalta hän taitaa todella kunnioittaa sinua kun ei ole pettänyt vaan haluaa erota reilusti ja ns. kauniisti.