Ovatko muidenkin eskari-ikäiset kauheita vetkuttajia ja vastaanpanijoita?

Musta meillä ollu jos jonkinasteista uhmaa jo pian 7v... Odotan kauhulla tuon voimakastahtoisen neitokaisen murroikää. Tarhassa aina ollu ihan nätisti ja myös eskarissa. Äidille kiukutellaan sit aina loppupäivä. Aika kuluttavaa,mut päivääkään en vaihtais pois.

Meidän tytöllä alkoi uhmaikä kaksikuisena ja siitä sitä on jatkunut kuusi ja puoli vuotta :-) Todennäköisesti se vaihtuu vauhdissa murrosiäksi.

Päivät menee kuin kivirekeä perässä vetäen!

Täällä 5,5 vee kivireki.

Meidän eskarilaisella se oli viime kesänä. Meni nopeasti ohi, aivan kuin muutkin uhmat ovat hänen kohdallaan menneet. Kyseessä on rauhallinen ja sopeutuvainen lapsi, mutta viime kesänä käyttäytyi pahimmillaan kuin joku murrosikäinen.

Kiivaamman pikkuveljen kanssa tämäkin vaihe tulee varmasti olemaan mahtava =o



6-vuotiaalla kuulemma tunteet kulkevat melkoista vuoristorataa (ainakin eskariopen mukaan). Tulevat ja menevät nopeasti ja yllättävät lapsenkin. Tämän lisäksi lapsella on uusi itsenäistymisen tarve. Hän haluaa laajentaa reviiriään ja päättää enemmän elämästään eikä olla enää 'pikkulapsi'.



Oletko kokeillut antaa lapselle enemmän tilaa ja vastuutakin?

Aivan hirveää vääntämistä pojan kanssa koko ajan. Tällä hetkellä suurin kriisi on talvivaatteet, joita poika protestoi: "siis mä en IKINÄ pistä mitään pitkiä kalsareita jalkaan". Sama liittyy villasukkiin, talvirukkasiin, kaluriin/kaulaliinaan. Tai jos pyydän laittamaan tavaroita paikoilleen, tulee vastaukseksi "en varmana laita, laita ite". Tätä on meillä kestänyt noin puoli vuotta eikä loppua näy. Onneksi sentään pojasta löytyy se ihana puoli myös ja olenkin itseäni tsempannut sillä, että onneksi hän ei sentään ole vielä teini-ikäinen, joka olisi aivan koko ajan huonolla tuulella.

Esikoinen oli aika helppo eskari ikäisenä, mutta nyt tokaluokkalaisena voi henkari sentään. Joo joo kohta, ihan kohta, ei tartte huutaa, ja mitään ei tapahdu ellei ole vieressä vahtimassa. Muuten unohtaa joko vahingossa tai tarkoituksella.



Kuopus on aikamoinen sisupussi polkee jalkaa, mulkoilee ja murjottaa.... ei ole vielä oppinut joo joo kohta ym ym. Kuopus on siis eskarissa.

Äläkä vain sano, että pitää olla johdonmukainen; meillä on johto loppunut kelalta jo kauan sitten.

Vaikkei se tunnu nyt auttavan tuon taivaallista, lopussa kiitos seisoo :). Huomaat sitten aikanaan, että kasvatus ja johdonmukaisuus ei sittenkään ole mennyt hukkaan!

Meillä myös yksi sidostesukkamainen 6-vuotias. Väännetään kaikesta päivästä toiseen. Mutta sitten saattaa tulla eteen yllättäviä tilanteita kun hän osaakin käyttäytyä juuri opetetun mukaisesti eli ei kaikki sentään ole mennyt kuuroille korville :).

Mutta eniten ihmettelen juuri sitä, että miten joku voikin olla niin sitkeä kuin meidän eskaripoika? Sen täytyy olla joku valuvirhe...

Juuri äsken huokailin miten tätä kertakaikkiaan jaksaa. Luonne on kyllä ollut samanlainen alusta asti, mutta pahenee vaan. Ei aamulla sukkia jalkaan, ei päivävaatteita, ei ulkovaatteita, ei ulos, ei sisään, ei sitä, ei tätä. Hän tietää ja osaa ja haluaa aina omia juttuja. Argh!



Puuhakas ja toimelias poika muuten, tekee ja osaa ja askartelee ja rakentelee. Keskittyy ja on kiinnostunut kaikesta. Mutta pyynnöstä ei tee mitään!!



Lohdullista kuulla, että on muitakin, ja ehkä toiveita paremmasta huomisesta ;-)

Juuri äsken huokailin miten tätä kertakaikkiaan jaksaa. Luonne on kyllä ollut samanlainen alusta asti, mutta pahenee vaan. Ei aamulla sukkia jalkaan, ei päivävaatteita, ei ulkovaatteita, ei ulos, ei sisään, ei sitä, ei tätä. Hän tietää ja osaa ja haluaa aina omia juttuja. Argh! Puuhakas ja toimelias poika muuten, tekee ja osaa ja askartelee ja rakentelee. Keskittyy ja on kiinnostunut kaikesta. Mutta pyynnöstä ei tee mitään!! Lohdullista kuulla, että on muitakin, ja ehkä toiveita paremmasta huomisesta ;-)

Oikeasti helpottaa, luulin että tossa muksussa on jotain pahasti vialla.

olisin juuri tuolla lauseella kuvannut omia tilanteitamme! :)

ja alan ihan hyytyä...



Kaikki kestää, ei ylös sängystä, ei pue, ei syö aamupalaa, eilähde, ei tule pois, ei sitä ei tätä ja KAUHEAT itkuraivarit kun kuitenkin pitää jotain tehdä. Yhtäkkiä tyhjästä kivakin tilanne muuttuu täydeksi katastofiksi: Minä olen tyhmä kun kysyin jotain ja poika rakastaa kuulemma KAIKKIA muita maailman ihmisiä enemmän kuin minua.

PAri kertaa tullut itku silkasta väsymyksestä ja pettymyksestä kun luulee järjestävänsä jotain kivaa ja tulos on itku :(



Kai tää menee ohi ennen varsinaista murrosikää?

mutta sekin on yhtä tyhjän kanssa. Viimeksi tänään juippi tokaisi läksytyksen jälkeen (järjesti vetkutusnäytöksen kylässä), ettei tiennyt, että aikuiset ovat "tuollaisia". Tekisi mieli sanoa, että perkele, mutta kun ei ole tapana kiroilla. Vertaisryhmää kaipaan, ja halia ja niskahartiahierontaa, mieluiten Balilla.

-ap

reilun kuukauden päästä täyttää 7v. ja kyllä tuon kanssa on aikalailla hermot piukalla ,toisinaan.



haaveilee pukiessaan. Sit kun komentaa tulee joo joo mä puen kokoajan ja mitään ei tapahdu. Kello käy ja neiti vain istuu.

Kun pitäis mennä nukkumaan alkaa leikkiä koiran kanssa tai sit sänkyyn päästyään leikkii unikavereillaan.

Mulla kaapisssa posliinisia koristesineitä johin neidillä ei ole lupa koskea.

kerran sit men sinne ja selvästi oli koskenut niihin.

Kun huomautin asiasta alko sen päiväinen parku ja mökötys: "istun sit tässä kun mihinkään ei saa koskea!" Valitti vielä.

Kun jostain sanoo niin tulee kiukkuisesti joo mut en mä voinut tietää...



Musta meillä ollu jos jonkinasteista uhmaa jo pian 7v.

Ihan pienenä ennen kuin osas ees puhua katsoi kiukkuisen loukkaantuneesti komantavaan äitiin ja huuusi suu auki ensin hetken ilman ääntä ja sit kauhea parku.

Nykyisin on ääni ja sanat sekä eleet.



Odotan kauhulla tuon voimakastahtoisen neitokaisen murroikää.

Tarhassa aina ollu ihan nätisti ja myös eskarissa. Äidille kiukutellaan sit aina loppupäivä.



Aika kuluttavaa,mut päivääkään en vaihtais pois.

Kuuluu ikään. Kuusivuotiskriisi. Helvetillistä aikaa. Kahdesta kokemusta, kolmannen alkua odotetaan.

moista ongelmaa ollut. Kauanko tämä kestää? Voiko olla ikuista? -ap

Seuraavalla n. 3kk. Yleensä loppuu kuulemma viimeistään koulua edeltävänä kesänä.



T. 2

Homma ei tule onnistumaan, mikäli pikkukingi aikoo jatkaa menettelyään koulun jo alettuakin. Toivossa elän. -ap

reilu vuosi. Nyt 5v.

Mietin justiin nukkumaan mennessä mitä tuon meidän kulta-mussukan kanssa pitäisi tehdä kun tuntuu kans et konstit loppuu =).

T:lto