"Älä osta näitä leluja" ketju

On siis mielenkiintoinen lelu ja voittaa lasten mielestä työnnettävät junat 6-0. Akku kestää hyvin päivän leikit ja juna jaksaa vetää sillalle isonkin määrän vaunuja.



Huono peli sen sijaan on ollut Puuha-Pete -peli. Kimblen näköinen, mutta typerät säännöt. Peli on tuskastuttavan pitkä ja sen loppuunsaattaminen on suorastaan epätodennäköistä (kierroksella pitäisi osua juuri oikeaan tavara-ruutun, jos ei osu, niin sitten vaan seuraavalle kierrokselle). Ollaan sitten keksitty omat sääntömme siihen.



Äärimmäisen huono oli myös tehtävälaukku, jossa kaikenlaista tilpehööriä sisällä. Violetti ja harmaahiuksisen taikurin kuva kannessa. Suuri osa tavaroista ei toiminut edes aluksi, tai meni ainakin heti rikki. Muutenkin kauhea määrä muovisälää on inhottavaa säilyttää, jotain aina hukkuu.

Lego-palikoista saa rakenettua vaikka mitä hienoa. Jos vaan taito ja mielikuvitus riittää. Ei tarvitse käyttää palikoita vain "ohjeen mukaan". Loistavia leluja!

MUTTA... mitä enemmän niitä on, sitä helpompaa on myös osien löytyminen. Eli samoja erikoisosiakin alkaa tulla yhä uudestaan eri paketeista.

Legoille 2 eri laatikkoa ja kaikki ohjeet hyvään talteen. Aina ei löydy oikean väristä erikoisosaa mutta sitten vähän vaihdellaan... Joitain osia on vain yksi ainokainen, ja jos sitä ei löydy niin lapsi sopeutuu :). joidenkin luonteelle tuo ei sovi pätkääkään ja jos hukassa oleva pala aiheuttaa aina hirveän huudon niin sitten legot eivät ole paras mahdollinen rakennussarja :(

Lego-palikoista saa rakenettua vaikka mitä hienoa. Jos vaan taito ja mielikuvitus riittää. Ei tarvitse käyttää palikoita vain "ohjeen mukaan". Loistavia leluja!

että parhaiten ovat meillä toimineet "irtopyörät" eli yksi paketti jossa oli ainoastaan renkaita ja akseleita. Syntyy ihan sairaan hienoja autoja niiden avulla :)

Joo, ei tää tähän ketjuun kuulukaan, mut PAKKO kommentoida, et legot on varmaan loistavin pitkäikäisin lelukeksintö ikinä! Sopii tytöille ja pojille ja kaikenikäisille 3+. Käyttötarkoitus on RAJATON, mutta jos mielikuvitus ei lennä, niin onhan ne sitten huono lelu... :/



Säilytysvinkkejä tulikin ja säilytys onkin legojen ainoa miinus - päälle tallaaminen yön pimeydessä saa ärräpäät ilmoille...! Mutta niistä todellakin voi rakentaa muutakin kuin vain sen alkuperäisen pakkauksen mukaan. Meillä ainakin parhaimmillaan 3 sukupolvea touhuilee legokaupungin rakennuspuuhissa TUNTIkaupalla. Siksikin täydellinen joululahjavaihtoehto, onpa pyhiksi tekemistä. Lisäksi pienemmät oppii ihan salamanopeesti, kun isommat näyttää miten palikoita voi kasata ja miten esim. ohjeita "luetaan".



Ja vielä vinkkinä, että legon sivuilla on tuhansittain (?) erilaisia rakennusmalleja jos omat designit ei luonnistu. Ja taas on vanhat legot "uusi lelu".



Sukulaispojat on muuten rakentaneet legoista myös autotalleja ja mielettömiä ramppeja ja parkkitaloa pikkuautoille.



Sori tää vaahtoominen, en vaan voi käsittää, et joku pitää legoja käyttökelvottomina... mielikuvitus puuttuu.



Muuten LOISTAVA ketju, onneks en ehtinyt ostaa tuota brion keittiötä - KIITOS vinkeistä!!

Muuta ei tarvittaiskaan... =) Meilläkin on legoja sängynaluslaatikoissa - hienosti toimii. Ohjeita on valitettavasti päässyt repeilemään pikkusiskon käsissä, mutta lapsi rakenteleekin lähinnä mielikuvitushärveleitään.

päälle tallaaminen yön pimeydessä saa ärräpäät ilmoille...!

lattian swifferillä (parkettilattia ilman mattoa) joten löydän helposti ne pienenpienet läpikuultavat osat joita ei välttämättä muuten lattialta löydä ja sitten ne joutuu imuriin.

Kiitos kaikille. Pian taaperon äitinä ei ole vielä paljoakaan kokemusta leluista. Toivottavasti kokemuksienne avulla osaan ostaa paremmin kestäviä leluja.

...siitä, miten huonoa laatua lelut (ja monet muutkin tavarat) tänä päivänä ovat. Ihan nyt 2000-luvun aikana on konkretisoitunut tavaroissa se, että tuotetaan tavaraa mahdollisimman halvalla, ei välitetä laadusta. Tarkoitushan on, että kaikki menee mahdollisimman pian rikki, silloin on pakko ostaa uusia tilalle.



Brio on tästä hyvä esimerkki. Brändillä on sellainen leima, että se olisi laadukas - niin se olikin, niin kauan, kuin tuotteet tehtiin Ruotsissa. Nyt ne valmistetaan ties missä Aasiassa ja ovat ihan SURKEITA. Ja silti hinta kovempi kuin aiemmin - voiton maksimointi tärkeintä.



Myös Barbien, My Little Ponyjen ja monien muiden lelujen laatu paljon huonompi kuin vielä 90-luvulla.



Koskakohan taas nousee trendiksi tuotteiden laadukkuus ja valmistus siirtyy takaisin Eurooppaan? Tai maksetaan niille kiinalaisille enemmän, jotta tuotteet olisi parempia.



Hyviä LAATULELUJA ovat vielä toistaiseksi Legot, Playmobil (aivan upea lelusarja, meillä tykätympiä kuin Legot, saa tosin lähinnä vain Toys 'r Usista... me ostettu näitä paljon ulkomaanmatkoilta) sekä Haban lelut (saa ainakin Helsingissä Espan lelukaupasta, puinen kuularata yksi parhaista leluista ikinä). Fisher Price myös hyvä merkki. Autoradoista Scalexxtrixin rata laadukas, mutta ei ole ihan pienille.



Suosittelen myös vankilatuotteiden myymälöitä, Turussa esim. Onnimanni, niistä saa mm. laadukkaita puusta tehtyjä nuken huonekaluja.



Ongelma on, että tosi hyvänlaatuisia leluja ei paljoa myydä missään. Kai siksi, kun ihmiset ostaa sitö halpaa roskaa...

Yleensä Plaston tuotteet hyviä, mutta tämä rekka on ihan susi; sen seinät eivät kertakaikkiaan pysy kasassa. Valitin siitä valmistajalle joka lähetti uudet seinät rekkaan -ei auttanut yhtään. Huono lahja viime vuoden joulupukilta;( Lapsi leikkisi mielellään, mutta miten kun koko hökötys hajoaa käsiin kun sitä liikuttaa yhtään.



Meni luotto Plastoon:(

Vauvojen leluista hyvinä täytyy mainita Babyfehnin pehmokirja, Chiccon pehmolelu ja Teddykompanietin uniliina. Kaikki kestäneet erinomaisesti pesua, puremista, kiskomista ja vauvakin on tykännyt. (Vaikka tää olikin ketju huonoista leluista, mainitaan nyt nämäkin.) Fisher Pricen lelut ovat myös kestäneet ja myös kiinnostaneet vauvaa.



Huono sen sijaan on ollut Kirjaliton pehmokirja, josta painelemalla eläinhahmoja saa ääniä. Ensinnäkään ei kestä vesipesua, toisekseen äänen saaminen on joskus aikuisellekin vaikeaa saati vauvalle. Meillä alle vuoden ikäinen ei ole onnistunut vielä kertaakaan painamaan oikein, paitsi vahingossa kääntyessään kirjan päälle. Muuten vauva kyllä tykkäisi kirjasta.

Siis niin surkeita nämä marketeiden pikkuauto valikoimissa olevat poikien käteen sopivat crossimopot ja isorenkaiset monsteriautot että menevät rikki aivan muutamassa käytössä, jopa aivan samana päivänä kun on ostettu/saatu!



Harmittaa etten ole koskaan lähtenyt palauttamaan, aihetta olisi!



Yhdyn myös siihen nallekoneeseen..aivan surkea..



Muoviset työkalut, näitä sarjoja joita myydään. En tiedä onko eroja, viime jouluna poika sai lahjaksi yhden pakkauksen. Aattoillan aikana oli jo useampi työkalu rikki. Pora taisi olla tärkein ja kesti onneksi pisimpään.

Brion vauvalelut olleet hyviä ja kestäviä, esimerkkinä perässä vedettävä mäyräkoira, puinen paloauto ja formula-auto.



Pikkuautoista kannattaa valita ne, joissa on vähiten pieniä muovisia osia, esim. jotkut tikkaat pakettiauton katolla. Meillä on niin Matchboxin, Hot Wheelsin kuin Sikunkin autoja, ja jotkut kestävät paremmin kuin toiset merkistä riippumatta.



Kirjoista sen verran, että niiden kanssa kannattaa tosiaan olla tarkkana. Ihan jo sellaiset pienten lasten ensimmäiset sanakuvakirjat saattavat olla sisällöltään kummallisia. Ideahan on, että lapsi katselee kuvia ja opettelee sanoja, mutta rehellisesti, missä lapsi tarvitsee sanaa "dumpperi" tai "raskas maansiirtoajoneuvo"?

Kirjoista sen verran, että niiden kanssa kannattaa tosiaan olla tarkkana. Ihan jo sellaiset pienten lasten ensimmäiset sanakuvakirjat saattavat olla sisällöltään kummallisia. Ideahan on, että lapsi katselee kuvia ja opettelee sanoja, mutta rehellisesti, missä lapsi tarvitsee sanaa "dumpperi" tai "raskas maansiirtoajoneuvo"?

Useinhan kirjoissa on aivan niitä perussanoja, kuten auto tai koira. Kirjan käyttöikää lisäävät kummasti ne dumpperit ja chinchillat, jotka kiinnostavat hieman vanhempaa lasta.

Kurkistuskirjoissa lapset ovat pieninä usein repineet ne luukut pois. Hassua sinänsä että ne kirjat on usein suunnattu juuri repimisikäisille.

sisältö on aina arpapeliä ja tosi kummallista tekstiä monesti. Niin Disneyt kuin muutkin. Justiinsa noita dumpperi-juttuja ja sit ihan kirjoitusvirheitä ja kömpelöä kieltä. Kuka ne oikein kääntää??? Siksi suomalaiset kirjat on paras ratkaisu, ja niitä on paljon kieleltään rikkaita ja laadukkaita ja hyviä kaikenikäisille.

että ne sanakuvakirjat on tarkoitettu lähinnä puhumaan opetteleville lapsille. Ihan yksinkertaisia koira-kissa-talo-kirjoja on kirjakaupoista vaikea löytää.



Esikoisella on kova kiinnostus autoja ja ajoneuvoja kohtaan, ja henkilökohtaisesti ärsyttää ne amerikkalaiset samaa kuvapankkia käyttävät teokset, joissa on aina jenkkiläinen poliisiauto ja paloauto ja ambulanssi. Mistä löytyisi suomalainen kuvakirja, jossa suomalaiset hälytysajoneuvot, ratikka, metro ym.?

Useinhan kirjoissa on aivan niitä perussanoja, kuten auto tai koira. Kirjan käyttöikää lisäävät kummasti ne dumpperit ja chinchillat, jotka kiinnostavat hieman vanhempaa lasta.

Kurkistuskirjoissa lapset ovat pieninä usein repineet ne luukut pois. Hassua sinänsä että ne kirjat on usein suunnattu juuri repimisikäisille.

Kurkistuskirjojen luukut tosiaan saavat olla aika jykevää pahvia, etteivät helposti repeä. Meillä on yksi hyvä, Kustannus Mäkelän, mutta lapsi päätti hampailla repiä luukkuja, kun muuten ei saanut niitä rikki:D Kyllähän niistä sitten on saanut palasia, kun sitkeästi on yrittänyt aina kun ei ehdi heti väliin.

Dumppereista ja muista: Onhan noita lapsia, jotka osaavat hirveän määrän automerkkejä ja malleja. Ei kai lapsi silläkään tiedolla mitään tee, mutta kai se on mielenkiintoista, kun viitsivät opetella. Itse osasin kaikki itsenäisten valtioiden liput aika pienenä.

omassa en tarkoittanutkaan näitä Siku pikkuautoja tai Matchboxeja..Hot Wheelseista en tiedä.. Vaan jotain niitä vielä aavistuksen isompia. Sikut ovat olleet meillä kestävimpiä pikkuautoja joissa hintalaatusuhde on erinomainen :) Toki näissäkin ne pienimmät irto-osat eivät kestä jos muovia, se nyt on selvää.

Mutta mielestäni tässä on juuri se kyse, että kaupassa myynnissä on huonoja/hyviä leluja ja kuluttajan täytyy "osata valita" oikeat lelut. Ei se näin pitäisi mennä. Lelujen täytyisi kuitenkin kestää kauemmin kuin Jouluaatto illan ja aattopäivän. Ikävä se on jos crossimopo hajoaa liitoksistaan kesken ajon sen takia ettei lahjan ostaja ole osannut katsoa mistä se renkaiden "etuhaarukka" on valmistettu..muovista vai metallista ..

Brion vauvalelut olleet hyviä ja kestäviä, esimerkkinä perässä vedettävä mäyräkoira, puinen paloauto ja formula-auto.

Pikkuautoista kannattaa valita ne, joissa on vähiten pieniä muovisia osia, esim. jotkut tikkaat pakettiauton katolla. Meillä on niin Matchboxin, Hot Wheelsin kuin Sikunkin autoja, ja jotkut kestävät paremmin kuin toiset merkistä riippumatta.

Kirjoista sen verran, että niiden kanssa kannattaa tosiaan olla tarkkana. Ihan jo sellaiset pienten lasten ensimmäiset sanakuvakirjat saattavat olla sisällöltään kummallisia. Ideahan on, että lapsi katselee kuvia ja opettelee sanoja, mutta rehellisesti, missä lapsi tarvitsee sanaa "dumpperi" tai "raskas maansiirtoajoneuvo"?

on meillä ollut päivittäin käytössä jo parin vuoden ajan. sama asia pph:lla, jolla lapsi on kylässä. Kestäviä leluja ja meillä tulee pukki tuomaan muutaman ukkelin lisääkin.

en tiedä ketään joka niillä olisi leikkinyt.

Kimalaista väitetään mehiläiseksi, kukkoa kanaksi ja vaikka mitä.

Aivan kuin joku eläimiä vasta opetteleva pikkulapsi olisi tehnyt suomennoksen.

mutta vielä tuli mieleeni lisäys: valitkaa lastenkirjat huolella! En tarkoita, että välttämättä mikään klassikko pitää olla. Lainasin kirjastosta 6-vuotiaalleni alkuperäisen version Kaislikossa suhisee, ja kieli oli tosi vaikeaa! Ehkä sinänsä runollista ja persoonallista, mutta oli oikeastaan ihan vaikea lukea ääneen. Mutta kyllä joidenkin kirjojen kieli on niin teennäistä ja näennäisesti vauhdikasta, että yököttää. Ja mua aina ihmetyttää nämä suomennokset, joissa ihan selvästi sorsan näköinen kuvatus nimetään ankaksi, opeta siinä sitten lapselle jotain... En halua olla niuho, eikä sitä ikinä tiedä, mikä lasta viehättää, mutta miettikää asiaa ennen kuin ostatte (jos joku vielä kirjoja ostaa...).