Ärsyttää! Taas se soitti ja jaaritteli ties kuinka kauan toivoen,..

Tuoko siis valmiit iltapalat tullessaan vai odottaa, että sinä syötät?



Ihan oikeasti: paneudu nyt edes hiukan oikolukuun.

Vitsit kuinka kätsyä! Otanpa oppia! Kiitti ap vinkistä! Mulla on niin fiksut ja seuralliset lapset, että varmasti ollaan haluttuja vieraita jokaikinen arkiilta...

Asuu naapurissa. On illat yksin, kun mies silloin töissä. Pakko alkaa tekemään omien lasten iltatoimia, kun viipyy niin myöhään. Kaikki lapset haluavat iltapalaa ja ei ole eväitä ei.



ap

Mikset sano suoraan. Että vierailu on kivaa, mutta haluat, että se on vastavuoroista. Eli voitteko tulla vuorostanne huomenna teille...?



Ja myös tuosta kotiin lähtemisestä voi sanoa suoraan. Että "nyt alan panna lapsia maata, jatketaan juttua huomenna/ylihuomenna/ensi viikolla. Lähtekääs nyt, että pääsen antamaan lapsilleni iltapalaa."

alkeellisiakaan sosiaalisia taitoja. Kurjia tuollaiset ihmiset, jotka ajattelevat asioita vain omalta kannaltaan edullisesti.

käytävän kautta kerrostalossa. Sanoin lopulta ettei käy nämä kyläilyt, koska jouduin omien hommieni sivussa vielä viihdyttämään pikkuvierasta.



Naisen mies oli joka toinen viikko iltavuorossa jolloin äiti tuli lapsensa kanssa ovelle ja halusi sisälle.



Oli pakko sanoa - Ei, ei enää en ehdi ottaa vieraita kun on omiakin lapsia liuta ja kaikkea niihin liittyvää. Tämä äiti tuli aina tupakka-aski kädessä ja avaimet, vauva sylissä, jolla helistin. Eihän se vauva jaksanut kuunnella juttujamme, minä tein ruokaa, tiskasin äidin istuessa siinä pöydän ääressä, lapsi tarvitsi huomiota ja minähän yritin viihdyttää kun en oisi itkua jaksanut kuunnella. Kaikkea sitä onkaan...onneksi sain sanottua suoraan että loppuu nyt.



Toiselle tutulleni sanoin puhelimessa myös että minä soitan seuraavan kerran kun lapsensa pääsevät meille, enkä ole vielä tähän päivään mennessä soittanut.



Miksi et tee loppua moisesta hyväksikäyttäjästä. Jos et kerran pidä tästä kyläilystä teille, niin silloin sanot. Jos haluat että ovat teillä, niin et vieläkään mitään kerro.

sanonut ettei sovi ja aina eri syihin vedoten. Ei ole tullut vieläkään kutsua heille! Hän ei kyllä kysy suoraan, että voisivatko tulla meille, vaan jää odottamaan että kysyisin.



Tiedän kokemuksesta, että hän ei osaa tarjota mitään, jos menisimme heille. Heidän kotinsakaan ei ole viihtyisä. Sieltä puuttuu tunnelma. Esim jos hän tarjoaa jotain, niin se on kuivaa vanhaa leipää ja uudelleen lämmitettävää kahvia. Lapsille vesikaakaot. Ankeaa ja sehkä siksikin hän haluaisi olla meillä useammin.



Ihmisenä hän on ok, mutta voisi lähteä pois heti kun meillä alkaa iltatoimet. Meillä iltapalakin on nautinnollisempi, joten ymmärrän, että mieluummin hän sen aina nauttisi. Ja tietenkin minulla on monesti muutakin tekemistä kuin hänen kanssaan seurustelu.



ap

Aikuisen ihmisen pitää osata sanoa, että vierailujen on oltavan vastavuoroisia, samoin tarjoilujen. Ja lapsien iltatoimien alkaessa vieraat lähtevät kotiinsa.



ÄLÄ vetoa mihinkään syihin, vaan sanot suoraan. Muuten joutu koko ajan keksimään typeriä syitä, eikä naapuri koskaan opi. Ole luja, mutta ystävällinen ja korosta, että kivaa, että on kaveri naapurissa - mutta hommaan on laadittava uudet pelisäännöt.

että vieraille kuuluu varata hyvä iltapala, vaikka itse söisikin melkeinpä homeista leipää ilman päällisiä? Miten ihan konkreettisesti tämän voisi tehdä? Vai syödäänkö itse ja kielletään iltapala jo pöytään odottamaan onnellisina istuvilta lapsilta? Sanotaan, että teillä on kohta kotona sitä kuivunutta leipää kotona?



En voine kuitenkaan opastaa häntä muuten esim, että miten sijoittaa varallisuuttaan syömiseen ja sisustamiseen enempi kuin miehen Audiin, jotta voisi viihtyä omassa kodissaankin ja vieraillekin mukavampaa?



Hän vetoaa siihen ettei ole kotiihminen. Toisten kotien ihminenkö hän sitten on?



Toki hänenkin lapsensa saavat edelleen meillä iltapalaa silloin kun minulle sopii:)



ap

Naapurin äiti soitti ja kysyi pääseekö heidän poika meille leikkimään ja se meni niin, että aina meillä, ei koskaan heillä. Aikaa myöten rupesi tympimään, että joku kutsuu itsensä.

Siitä tuli sitten loppu ja mieheni kanssa sovittiin, että vain kaverisuhteet, joissa toimii vastavuoroisuus.

Tämä poika oli erityislapsi, niinkuin meidän esikoinenkin.

Varsinkin kun heille tuli vieraita, niin lapsihan oli helppo juuri silloin tuoda tänne leikkimään.

Ei meidän koti ole mikään lastentarha minne viedään lapsi silloin, kuin itselle sopii.

Naapuri tietenkin otti nokkiinsa ja hän ei kuulemma jaksa vahtia muiden lapsia.

Ei se homma yhtään helpompaa mulle ollut. Hänen mielestään minun olisi pitänyt jaksaa, koska en ole töissä. Ei hänkään ollut ennenkuin syksyllä, mutta ei sinne silti saanut mennä.

Kun ovat teillä, sanot selvästi että nyt TE alatte iltatoimiin ja vieraat voivat mennä omaan kotiinsa, ehkäpä samoihin puuhiin. Älä enää tarjoa sitä iltapalaa.