Lue keskustelun säännöt.
Onpa minulla kummia ystäviä?
14.12.2009 |
Olen työssäkäyvä nainen ja se on perisyntini, vaikka lapset ovat jo 3-,ja 5 vuotiaat ja kaipaavat ikäistään seuraa.
He ovat kotona hoitamassa lapsia vaikka heidän lapset ovat jo kouluikäisiä! Minusta se kummallista.
Olen töissä oman mielenterveyteni takia, sekä tietysti palkan vuoksi vaikka miehen palkalla tulisimme hyvin toimeen. Olenko siis "paha äiti"?
He puhuvat vain ja ainoastaan lapsista, meille lapset ovat osa elämää, mutta osaan ja haluan keskustella muustakin.
Olemme naapuruksia ja lapsemme ovat kavereita joten on pakkokin olla heidän kanssa tekemisissä.
Kommentit (4)
voi olla ihan sitäkin, eivät välttämättä edes pääsisi töihin, voi olla heille vaikea paikka
en mielestäni. En vain jaksa jatkuvaa mollaamista sen takia että käyn työssä ja vien lapset hoitoon. Heillä ei muuta elämää kuin kotiäidin rooli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskasta varmasti kuunnella tuollaista, koska veikkaan että usea työssäkäyvä äiti potee huonoa omaatuntoa, vaikka lapset olisivat tyytyväisiä hoidossa.
Kotiäidit tuntee syyllisyyttä kun "ovat vain kotona" eikä ole uraa. Ja työäidit kokevat syyllisyyttä kun vievät lapset hoitoon. Sitten näitä synnintuntoja (osalla heikompia, osalla vahvempia) puretaan muihin korostamalla miten minun valintani on ainoa oikea ja sen toisen väärä...
Jos kaikilla olisi parempi itsetunto niin paremmin menisi. Niin ja: kaikki ovat tehneet itsellen ja lapsilleen oikean ratkaisun. Näin se vaan menee.
Niin ja itse olen osa-aikatyössä oleva äiti joten tunnen 50-prosenttisesti synnintuntoa osa-aika-äitiydestäni ja sitten lopun aikaa huonoa omatuntoa osa-aika-uraäitiydestäni : D
en mielestäni. En vain jaksa jatkuvaa mollaamista sen takia että käyn työssä ja vien lapset hoitoon.
Heillä ei muuta elämää kuin kotiäidin rooli.