Lue keskustelun säännöt.
Olen järkyttynyt omasta ajattelustani. Kaverini kärsii masennuksesta
14.12.2009 |
käy ihan terapeutilla ja syö lääkkeitä. Mutta siis siihen ongelmaani: Välillä on sellainen olo itsellä, että tekisi mieli ravistella tätä kaveria, kun minun mielestäni hän tekee kaiken ruokkiakseen tätä masennustaan:
Ei budjetoi, vaan tuhlaa työttömyyskorvauksen ennen kuin on maksanut vuokran ja laskut; sanoo oman mielipiteensä asiaan kuin asiaan ja loukkaantuu sitten, kun kaikki eivät ole samaa mieltä kuin hän (vain hän on oikeassa); muistelee kaikenlaisia kohtaamiaan vääryyksiä; ei hae sosiaalitoimistosta toimeentulotukea, johon olisi oikeutettu, mutta valittaa koko ajan kun ei ole varaa.( Olen tarjoutunut tekemään hakemuksen hänen puolestaan, jos on kyse siitä ettei jaksa.) Valittaa kuitenkin, että jotkut ne sossusta saavat.
Keksii mielestäni mitä ihmeellisempiä ihmissuhdekiemuroita: Vaatii, että kaikki ymmärtävät, että hänellä ei ole varaa aina esim ravintolaan tai teatteriin, mutta ei kerro ettei ole varaa. Sitten valittaa minulle, kun hänen muut kaverinsa ovat niin ymmärtämättömiä, kun aina tapaavat kahvilassa ja hän ei voi mennä mukaan.
Silloin kun käy töissä välillä, niin vetää itsensä niin tiukille, että vaatii itseltään kahden ihmisen työpanoksen, koska omien sanojensa mukaan on niin tunnollinen ihminen. Samalla moittii työkavereitaan, jotka pitävät tauot ja välillä pyytävät ihan palkatonta lomaakin.
Olen itse ollut vuosia sitten hyvin masentunut, sairaalahoidossakin. Miksi minulta ei siis riitä enää kärsivällisyyttä tämän yhden kaverin suhteen. Onko niin, että kun minä olen parantunut, töissä ja lapsiakin saanut, niin en enää muista millaista oli? Vai voiko todella olla, että ihan oikeutetusti koen, että hän ihan itsekin hankaloittaa ja mahdollistaa masennustaan käytöksellään ja ajatusmalleillaan?
Kommentit (3)
Vaatii jatkuvasti huomaavaisuutta ja ajattelevaisuutta ja syyttää ja syyttelee.
Itse kierii ongelmasta toiseen, eikä osaa pitää rajoja jne.
On pahoissa rahavaikeuksissa - jotka tietenkin muiden syytä - mutta loppujen lopuksi syy on minun. Viimeisen kerran autoin hänet ylös vuokrarästeistä ja muista, melkein 4 000 euroa, mutta hän haukkui minut itsekkääksi, kun en samaan syssyyn maksanut miehensä opintoja. Mies oli lähtenyt kotimaahansa ja siskon mielestä lähdön syy oli tämä heidän rahapulansa, joka oli minun syyni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämästään ja teoistaan.
Ei häntä tarvi holhota eikä suojella eikä kohdella kuin pikkulasta. Olet tarjonnut apua ja se riittää, tarjoa vastakin. Jos ei kelpaa niin oma on valintansa. Mun mielestä voit myös sanoa ääneen tuon että mielestäsi hän itsekin edesauttaa tuota masennustaan. Saattaa jopa herättää.
sanoisi Tommy Hellsten.
Eli älä paapo ystävääsi. Olet selkeästi tarjonnut apuasi ja jos se ei riitä, niin minkäs teet.
Minulla on vähän samat kuviot esim. äitini kanssa ja nyt olen vain päättänyt panna sille stopin. Loputtomiin ei voi järjestää ja hoitaa asioita toisen puolesta, täytyy keskittyä siihen omaankin elämään.