Teoriasi siitä, miksi niin monen valmistuminen jää gradusta kiinni?

ei ollut ohjausta lainkaan. Eli samaa mieltä.

En töiltäni ehtinyt moneen vuoteen ajatellakaan gradun tekoa ja sitten se unohtui kokonaan.

moni yrittää turhan kunnianhimoista. Tehdään suurta tiedettä.



Tutkimusasetelma on monella hatara.



Itsekin olen tähän syyllistynyt.

jotta olisi syy olla aloittamatta gradua. Vaikea siis syyttää ohjaajaa, jos ei ole edes aloittanut koko vaihetta. En tiedä missä vika on.



Joissakin ammattikorkeakouluissa on hyvin tiukka ja joustamaton opintoaika. Siellä opiskelevat saavat myös lopputyönsä kasaan. Tein itsekin omani, 80 sivua käsittäneen viestinnän työn, aika pienessä ajassa. Gradu yliopistolla on vielä tekemättä kun en ole ihan sinne asti opinnoissani vielä kerinnyt, mutta en osaa toistaiseksi kuvitella, että työ jäisi tekemättä.

Ei kukaan tee lapsia tuollaisesta syystä, herranjestas! Lapsivaiheeseen on vain helppo hurahtaa, se on niin ihanaa :) Sulla ei taida olla omia lapsia vielä.

on juuri ollut ohjauksen puutteesta

1) graduohjaus on huonoa. Meidän laitoksella kukaan ei kysellyt perään. Ohjaajat antoivat tuhrata pari kuukautta turhaan työhön puuttumatta asiaan. Ohjaajilla ei ollut aikaa, heitä tapasi vain graduryhmässä kerran kuussa, ja siinäkin oli vain 15 minsaa aikaa per opiskelija

2) gradun tekeminen vaatii jämäkkyyttä ja itseohjautuvuutta, jos näitä ei löydy, tarvitsisi opiskelija enemmän ohjausta ja tukea, ks. kohta 1

3) Paras on hyvän vihollinen. Eli ei uskalleta tavoitella muuta kuin parasta lopputulosta, jolloin koko gradu jää tekemättä, kun täydellisyyden tavoittelu iskee päälle

Oikeasti gradu on niin erilaista hommaa, ettei muu koulutus valmenna siihen mitenkään. Joku pärjää, kun käy joka ikisellä luennolla ja lukee joka ikisen sivun kirjoista tenttiin, koska niin käsketään tekemään. Mutta sitten ei pystytä mitään tekemään, kun määräämistä ei ole ja pitääkin itse päättää mitä tekee, miten tekee ja milloin. Toiset on luotu orjiksi ja toiset isänniksi.



Säälin vain näitä keskeyttäjiä. Tuo karsinta pitäisi tehdä aiemmin, koska nyt nuo kuluttavat turhaan aikaansa yliopistossa.

kaikki opiskelu ennen gradua on niin epäitsenäistä, niin sitten kun pitäisi ihan itse ajatella, ei osatakaan, tai uskalleta.

Nimimerkillä "hyvin itsenäistä ajattelua vaativaa työtä edelliset 15 vuotta ilman gradua tehnyt". Minulla vaan oli liian paljon rahakkaita töitä jonossa että olisi kannattanut tehdä se gradu silloin kun oli sen aika.

Ohjaus on tosiaan heikkoa, ei pelkästään välinpitämätöntä, mutta myös huonolaatuista sen suhteen, että saa niin huonoja neuvoja. Pitäisi tehdä joku surkea pikkututkimus, mutta en kertakaikkiaan kehtaa nimeäni laittaa ihan paskan gradun kylkeen.



Toisaalta oma motivaatio valmistua pitkään ja hartaasti opiskelemalle alalle (kasvatus) on täysi nolla. En halua mennä töihin! Olen menettänyt uskon myös kvalitatiiviseen tieteeseen, ja kyllästynyt kasvatustieteen kentän tiedetraditioon. Ihan p***aa! Ja opettajan työt ne vastaa haiseekin. Never!



Joten, nyt olisi tarkoitus kääntää kelkka vielä 400 opintopisteen jälkeen ihan uudelle uralle, luonnontieteelliselle alalle.

Siihen oli tilastoitu valmistuneiden palkka ja gradun arvosana, jotka olivat yllättäen kääntäen verrannolliset: :)

Tästä vedettiin se johtopäätös, että mitä parempi työimu ja -ura opintojen loppuvaiheessa on(yksityisellä tietty, meiltä julkiselta puolelta ei saa paikaa ilman muodolista pätevyyttä), sitä vähemmän gradu kiinnostaa.

Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että syitä on kolme

1) luokaton ohjaus

2) työelämään siirtyminen

3) gradupeikko

on mielestäni suurin syy. Turha syyttää ohjausta sillä itsenäiseen työskentelyyn pitäisi jokaisen siinä vaiheessa pystyä. Gradusta yritetään liian täydellistä. Itselläni ei ollut kuin yksi tapaaminen ohjaajan kanssa jossa esittelin aiheen ja sisällysluettelon. Seuraavalla kerralla 3 kk päästä vein valmiin työn arvioitavaksi.

EI tutkimus. Näin sanoi meidän proffa. Monet yrittää siis liikaa. Väitöskirja on tutkimus ja siltä vaaditaan enemmän. Gradu on vain lähinnä harjoitustyö.

ja joskus töihin menosta. Siinä ei paljon ohjaus auta jos ei ole kiinnostusta tai on jo töissä.

1) Opiskelu ei valmista gradun tyyppiseen itsenäiseen työskentelytapaan.

2) Opiskelija asettaa gradulta vaadittavan riman liian korkealle.

3) Gradu jätetään usein viimeiseksi opinnoksi, jolloin käytännössä ajatukset ja toinen jalka on jo työelämässä tai muuten ylipiston ulkopuolella.

Minäkin aloitin jo tokana opiskeluvuonna.



Tein muuten kaikki opinnot ja myös sen gradun työn ohessa, ilman minkäänlaista gradun ohjausta.



Ehkä sinne opiskelemaan valikoituu liian avutonta porukkaa nykyään niin, että se gradu on kompastuskivi. Se kun vaatii jo itsenäisyyttäkin.

Ei se gradu mikään maailmaa isompi juttu oo, tehkää alta pois vaikka ilman ohjausta. Ite tein oman 4:ssä kuukaudessa ja sain C:n. Oon siihen ihan tyytyväinen koska en ollu suunnitellu mitään tutkijan uraa. Koskaan ei oo graduarvosanaa kysytty työhaastatteluissa, ei edes ministeriössä (jossa ajattelin, et se ois saattanu haastattelijoita kiinnostaa).

mutta luulen, että gradua pelätään liikaa. Siis asetetaan rima liian korkealle. Itse en tosin ole tehnyt kuin kandintyön, mutte senkin kanssa (ihan naurettavaa) takkusin liian kauan. Jos teen joskus gradun, niin yritän mennä siitä mistä aita on matalin. Ei se nyt niin ihmeellinen asia voi olla, kun melko moni siitä on selvinnyt. Ihan tavalliset tallaajat.

Meidän laitoksella ei ohjattu graduntekijöitä lainkaan. Ei ollut gradupiiriä, ei mitään. Nettisivuilla oli vain epäselvät ohjeet. Gradunohjaajat eivät pyynnöistä huolimatta antaneet kommentteja tai muuta apua eikä heitä ollut mahdollista tavatakaan juuri koskaan. Silti vaadittiin ,että gradun on oltava oikeaoppinen tieteellinen tutkimus ja tuotava esille jotain uutta. Olisi pitänyt pyrkiä laitokselle töihin, jotta olisi päässyt lehtorien ja proffien suosioon, jolloin graduunkin olisi saanut ohjausta.



Sain toki graduni tehtyä ilman ohjaustakin. Kuuluuhan opintoihin muitakin itsenäisiä töitä. Mutta uskon, että monella muulla juuri se alkuun pääseminen tökkää siihen, että minkäänlaista ohjausta ei saa mistään.