Meidän nelivuotias höpöttelee ihan ihmejuttuja

onkohan itse kuitenkaan keksinyt?

4- vuotiaan on nimittäin vielä melko alttiita tarinoimaan kaikesta mitä kaverit puhuu. Jos jonkun kaverin vanhemmat ovat vasta eronneet, ja lapsi on kertoillut lapsellesi jotain?!

En ihan tiedä mistä moiset jutut tulevat. Pari lasta ryhmässä on, joilla suht tuore erokokemus ja kuvioissa ollut kolmansia pyöriä. Ehkä heiltä tulee leikin juonet.

kanssa naimisiin ja en silti ajattele, että se olisi jotenkin outoa. En ajattele, että tyttöni olisi lesbo tms. Itse vastasin, että olen jo isän kanssa naimisissa ja sinä löydät aikuisenan jonkun kivan tyypin, jonka kanssa menet naimisiin.



Kaverini 4 v poika sanoi kaverilleni, että "Mites me tosta isästä päästään eroon, että voitaisiin mennä naimisiin?" Kaverini sanoi, että kyllä sinun pitää löytää joku muu tyttö, jonka kanssa menet naimisiin.



Ihan normaalia tällaiset 4-vuotiaiden höpöpuheet. Opiskelevat siinä ihmiselämän sääntöjä.

kun heille sisäistyy, että isällä ja äidilläkin on nimi. joillakin tämä jää "päälle", joillekin lapsille se on vain väliaikainen juttu.



ja jutut saattaavat olla välillä melkoista höpöä. meillä ainakin välillä lapsi itsekin toteaa, että vain höpöttää, kun pyydän toistamaan, että mitä ihmettä se sanoikaan.

Ei se edes liity mihinkään, tuntuu että se vain testailee kielen rajoja. Saattaa sanoa ihan mitä hyvänsä, ei jaksa muistella mikä on unta, mikä totta ja mikä fantasiaa.



Sen puheisiin ei voi luottaa ollenkaan.

Että pojat haluavat äitinsä kanssa naimisiin ja ovat isälle mustasukkaisia. Ja tytöt vastaavasti isänsä kanssa, just siinä neljän ikäisinä, siis suunnilleen.

Eli ihan normaalia =)

Kaverini 4 v poika sanoi kaverilleni, että "Mites me tosta isästä päästään eroon, että voitaisiin mennä naimisiin?" Kaverini sanoi, että kyllä sinun pitää löytää joku muu tyttö, jonka kanssa menet naimisiin.

Ihan normaalia tällaiset 4-vuotiaiden höpöpuheet. Opiskelevat siinä ihmiselämän sääntöjä.

Ja on taas eri juttu kuin se muu satuilu. Tuon ikäisellä totuus ja mielikuvitus menee sekäisin, fantasia ja haaveet, aikakäsitys jne sekoittuvat. Sen sijaan se vanhempaan "rakastuminen" on ihan eri asia. mutta molemmat kuuluvat kehitykseen.

Että pojat haluavat äitinsä kanssa naimisiin ja ovat isälle mustasukkaisia. Ja tytöt vastaavasti isänsä kanssa, just siinä neljän ikäisinä, siis suunnilleen. Eli ihan normaalia =)

Kaverini 4 v poika sanoi kaverilleni, että "Mites me tosta isästä päästään eroon, että voitaisiin mennä naimisiin?" Kaverini sanoi, että kyllä sinun pitää löytää joku muu tyttö, jonka kanssa menet naimisiin. Ihan normaalia tällaiset 4-vuotiaiden höpöpuheet. Opiskelevat siinä ihmiselämän sääntöjä.

En tiedä mitä kehityspsykologia sanoo tästä. :-)))



Kuulemma mä olen niin ihanan lämmin, että siksi hän tykkää musta.

Meillä kaikki lapset on sanoneet meitä etunimillä jossain vaiheessa, pitkänkin aikaa. Tämä johtuu siitä, että mieheni kanssa kutsumme toisiamme etunimillä koska olemmehan sen nimisiä! Lapsille toki sanomme, että "käy pyytämässä äiti/isä.." Mutta jos muuten huudamme vaikka kauempana olevaa ja itsellä on asiaa niin huudan miestäni etunimellä enkä että "isä tule tänne" vaikka lapset vieressä olisikin. Eihän hän minun isäni ole.



Noh, toiseksi meillä toinen lapsista on usein kysynyt minulta, että löydänkö uuden miehen esim. kaupasta tai työpaikan pikkujouluista tai kavereiden iltamista yms. tämä on jopa pelottanut lasta, että näin voisi käydä ja joku vieras mies jopa pussaisi minua..ihan vaikka kirjastossa.



Mistä nämä tulevat, en tiedä..



Nyt meillä on puhuttu eroasioista, ei itse olla eroamassa mutta kun nyt vain joidenkin lasten (kavereiden) vanhemmat ovat eronneet niin mielestäni tätä lapsi ei osaa liittää siihen, että joku toinen nainen tai mies veisi sen oman äidin tai isän. Ei ainakaan ole siitä lapsi puhunut enkä toki tämmöisiä ole puhunutkaan, ihmissuhdekiemuroita. Mutta esim. ero pelottaa lasta.

mies kotona ei ole (oikea) isä. Ja tätä miestä kutsutaan etunimellä vähän lapsen tapaan "halveksuen". Lapsesi matkii tätä.

4-6-vuotias puhuu vielä kaikesta, mikä outona tulee esiin. Meillä 4v tyttö otti maanantaina puheeksi että "Minä sitten synnytän vain tyttöjä", jo nelivuotiaana tuollaisia. Kysyi hoidosta, onko siellä puhuttu synnytyksesta ja kyllä, siellä oli yksi saanut pikkuveljen viikko sitten. Eli kaikkea taivaan ja maan väliltä noiden suusta tulee, pitää olla aika valikoiva suodatin, jotta osaa ne tärkeät asiat poimia korviinsa.

Tänään tyttö sanoi mulle: "mitä äiti sitten jos joku toinen tyttö vie sulta miehen?" Olin ihan ymmyrkäisenä kun minusta tuollaiset jutut eivät kuulu ollenkaan nelivuotiaan kokemuspiiriin.

Kyllähän saduissa aina on hyvä prinssi ja huono prinssi, jotka kilpailevat samasta prinsessasta. Että sinänsä kokemuspiiriin tollaiset asiat voi kuulua satujenkin kautta. :)