Kysymys n.3-vuotiaiden vanhemmille:

ja lapsen etua ajaa pahoinpitelytapauksissa.

joten pienenmpi paha kai vihjata lastensuojelulle että tarkastaisivat perheen kuin antaa olla ja murehtia kärsiikö lapsi sittenkin. sitä kuskin kukaan täällä toivoo kuitenkaan, ja harvoin nuo vanhemmat kuitenkaan itse myöntävät mitään ongelmaa tutkimatta.

paikallinen tk/sairaala ole jo omat tutkimuksensa tehneet. He kyllä ammattilaisina tietävät milloin haaverit ovat "luonnollisia" ja milloin eivät, joten sinun tuskin tarvitsee ruveta kotipoliisiksi.

Ihmisryhmä jota vihaan ehkä eniten (jos pedarit ja muut sekosikiöt jätetään pois) ovat kyllä ehdottomasti nämä kotipoliisit

motorisesti erittäin kömpelö tai sitten pahoinpitelyn uhri.

Mustelmia ja naarmuja on AINA.

Käsissä, jaloissa ja monesti myös naamassa.

Lapsi on motorisesti taitava ikäisekseen ja tykkää testata rajojaan, on uhkarohkea ja ajattelematon ja keksii kaikenlaisia toinen toistaan typerämpiä temppuja. Kaatumiset, tippumiset ja jumiin jäämisen ovat meille ihan arkipäivää ja jälkiä näistä tulee kyllä reilusti, verenvuoto on myös ihan tavallista.



Luita ei onneksi ole koskaan (vielä) mennyt poikki, ihme sinänsä.

Sinänsä kaikki nuo ap: n mainitsemat murtumat ovat melko tavallisia jos lapsi on kova kiipeämään ja menemään, mutta itsekin kyllä ehkä huolestuisin tuosta määrästä. Toisaalta lääkärit tutkivat tapaukset tarkkaan ja jokaisessa murtumatapauksessa pyritään ottamaan pahoinpitely huomioon.

Jos lääkärillä on epäilyksiä niin ilmoistus lastensuojeluun on varmasti jo tehty.

että jotain kummaa kyllä tuossa tapauksessa varmasti on ja ap ihan oikeassa oli ihmetellessään.



meidänkin poika ja tyttö ovat kumpikin olleet motorisesti todella vilkkaita, ja annettu myös niiden mennä ja koheltaa ja opetella taitoja järkevissä rajoissa.

ja eihän sitä kuhmuilta, naarmuilta, mustemilta ja mustilta silmiltä ole tietenkään vältytty.

poika varsinkin on todella aktiivinen ja välillä hullunrohkeakin, ja kaikkea mahdollista kuningasideaa on testattu ja siellähän sitten aina sattuu missä tapahtuu.



monet kerrat on käyty röntgenissäkin tilannetta varmistamassa, ja onneksi selvitty kuitenkin aina venähdyksillä jne.

ja lääkärit ovatkin todenneet aina että todella harvinaista on että pikkulasten luut murtuvat.



joten tuolla tiheydellä ei kyllä todellakaan ole normaalia 3-vuotiaalle, ei edes lääketieteellisesti missään nimessä. mahtaako terveydenhuolto olla asiaa vienyt eteenpäin...