Minkä ikäiselle tytölle korvakorut?

Itse oli korviksia jo useita kuukausia pyytänyt. Ja asiasta keskusteltiin paljon. Antoi nätisti korvikset laittaa, paranivat todella nopeasti, mitään ongelmia ei ole korujen kanssa ollut. Tyttö tykkää kovasti. Miksi muka ei näin pienille saisi koruja laittaa? Ei niistä mielestäni haittaakaan ole. Korvikset saa kuitenkin aina otettua pois.

Ja ei tyttöni ei saa kaikkea mitä haluaa.

Ikää on 7 v. Ei kuitenkaan tosissaan halua, kun sanoin, että sitten pitää tehdä reikä korviin :)



Eiköhän tässä vielä muutama vuosi katsella ilman korviksia.

olisi jo aiemmin halunnut, hän ihaili minun korviksiani. Minä en halunnut alle 3v laittaa korvisksia.



Korvisten laittamisessa ei itkenyt yhtään, eikä kyllä ole itkenyt sen jälkeenkään. Nyt 4 vuotiaana tykkää vaihdella korviksia, hän käyttää myös kaulakorua päivittäin.



14 v taas haluaisi napalävistyksen, siihen en suostu.

Mitää ongelmia ei ole ollut, mutta useamman kerran ois jo halunnu ottaa ne pois. Nuorempi tyttö on alle vuoden vanha ja toivon ettei keksi ees pyytää korviksia ennen kuin on ainakin 6v.

Mut aika paha on toista kieltää, kun siskokin sai 4v lahjaksi. en ois ite laittanu isommallekaan, mut mummon avustuksella sai mut suostumaa. Ite en käytä korviksia, mut tyttö on aina ihaillu mummon koruja...

ja niin on omat tytötkin saaneet. Kavereista osa sai paljon aikaisemmin.

monessakin kulttuurissa lavistetaan vastasyntyneiden korvalehdet. Ei mitaan uutta auringon alla.

kuopus saa myös sitten 6v. ikäisenä jos haluaa.

Että oikein keskustelitte? "Haluatko että korvasi lävistetään" "Juu, tietysti haluan"

Meillä tyttö sai korvikset 2,5 vuotiaana. Itse oli korviksia jo useita kuukausia pyytänyt. Ja asiasta keskusteltiin paljon.

Kyllä niille aivan varmasti kelpaa klipsikorviksetkin. Kuulostaa todella älykkäältä väittää, että jo 2-vuotias haluaisi itse nimenomaan sellaiset korvakorut, jotka pitää laittaa korvalehden läpi.

Miks vastustatte niitä niin paljon? Mitä haittaa niistä mukamas on? Kertokaa faktoja älkääkä vaan aukoko sitä päätänne jatkuvasti.

Monenlaisia "timantteja", sydämiä ym. Ihan varmasti riittää pikkulapsen koristautumiseen.

repesi korvalehti liukumäessä 3-vuotiaana.

Onpa kiva olla arpikorvana.

myös liukumäessä, mutta silläpä ei ollut korvakoruja (poika kyseessä). Liukumäessä vaan sattui olemaan sellainen viallinen kohta johon osui, huono tuuri. Että voi korva revetä ilman että siinä korua olis. Ja mielestäni pienillä lapsella pienet nappi korvakorut vain, ei mitään roikkuvia/ isoja jotka jäisivät johonkin kiinni.

ja sai kanssa. En ajatellutkaan kieltää, kun itse sain ensimmäiset korvikset 4-vuotiaana omasta tahdostani. Aiheesta keskusteltiin kyllä useampi viikko, ja kerroin tytölle, että laittaminen sattuu. Laitettiin kunnon titaanikorut, ei ole ollut mitään ongelmia.

Mun mielestä lapsi tai nuori on vasta teini-ikäisenä kypsä päättämään itse lävistysten ottamisesta. Jos on isommista lävistyksistä tai tatuoinnista kyse, niin sitten vasta täysikäisenä.

lapsi pelkää kipua ja itse mietin että jos laitetaan toinen korvis ja sattuu niin paljon ettei haluakaan toista. Tyhmää olla yksikorviksisena. Lapsi siis saa heti kun päätää uskaltaa. Haluaisi mutta miettii vielä.

Kenellekään en ole suositellut, enkä vihjaillut, että laittettaisko.

Kolme nuorinta sai neljän vanhana (ihan sattumaa), kun olivat vähän aikaa puhuneet asiasta, esikoinen otti nuorimman kanssa samana päivänä 11-vuotiaana.

Kenenkään kanssa ei ole ollut mitää ongelmia, harjotuskorut on pidetty määräajan ja hyvin ovat rasvanneet ja pyöritelleet.

Rihkamaa ei käytetä kuin satunnaisia tunteja esim.diskossa, tulehduksia ei ole ollut kellään kertaakaan ja toiseksi vanhin on jo ripari-iässä.

Vanhin selvisi hommasta hyvin: minä tosin hoidin alkupuhdistuksen, mutta itse sai harjoituskorut pois ja itse vaihtelee.



Sen sijaan kaksi nuorempaa takkusivat harjoituskorujen kanssa, minä en saanut niitä ottaa kun olin liian kovakourainen ja lopulta vanhin tyttö sai ne otettua. Minä vaihdan korut näille nuoremmille. Heillä oli myös jotain tulehdusta. Sittemmin selvisi, ettei keskimmäinen voi käyttää muita kuin kultakoruja, on niin herkkä.



No sujuuhan tämä jo vuoden jälkeen.

minulla laitettiin toisella tai kolmannella luokalla kultasepänliikkeessä ampumalla. Muistan vielä ne hoito-ohjeet. Korua käskettiin pyöritellä sormin reiässä joka päivä, ja varsinkin sauna oli mukamas hyvä paikka tälle. Sitten olikin hauskaa, kun haava tulehtui. Aijai, että sattui! Tässä lävistyksessä meni kolme asiaa pieleen:

1. ampuminen rikkoo aivan liikaa kudosta, eikä pyssyä edes steriloida kunnolla autoklaavissa! Kunnon lävistäjä käyttää kertakäyttöneuloja yksittäispakattuna. Jos haette lapsellenne lävistyksen, olkaa aivan varmoja, että välineet ovat steriilejä.

2. HUONO koru. Tämä "mukakultainen" nappikoru oli ensinnäkin aivan kummallista materiaalia ja toiseksi tosi epähygieenisen muotoinen. Ja sen tappi oli turhan paksu.

3. Hoito ohjeet innostivat minua tietysti tunkemaan litrakaupalla desinfiointiainetta haavaan ja samalla näpräämään sitä sormin. Uuteen lävistykseen ei saa koskea, ja turha desinfiointiaineilla läträäminen hidastaa paranemista. Kuuma vesihuuhtelu ja näppien pito kurissa on parasta jälkihoitoa! Ensimmäisestä tulehduksesta jäi pysyvä arpi reiän yläpuolelle. YES!

Kun tein yläasteella teinivuosina itse parsineulalla kaksi lisälävistystä korvannipukkaan, ja vaikka se kuulostaa hurjalta, en saanut minkäännäköistä tulehdusta.



Lapsen pitää olla tarpeeksi vanha hoitamaan uutta lävistystä. Ei korvalävistystä voi tehdä millekään kolmevuotiaalle, joka juoksee karkuun, kun haavaa koittaa hoitaa!