Mä olen helvetin yksinäinen ja varmaankin alkoholistikin.
Juon yksinäisyyteeni taas täällä kun lapset nukkuu. Mies reissuillaan.Helpottaa oloa.Tiedän että tää on varmaankin "väärin"...
Lapsille aamupalaa monesti tarjoillaan klo 10, kun en herää ennen. Ovat kyllä sen ikäisiä että osaavat tehdä itsekkin.
Jotenkin mun on välillä(viikoittain) niin paha ja yksinäinen olo, että alkoholi helpottaa mun pahaa oloa. "kukaan" ei soita mulle, ei tule käymään, tai ei ole juuri paikkoja joihin mennä. Mies aina jossain (juomassa). Olen aika surullinen elämääni
Kommentit (3)
kannattaa varmaan ottaa yhteyttä ihmisiin ja hakea apua kun sanotaan että se on helpompaa kun itse tunnustat että oot alkoholisti.... vai onko susta niin kivaa tuhota omaa elämää? ei tiedätkö oikeesti ketään kiinnosta.. eli rakasta itseäsi ja hommaa joku kiva duuni/koulutus/uus mies/harrastus... =D ja muista oot paras! kunhan teet vähän erilaisia päätöksiä
Väitän että näin pienellä kylällä avun hakeminen voi olla paha virhe, mikäli ei halua tulla totaalisen leimatuksi. Haluaisivatko lapsetkaan sitä?
Kai tästä suosta itse on noustava. Jotenkin.
ettei ole sellaista murhetta mitä alkoholi ei voisi pahentaa.
Jotenkin sun olisi päästävä liikkeelle, kotoasi ja omasta mielenmaisemastasi, synkkyydestä. Joko ammattiapua, tai omaa aktiivisempaa otetta sukulaisiin, tuttaviin, naapureihin, vähä kerrallaan. Sana pari päivässä on hyvä alku. Koulukaverit? Joku voi yhtä lailla odottaa jonkun toisen yhteydenottoa tai kenties yllättyä, positiivisesti.