Mikä on törkeintä mitä sinulle on sanottu??

Mutta mitä siitä? Olen läski. Yleensä kysynkin, että luuletko tietäväsi mua paremmin, paljonko mä painan ja nauran päälle.



Ulkonäköä haukkuvat ihmiset ovat pinnallisia ja siitä syystä mua ei huvita olla sellaisten ihmisten kanssa. Mulla oli joskus yksi ystävä joka oli hyvinkin pinnallinen. Mua ei koskaan haukkunut mitenkään, mutta aina kaikkien muiden ulkonäköä. Totesin, että taidanpa etsiä parempaa seuraa...

lihavat ihmiset on mukavempia,rennompia,ymmärtäväisempiä kuin ne hemmetin luurangot jotka aina pahalla päällä kun ei ruokaa syö!Itse olen normaalipainoinen tai no..en nyt kun olen raskaana viimeisillään,mutta siis normaalisti ja mulla melkein kaikki sukulaiset isän puolelta lihavia,mä en pidä niitä sen huonompina ihmisiä kuin muitakaan mummoni sanookin että jokainen se itse kilonsa kantaa,täysin totta!

ei sitten sille tullut mieleenkään, että kaikki ei lapsia niin vain saa.Ihmiset olettaa että jos on nuori ja nätti, niin kyllä niitä lapsiakin sitten tulee.

Eli olin eräissä iltajuhlissa lapsen, 3 v poika, kanssa. Siellä eräs nainen, ilmeisesti mieheni työkaveri, tuli eteen, katsoi poikaa ja sanoi päin näköä että "onneksi lapsella on sentään komea isä". Tuntui tosi haljulta, kun tämä nainen purjehtehti muiden sekaan.



Kun mieheni tuli meidän luokse, kerroin mitä nainen oli sanonut. Mieheni kyseli naisesta paljon ja etsikin sitä, mutta ei löytänyt enkä minäkään nähnyt häntä enää sen jälkeen. Ensi perjantaina on miehen työpaikan pikkujoulut johon olen menossa ja valmistautunut tuosta kesäisestä loukkaantuneena täynnä taistelutahtoa, tämä kyllä selvitetään, tavalla tai toisella, ihan varmasti.

anoppi soitti ja totesi "vieläkös sä huora viitsit toisen vanhinkolapsen tehdä,jotta saat pitää mun pojan sun naruissa"

Lapsi ei voi olla samanaikaisesti sekä vahinko että tarkoituksellisesti "tehty" pojan pitämiseksi naruissa.

kumpaakaan en tosiaankaan ole... nää on teinien heittoja =)

Itselleni on eräs poikaystäväni sanonut, että jos tulisin raskaaksi, olisi se pahinta, mitä hän saattaisi itselleen toivoa. Olimme silloin seurustelleet muutaman vuoden. Sama tyyppi huusi mule joskus, että mun 2 pasta ystäväni ovat niin paljon kauniimpia, mielenkiintoisempia ja naisellisempia kuin minä ja että hän häpeää liikkua seurassani. Että sillee.



Tosta on nyt jo vuosia ja mulla on ihana mies ja ihanat lapset, mutta en toivo tuolle tyypille mitään hyvää, vihaan häntä.

Itse varmaan sitten luuli olevansa joku Brad Bitt...tai no en tiedä onko sekään niin häävi,nykyään enää.hyvä että sait ihanan miehen oishan voinu olla että samanlainen paskiainen ois sattunut kohdalle.

Kannattaakohan noin alhaisen ja todella sisäisesti ruman eukon tasolle asettua, sitä vaan jäin miettimään? Se voi olla (ja tode. näk. onkin) ihan luonnehäiriöinen, kun kerran tollasta kehtaa tulla laukomaan :O Varmaan saanut pakit mieheltäsi tai jotakin...

mun entinen bff sano mulle kerran ku riideltii että en oo ikinä ees ollu sen bff HUOM nykyään ollaan parhait kavereita!

Mulla oli teini-iässä paljon kipuilua aggressiivisuuden ja tunnehallinnan kanssa (epävakaan persoonallisuushäiriön epäilyjä), ja oon tehnyt ihan älyttömän duunin itseni kanssa, jotta pystyn pitämään tunteeni kasassa ja kommunikoimaan muilla keinoin. Pari vuotta sitten olimme pitkällä autoreissulla Norjassa isäni ja pikkusiskoni kanssa. Isäni hermostuu helposti ratissa ja on muutenkin tosi kyyninen ja pessimistinen persoona, joten juuttuessamme isoon ruuhkaan tämä alkoi hermoilla ihan kohtuuttomasti. Olin koko matkan toiminut kartturina ja ohjannut meidät virheettä paikasta toiseen, mutta tuota ruuhkaa en osannut ennustaa. Isäni kuitenkin passiivisaggresiivisesti haukkui mut maan rakoon ja syytti minua ruuhkasta, johon pitkän ajan ja monen sovitteluyrityksen päästä tiuskaisin jotain puolustukseni. Siitähän isä innostui ja oikein hihkaisi ivallisesti "No vihdoinkin se *Maijan* oikea luonne tulee esiin! Älä yhtään yritä esittää parempaa kuin olet!"

Tästä on siis tosiaan pari vuotta aikaa, mutta nuo sanat on syöpyneet sydämeeni ja muisteleminenkin sattuu. Se työ, se itsetutkiskelu ja ennen kaikkea häpeä, jonka olen ongelmieni takia joutunut käymään läpi on todella arka paikka, enkä olisi koskaan kuvitellut, että oma isäni käyttäisi sitä minua vastaan - vieläpä tilanteessa, jossa ainut ongelma oli hänen oma suhtautumisensa yllättävään ruuhkaan.