Miten saa auktoriteettia?

se ei poista sitä, että ei olisi empaattinen ja rakastava.

Pojan lto on juuri tuollainen( nyt pitkällä sairaslomalla) ja nyt siellä töissä kaksi nahjusta ja yksi elto, niin lapset on levottomia ja poikanikin on uskaltautunut käyttäytymään huonosti. Ennen käyttäytyi aina hyvin, mutta kokeilee kyllä aikuista ja siinä punnitaan vastapuoli.

Ei noita nahjuksia saa olla erityistarhassakaan.

paljon. Opettajan ammatti on just niitä harvoja, jotka on totaallisen out tietyiltä persoonallisuuksilta. Nykymukelot on sen verran haastavia, että opettajan täytyy olla varustettu kuuluvalla äänellä, esiintymisvarmuudella ja hyvällä itsetunnolla. Mä en edelleenkään käsitä, miksi nämä arat ja hiljaiset hakee yhden niistä kaikista vähiten sopivista ammateista itselleen. Ovat usein juuri tosi fiksuja, niin luulisi itsekin tajuavan omat vahvuutensa ja myös rajoitteensa.



Esimerkiksi omilta kouluajoilta muistan yhden open, joka oli kuulemma huippupapereilla valmistunut ja tosi fiksu nainen. Samaan aikaan puhui hiljaisella äänellä ja oli arka. Kolme vuotta kesti ya-ikäisten itketettävänä, kunnes tajusi realiteetit. Lähti tutkijaksi ja on tällä hetkellä alansa arvostettu professori.

kyllä auktoriteettia, ja sitä tukevia taitoja voi harjoitella ja oppia. Ei esiintymistaidot, tilanteen haltuunotto yms. taidot ole mitään armonlahjoja, niitä voi harjoitella siinä missä vaikka matematiikkaa tai lukemista.



Kun ihmisellä on "auktoriteettia" hänellä on mm.ongelamnratkaisutaitoja, kykyä ottaa tilanne halutuun ja esiintymistaitoja.



Näitä voi oppia ja opetella. Työkokemus auttaa ja antaa valmiuksia olla päättäväisempi. Mutta voi myös etukäteen miettiä miten toimisi erilaisissa haastavissa tilanteissa. Mitä ne yllättävät tilanteet voisivat olla ja mitä nissä voisi sanoa ja tehdä. Voi harjoitella puhumaan tilanteissa ja pyytää harjoitteluapua vaikka kavereilta.



Esiintymistekniikkaa voi opiskella (ja harjoitella). Kun itsellä on varmempi olo, auktoriteetti kasvaa.



Mieti myös mitä sanot, jos et osaa heti ratkaista jotain tilannetta. Asioihin voi toisinaan palata ja sen voi sanoa reilusti heti.



Tempperametti on tietenkin osa itseä. Mutta vaikka olisit ujonpuoleinen, ota parhaat luonteenpiirteesi käyttöön. Ei tarvitse muuttua päinvastaiseksi. Jos esim. olet ujo, osaat ehkä kuunnella ja analysoida paremmin kuin joku, joka on aina äänessä ja kuuntelemalla keskit tilanteisiin paremmin ratkaisuja. Jne.



Tsemppiä. Rohkeasti vain eteenpäin. Ja muista, että kokemus (ja sitä kautta auktoriteetti) karttuu vain elämällä ja välillä jopa mokaamalla. Siitäkin oppii, ettei kaikkia tarvitse aina miellyttää, se on turha ja huono tavoite.

Ap ei ollut mitenkään asiaton eikä loukkaava ketään kohtaan, mutta niin vain porukka oli yhtäkkiä raivoissaan hänen ammatinvalinnastaan. Nyt hiukan itsetutkiskelua kehiin, jos teistä sellaiseen edes on.



Ammatinvalinta muuten on melkoista rakettitiedettä; nykymaailmassa sitä joutuu moni vaihtamaankin ammattia monta kertaa elämänsä aikana. Opettajia tarvitaan paljon eikä ole mitenkään kummallista, että kaikenlaisilla ihmisillä voi tulla sekin vaihtoehto jossain elämänvaiheessa harkintaan. Itsellänikin on opettajanpätevyys, mutta olen löytänyt itselleni paremmin sopivan vakityön. Se ei kuitenkaan ole helppoa, moni jää rannalle ja vaihtoehdot voivat olla vähissä.

Lue/kertaa vaikkapa "Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys" kirjan vika luku.