G. mitä on ihanintä mitä miehesi on koskaan sinulle tehnyt/ sanonut?

että on varma siitä, että mun kanssa naimisiin jonain päivänä....

ja ne oli mukavia ja mieleisiä leluja ja just sellaisia kuin olisin itse valinnut. Minä en ole jaksanut mennä kaupoille.



Ei nyt se kaikista ihanin juttu, mutta tuntui hyvältä just nyt, se ymmärtää minua.

olen hänen elämänsä nainen. On salaa rakastanut minua 19 vuotiaasta asti, nyt saimme toisemme vuosi sitten surullisten tapahtumien kautta (hän erosi ensin, sitten minä jäin leskeksi). Ihan mieletön juttu meille molemmille

Miehelläni on tapana jättää pieniä viestejä, itsekin sitä harrastan. Vuosipäiväksi oli kirjoittanut runon, edelleen lämmittää mieltä. Lisäksi sellainen arkivälittäminen on kaikkein parasta meidän suhteessa. Esim kun tulee kylmästä talvisäästä kotiin on keittänyt termariin valmiiksi teetä.

voisinko tehdä hänestä maailman onnellisimman miehen ja mennä naimisiin hänen kanssaan :)

Ja just noi kaikki pienet arkiset jutut, saada vaikka hierontaa kamalan työpäivän päätteeksi, piristää, kun toinen on ihan siipi maassa, on oma ihana itsensä :)

että vauva saa tulla. Miehelle oli silti alkuun vaikea paikka. ihmettelin kun alkoi kantamaan kaupasta kotiin älyttömiä määriä tomaatteja.



Sitten vihdoin kysyin että miksi ihmeessä tuot aina kaupasta tomaatteja vaikka entisiäkin on jäljellä. Mies siihen että sinähän haluat nyt tomaatteja kun olet raskaana.. Minä taasen että kultapieni kun se oli ekassa raskaudessa, nut mulla haluttaa vihreitä Granny Smith-omenoita.



Jotenkin oli niin suloista että vaikka miehen oli vaikea ajatella että toinen lapsi tulee, eikä halunnut puhua asiasta alkuun yhtään, silti kantoi vaimolleen tomaatteja kaupasta kun luuli että niitä mulla himottaa...

toi suklaata ja kutimet ja laittoi sohvalle istumaan ja toi kaukosäätimet ja pussasi.

hetken aikana; "No, on meillä sntään toisemme" ja halaus. Pieni asia, muttas ilä hetkellä paljon.

Ja todellakin työllä ja tuskalla. Halusi kanssani kolmannen lapsen, vauva syntyy alkuvuodesta. Rakastaa meitä kaikkia ehdoitta.

että hänelle on kaikkein tärkeintä se, että minä olen onnellinen.

jonka (romanttinen) määränpää kerrottiin minulle vasta lentokentällä.

Mulla on niin paljon, mistä valita...mutta ihanin juttu oli naimisiin meno kanssani. Ja että seurusteluaikana hän aina lensi luokseni Suomeen, jotta pääsee treffailemaan (hän asui Atlantin toisella puolella). Hän myös lähetti upeita ja näyttäviä ruusukimppuja suoraan kotiovelleni. Ja jos kadulla oli vesilammikko tai mutaa, hän koppasi syliinsä ja kantoi mut sen yli (nykyään kantaa lastamme). Jos asunto tuntui viileältä, hän lämmitti mun puoliskon sängystä, jotta voin kietoutua saman tien lämpöön. Ja kun muutettiin, hän lähetti mut nukkumaan vauvan kanssa ja pakkasi tavaroita läpi yön ja aamulla kehotti vain jatkamaan unia ja hoiti muuton. Hän myös tuo mulle töistä kotiin palatessa suklaata tai muita herkkuja ja vaikka hänellä on ollut rankka työpäivä, kehoittaa mua lepäämään vaikka tietsikan ja suklaan kanssa ja leikkii lapsen kanssa.



Mulla on ihana, ihana mies. Rakastan häntä sielunsi syvyyksistä; hän on rakastajani, paras ystäväni ja upea isä.

Koska se lause muutti mun koko elämäni.

Toinen oli kosinta: anna mulle yksi hymy, niin annan sulle koko maailman. Ihana ihana mies!!!

mutta mieleenjäävin teko oli varmasti tämä:



Istutti minulle syksyllä narsisseja salaa ja vei minut katsomaan niitä keväällä. Ja tämä siis ilman mitään erityistä syytä, rakkaudesta!

nyt kun sillä on uusi imuri

itselle ei tule mitään mieleen, kun tuntuu, etten ole pyynnöistäkään huolimatta saanut mitään hyvää ja kaunista pitkiin aikoihin, ja pelottaa etten enää saakkaan. Kurja olo, mutta tuntuu hyvältä, että on vielä hyviäkin suhteita.

liikkistä avovaimolleen että av-mammat kalpenisi kateudesta. Joululahjaksi siis, harmi etten voi vielä paljastaa.

Silloin kun seurustelimme tein usein pitkiä vuorokauden työvuoroja ja kun pääsin vihdoin kotiin, oli oven takana kukkapuska ja viinipullo ja itse tehty kortti, jossa luki "olet sitkeä päivystäjä, olen ylpeä sinusta rakas". Kun sitten lähdin ulkomaille 4 kuukaudeksi. Samainen mies soitti minulle joka päivä toiselle puolelle maapalloa.... Herran jestas kun tuli tätä miestä ikävä. My one and only true love. Miten elämä veikään meidät eri suuntiin... Onneksi muistoja ei kukaan voi ottaa pois.

itselle ei tule mitään mieleen, kun tuntuu, etten ole pyynnöistäkään huolimatta saanut mitään hyvää ja kaunista pitkiin aikoihin, ja pelottaa etten enää saakkaan. Kurja olo, mutta tuntuu hyvältä, että on vielä hyviäkin suhteita.

toisaalta olen kyllä tosi kateellinen teille muille, kun teidän miehet tekee ja sanoo ihania juttuja, mutta toisaalta on kyllä ihanaa tietää, ettei maailman kaikki miehet ole tollasia örkkejä kuin tuo minun. Jos pyytääkin jotakin erityistä, yllätystä, mukavaa tai hemmottelua, niin vastaus on luokkaa "mitä mä nyt enää semmosia, johan täs on viis vuotta oltu naimisissakin."

Esikoista odottaessa mies osti mulle sydän-kaulakorun (kultasepän liikkeen halvimman, mut idea kai se on tärkein), koska kaverinsa, 2-vuotiaan lapsen isä, oli käskenyt. Mies nakkasi korurasian tiskipöydälle ja totesi, että "ostin sulle tommosen, ku Pekka sano että mun pitää nyt hemmotella sua kun sä odotat meidän esikoista." Se oli viimeinen lahja ja hemmotteluun viittaavakaan ele mieheltä toistaiseksi - siitä on nyt neljä vuotta, esikoisen lisäksi meillä on myös vauva.

"Sitten vihdoin kysyin että miksi ihmeessä tuot aina kaupasta tomaatteja vaikka entisiäkin on jäljellä. Mies siihen että sinähän haluat nyt tomaatteja kun olet raskaana.. Minä taasen että kultapieni kun se oli ekassa raskaudessa, nut mulla haluttaa vihreitä Granny Smith-omenoita."



IHANA!