Oletko tekemisissä vain omaan sosiaaliluokkaasi kuuluvien kanssa vapaa-aikana?

Olemme tekemisissä vain oman yhteiskuntaluokan kanssa. Kuulumme ylempään keskiluokkaan ja ystäväpiirimme koostuu korkeasti koulutetuista, suht hyvin tienaavista nuorista pareista, joilla kaikilla tuntuu olevan sama elämäntilanne: naimisissa oltu 2-3 vuotta, yksi lapsi, vuokra-asunto hyvässä kaupunginosassa ja turhautuminen siitä, kuinka vaikea elämässä on edetä, kuten ostaa omistusasunto tai saada säästettyä.



Asuinmaamme on siis luokkayhteiskunta ja sosiaalinen status vaikuttaa kaikkeen. Suomessa "yhteiskuntaluokilla" ei ollut minun aikanani mitään merkitystä, nyt en tiedä tilannetta, kun tuloerot ilmeisesti ovat kasvusuunnassa ja jotkut alueet muuttumassa levottomaksi. Mutta täällä oman yhteiskuntaluokan sisällä eläminen ja liikkuminen on myös suoja turvattomuutta vastaan; täällä huonosta alueesta tai varomattomuudesta voi maksaa hengellään ja vaikka slummialeella voisi hienoja ihmisiä asuakin, en mielelläni halua heitä lähelleni (pinttynyt lika, voimakas ulosteen ja virtsan haju, hampaattomat suut, avoin kerjääminen, koulutuksen halveksunta ja ilmaisen koulutuksen + ruokailun sijaan lasten valjastaminen töihin jo taaperona, räikeä rikollisuus ja varakkaampien tappaminen vain tappamisen vuoksi jne. jne.)



Vastavuoroisesti en koe paljoa yhteistä rikkaiden kanssa. He asuvat täällä omassa kuplassaan, muurien ympäröimänä ja mitä olen heitä nähnyt, vaikuttavat hemmotelluilta (tympeä, tyytymätön ilme kasvoilla, viimeisen päälle kalliit merkkivaatteet ja Vuittonin laukku keikkuu kädessä, etenkin miehet ajelevat naurettavan näköisillä urheiluautoilla tms.)



Ystävystyin lähemmin ns. varakkaan expat-naisen kanssa ja vaikka meillä hauskaa olikin ja pidin hänestä, en silti kokenut, että meillä olisi ollut paljoakaan yhteistä. Vierastin esimerkiksi paraguaylaisen tytön palkkaamista ns. au pairiksi ja hänen pitämistä lähinna palvelijana. Kotiapua saa olla, mutta with respect.

on korkeasti koulutettu ja tienaa todella hyvin, kuten miehensäkin. Minä olen tavallinen lähihoitaja, mutta eipä se meidän ystävyyteemme vaikuta millään tapaa =)

Aika mahdottoman vaikeaksi menisi muuten parin etsintäkin, jos rakkaus, vetovoima ja sama aaltopituus olisivat sivuseikka, kun ensin vedettäisiin CV:t esiin...

että siihen samaan aaltopituuteen, jota tuokin korostaa, SIIHEN kummasti liittyy se, mistä ihminen on kiinnostunut ja paljonko tietää maailmanmenosta.

Eli kyllä: tulen hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta lähimmiksi ystäviksi on valikoitunut akateemisia, yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita ihmisiä.

Eikä tässä nyt ole kyse mammonasta tai titteleistä. Se vaan yleensä on niin, että lukeneisuus ja sivistys korreloi opintojen määrän kanssa. Harva viitsii ihan otona lukea vuosikausien opintoja vastaavaa määrää.

Ja on helpompi ja mukavampi seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää ja ymmärtää, mistä puhut ja joka on kiinnotunut samanlaisista asioista kuin sinä.

TIETENKIN tuossa on sisäänpäinlämpiävyyden vaara. Mutta kuten sanoin, minulla on paljon kaikenlaisia tuttavia, ystäviä tosin siis vain lähinnä akateemisia.

Tämä ei ole tietoinen valinta, enkä koe siksi olevani ahdasmielinen. En vain ilmeisesti liiku sellaisissa paikoissa, että tutustuisin muihin kun kaltaisiini keskiluokkaisiin ihmisiin. Enkä myöskään koe, että minun pitäisi erityisesti nyt ruveta etsimään kavereikseni uusia ihmisiä vain siksi, etten olisi jonkun mielestä rajoittunut.

taakse menevät. Olemme mieheni kanssa molemmat akateemisia ja sillä ei voisi olla vähempää merkitystä. Tuttavia ja ystäviä on joka lähtöön. Mutta iltoja ei istuskella mielellään niiden kanssa, jotka koulutustaustoja miettivät. Enemmän ratkaisevat aikaansaannokset elämässä, henkilön todelliset tekemiset.

taakse menevät. Olemme mieheni kanssa molemmat akateemisia ja sillä ei voisi olla vähempää merkitystä. Tuttavia ja ystäviä on joka lähtöön. Mutta iltoja ei istuskella mielellään niiden kanssa, jotka koulutustaustoja miettivät. Enemmän ratkaisevat aikaansaannokset elämässä, henkilön todelliset tekemiset.

Voi kuvitella, että vaikkapa lääkärin tai dippainssin mielestä koulutuksella ei ole väliä. Minäkään tuskin haluaisin vapaa-aikanani setviä umpisuolehtulehduksen hoitoa tai siltarakenteiden uusimpia innovaatioita.

Mutta jos olen yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut ja perehtynyt esim. kirjallisuuteen, historiaan ja kuvataiteeseen, niin kyllä: minusta on mukavampi, että läheinen ystäväni ymmärtää myös niistä jotain ja on niistä kiinnostunut.

Ihan sama, mikä on oppiarvo, tai onko opinnot kesken. Mutta sorry nyt vaan: samalla tasolla en ole niistä vielä tähäm mennessä voinut keskustella jonkun lähihoitajan kanssa. Vaikka sinänsä heidän työtään kunnioitankin ja yksi sellainen tuttavapiiriin kuuluukin.

Minusta on aika naivia väittää, ettei sillä ole pätkänkään merkitystä, mistä ystävät puhuvat ja miten.

Mielestäni Suomessa ei oikein ole mitään sosiaaliluokkia. Meidän ystäviin kuuluu kaikenlaisia ihmisiä pelkän peruskoulun käyneistä tohtoreihin, köyhistä yksinhuoltajista varakkaisiin rahanperijöihin. Kysehän on ihmisistä ja siitä, miten heidän kanssaan tulee toimeen - ei siitä, että onko meillä samanlaiset kattokruunut ja mennäänkö kaikki Itävaltaan talvilomalla.



Itse asiassa myös minä ja mieheni varmaan kuulumme eri sosiaaliluokkiin, sillä vain minulla on akateeminen loppututkinto. Silti mieheni on älykkäämpi ja alunperin varakkaampi.



Millä perusteella siis jaat ihmiset luokkiin?

että siirtyisin osaksi vain jonkun tietyn ryhmän sisäpiiriä. Nautin suunnattomasti liikkumisesta erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa ja saan siitä potkua työhöni. Harvoille nykyisille nuorille työikäisille yhteiskunnallinen asema ja koulutuksen taso säilyvät muuttumattomana eläkeikään saakka, nykyiset ns. luokkajaot ovat tosielämässä paljon monimutkaisempia kuin täällä AV:lla.

Tuttavia on joka saralta, mutta aika paljon "parempaa" väkeä löytyy. Läheisi tuttavaperhe pn bättre folkin parempaa siipeä.



Oletteko ajatelleet:

Taitaa elämä itsessään vähän muokata tuttavapiiriä. Nuoruudenaikaiset koulukaverit häviävät pikkuhiljaa taka-alalle ja vietetään enemmän aikaa korkeakoulukavereitten ja verkostojen piirissä. Todennäköisesti puolisokin löytyy samoista piireistä ja näin samaan kuppiin laitetaan molempien korkeakoulututtavuudet.

Sitten siirrytään työelämään johtotehtäviin ja näistä työympyröistä löytyy ja muodostuu lisää koulutettuja ja elämässään eteneviä ihmisiä.



Eli ei kukaan tietoisesti valitse ystäviään vaan juttu muotoutuu kuin itsestään.



Tämä oli vain yhden työttömän laborantin mielipide.

tavata veljeäni, joka on korkeassa asemassa oleva akateemisen taustan omaava, varakas mies. Itse olen normi duunari ja vain opistoasteen koulutus.



Mitenhän vaikeaa sen on ollu tähän asti istua iltaa mun seurassa, kun en ymmärrä taiteesta ja tieteestä hölkkäsen pöläystä ;)

itse olen lastenhoitaja. Yksi parhaista ystävistäni on mielenterveyskuntoutuja ja toinen DI ja ison firman hallituksen jäsen... joten ei. Vietän aikaani mukavien ihmisten kanssa "sosiaaliluokkaan" (mitä se sitten tarkoittaakaan) katsomatta.

matalampaa sosiaaliluokkaa kuin me mutta mitä väliä?



Vietämme aikaa niiden ihmisten kanssa joiden kanssa on hauskaa ja mukavaa olla.

tavata veljeäni, joka on korkeassa asemassa oleva akateemisen taustan omaava, varakas mies. Itse olen normi duunari ja vain opistoasteen koulutus. Mitenhän vaikeaa sen on ollu tähän asti istua iltaa mun seurassa, kun en ymmärrä taiteesta ja tieteestä hölkkäsen pöläystä ;)

Älä ole pöljä. Sukulaisiaan ei valita.

Sitä paitsi, perheenjäsenien välillä on jo olemassa vahva yhdistävä tekijä: yhteinen menneisyys ja samat perhesiteet.

Joten vaikkei heidän kanssaan voikaan pamista Venäjän ulkopolitiikasta tai Caravaggiosta, niin löytyy muuta yhteistä.

Mutta entä ne ystävät, mistä heidän kanssaan riittää juteltavaa illasta toiseen ja vuodesta toiseen, jos elämänpiiri ja kiinnostuksen kohteet ovat toisilta planeetoilta?

Joten ymmärrän sen, että he puolestaan eivät viihdy minun kanssani. Ei voisi vähempää kiinostaa joku yhteiskuntatiede. Harrastan liikuntaa ja musiikkia ja viihdyn paljon paremmin jossain rennossa rock-henkisessä sakissa kuin viinitastingissä.

Joten ymmärrän sen, että he puolestaan eivät viihdy minun kanssani. Ei voisi vähempää kiinostaa joku yhteiskuntatiede. Harrastan liikuntaa ja musiikkia ja viihdyn paljon paremmin jossain rennossa rock-henkisessä sakissa kuin viinitastingissä.

Eikä siinä ole mitään pahaa. Minä taas selaan aamun lehdestä urheilusivut kokonaisena klimppinä yli... joten emme varmaan kauhean pitkään keksisi juteltavaa ;-)

En tosin tunnustaudu hienostelevaksi ja viininmaistelussa olen kerran elämässäni käynyt enkä toiste mene... se on hyvän viinin tuhlaamista.

-21-

Joten ymmärrän sen, että he puolestaan eivät viihdy minun kanssani. Ei voisi vähempää kiinostaa joku yhteiskuntatiede. Harrastan liikuntaa ja musiikkia ja viihdyn paljon paremmin jossain rennossa rock-henkisessä sakissa kuin viinitastingissä.

ja yhteiskuntatieteiden käsittelemiltä asioilta ei voi duunarikaan välttyä, sillä elämä on täynnä ihmisten kohtaamisia ja yhteentörmäyksiä. Saatan olla ennakkoluulottomampi kuin sinä, enkä haluaisi ajatella että se on akateemisuuteni ansiota.

Nyt kun asiaa ajattelen, niin kaikki ystäni / ystävämme ovat suht. samaa sosiaaliluokkaa kuin mekin mieheni kanssa. Itse olen lääketieteen tohtori, mies ekonomi. Meillä yksi lapsi ja uusi iso omakotitalo. Samassa tilanteessa uset kaverit. Parhaissa ystävissä juristeja, toisia lääkäreitä, dipl.inssejä, ekonomeja. olen 33v., mutta näiden parhaiden sydänystävien kanssa ollut ystäviä jo yli 15 vuotta, mikä ihanaa. ystävyys on kuin viini, se paranee vanhetessaan ;)

Ei mua liikuta taustat vaan se synkkaako meillä. Synkata voi ihan tyystin erilaisten ihmisten kanssa.

tulojako tässä tarkotetaan vai koulutusta tolla sosiaaliluokalla?



Puoliso on duunari, itse akateeminen. Kavereita ihan laidasta laitaan.

ahdasmielinen. :O



Aika mahdottoman vaikeaksi menisi muuten parin etsintäkin, jos rakkaus, vetovoima ja sama aaltopituus olisivat sivuseikka, kun ensin vedettäisiin CV:t esiin... en yhtään ihmettele, jos jää aito rakkaus ja välittäminen kokematta sellaisilta.



Arvostan lähtökohtaisesti ketä tahansa minkäalan ihmistä vaan, matala- tai korkeakoulutettua ihan sama, niin kauan kuin hän kohtelee muita kunnioittavasti ja ei ole tahallaan ilkeä ja julma, ei kiusaa, ja opettaa lapsensakin ihmisiksi. Sen sijaan ap:n kaltaisia jotain sosiaaliluokkaa _tarpeettomasti_ korostavia (millä vuosisadalla elät?) en arvosta pätkääkään.