MieheNI ex vaihtaisitko jo sukunimesi kiitos!

Häntä tulee potuttamaan todella paljon se, että sinä esittelet hänen lapsiaan kaikkialla ominasi.

Sittenhän ap on aivan sairas, jos esittelee lapset "tässä on minun lapseni Matti ja Maija"?!?

Eiköhän lapsetkin kutsu häntä etunimellä eikä äitinä?

sillä kun nyt ei ole minkään valtakunnan merkitystä, miksi mieheSI eksä ei halua vaihtaa nimeään (olkoon sitten vaikka kiusallaan), kun hänellä on ihan täysi oikeus pitää OMA sukunimensä, joka on tullut hänen omaksi sukunimekseen sinä päivänä, kun hän meni mieheSI kanssa naimisiin, ja mieheSI ja hänen silloinen vaimonsa, nykyinen eksänsä, ottivat mieheSI sukunimen yhteiseksi sukunimekseen.



Ja mä ymmärrän ihan täysin, että ihminen haluaa eronkin jälkeen pitää saman sukunimen lastensa kanssa.

Itse otin vaimon (suht harvinaisen) sukunimen kun menimme naimisiin ja lapsillemme tuli sama nimi myös. Vaimo ei halunnut luopua harvinaisesta nimestään. Erosimme. En ruvennut nimeä muuttelemaan, omaa identtiteettiähän se jo oli ja lapsilla sama sukunimi. No ex-vaimo suivaantui, meni naimisiin ja otti uuden miehen sukunimen.

Minulla ja lapsilla yhä sama sukunimi joten mikäs tässä ollessa.

Hän on sanonut pitävänsä nimestä (joka on myös pojillamme). Sanoi pitävänsä nimeni myös jos eroaisimme, ei halua eri nimeä poikiensa kanssa.

Sitten en tiedä mitä tekisi jos menisi uudelleen naimisiin ja vaimo haluaisi yhteisen nimen, tuskin suostuisi miehen exän nimeä ottamaan...

Minä taas todennäköisesti haluaisin ottaa uuden miehen nimen. Tosin jos minä ottaisin uuden miehen nimen ja mies ottaisi uuden vaimon kanssa oman lapsuudennimensä niin toivoisin että lapsemme saisivat mieheni lapsuudennimen tai nykyisen nimemme ja tulevan mieheni nimen yhdistelmä (jos laillista), jotta olisivat samalla nimellä edes toisen vanhempansa kanssa. Jos mieheni ottaisi uuden vaimonsa nimen, olisi joko minun tai (ex)mieheni otettava yhdysnimi tai lasten saatava nimensä perään minun uuden mieheni nimi. Mieheni uuden vaimon nimeä en lapsilleni haluaisi. Menikö monimutkaiseksi? ;)

Ei siis olla eroamassa, mutta huvikseen keskusteltu näistä vaihtoehdoista mitä saattaa seurata kun otettiin poikkeavasti naisen sukunimi koko perheen yhteiseksi nimeksi.

Ap hyvä, kaikesta saa tehtyä ongelman. tajua nyt sentään se, että tämä nimiasia on sinun ongelmasi, ei miehen exän. Hän saa tehdä nimellään mitä haluaa, sinä olet vasta kakkosnainen joten joudut vikisemään.

kun mies huhuilee ap:ta niin muisteleeko hän salaa mielessään exäänsä?



Eipä ole miehellä sitä ongelmaa, että kutsuisi uutta puolisoa vahingonssa ex-puolison nimellä =)

kun mies huhuilee ap:ta niin muisteleeko hän salaa mielessään exäänsä?

Eipä ole miehellä sitä ongelmaa, että kutsuisi uutta puolisoa vahingonssa ex-puolison nimellä =)

kanssa naimisissa ja tottunut uuteen nimeensä, se on oma nimi. Ei siitä enää pois vaihdeta, vanha nimi ei ole enää oma nimi. Ei ainakaan itselläni, vaikka eronnut olenkin. En koe enää mitään olennaista yhteyttä tyttönimeeni. Sukunimeni on aviossa saamani sukunimi ja se muuttuu, jos menen uudelleen naimisiin. Ei minulla ole mitään syytä hävetä menneisyyttäni niin paljon, että nimeni vaihtaisin.

voi rauhassa haaveilla exästään vaikka ihan kesken aktin ilman, että pitää varoa..



Se taitaa olla se ap:n pääongelma, sukunimi tuskin aiheuttaisi tällaisia ongelmia.

En minäkään vaihtaisi sukunimeäni takaisin tyttönimeen, vaikka miehen kanssa eroaisimmekin. Ja harvinaisesta puheenollen - meidän nimisiämme on elävien kirjoissa alle 5 henkilöä. :)



Sukunimestä on tullut osa identiteettiäni, en tunnista itseäni enää tyttönimellä. En myöskään jaksaisi käydä läpi nimenvaihdosrumbaa uudelleen. Siinähän pitää uusia kaikki passista ajokorttiin, lehtitilauksiin jne. Ilmaistakaan se ei ole, kun viralliset asiakirjat maksavat.



Et todellakaan voi odottaa ap, että miehesi ensimmäinen vaimo vaihtaa sukunimensä vain sinulle mieliksi. Ainoa, mitä voit asialle tehdä on, että mietitte itse omat sukunimiasianne uusiksi. Otatte vaikka molemmat sinun sukunimesi, tai keksitte yhteisen oman. Sillä siitä pääset.

että inhosin omaani. Miehen sukunimestä taas pidän, se on kiva ja omalla tavallaan persoonallinen muttei liian harvinainen, lapsilla luonnollisesti myös tämä sukunimi. Kerettiin miehen kanssa olemaan naimisissa 12v ja koin miehen nimen enemmän omakseni kuin tyttönimeni joka on vielä perintöä isältäni johon ei ole lämpimiä välejä. En todella mennyt sitä vaihtamaan kun erottiin eikä mies onneksi sitä vaatinutkaan.



Voisin kuvitella vaihtavani nimeni vasta jos menisin naimisiin uudelleen. Silloin ei kyllä tulisi mieleenikään vaatia uutta miestä ottamaan ex:n nimeä. Mutta siihen asti pysyn ex-miehen sukunimellä.



Jos ex menee naimisiin ja uusi vaimo sattuisi omaamaan saman etunimen kuin minä niin se olisi tasan sen uuden vaimon ongelma. Hän voi itse valita mitä nimensä kanssa tekee, pitääkö oman tyttönimensä, ehkä jopa exkin vaihtaisi siihen, ottaako yhdistelmänimen tai vaikka vaihtaako etunimeään. Jos ei näistä löydy sopivia vaihtoehtoja niin sitten vaan on hyväksyttävä se tosiasia että omaa saman nimen kuin miehen ex.