Lue keskustelun säännöt.
Rakastaako anoppisi sinua?
10.12.2009 |
Vai onko se kohtuuton vaatimus? Musta ainakin tuntuu että suurimman osan ajasta mä oon vain välttämätön paha jos niin voi sanoa. Ei olla huonoissa väleissä mutta en tunne että hän erityisemmin pitäisi musta. Mites muut?
Kommentit (31)
ja närkästyy jos huomaa että minulla on jotain muitakin haluja elämässä. Itse on ollut perheensä orja ja pitää sitä naisen paikkana. Haluaisin pitää oman tyttäreni kaukana siitä eukosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin niin ainakin. Mulla on hyvät välit anopin kanssa. Välit ovat hyvät pääasiassa siksi, että ei nähdä toisiamme kuin 4-5krt vuodessa. Sen lisäksi tietty soitellaan ja meilaillaan.
Minäkin pidän hänestä hyvin paljon.
Ei pidä yhteyttä edes poikaansa tai lapsiin.. Saati sitten miniäänsä. Haukkuu minua ympäri sukua vaikka ei minusta mitään tiedä (kun ei pidä yhteyttä).
Niinkuin edesmennyt appikin; oli sanonut pojalleen että "tuosta on päästävä eroon!" muutaman kuukauden kun olimme seurustellet.
Minä myös "erotin poikansa Jumalan yhteydestä" - hihhulilahkolaisen perheen kuopuksen. Ja äiti on ilmoittanut tämän johdosta pojalleen, ettei voi häntä (poikaansa) sellaisena kunnioittaa tai rakastaa.
Niinpä kuulun kastiin: "Olet pilannut KAIKEN"
No, eipä ole hihhulilahkolaiset päässeet vielä 12 vuodessa eroon. Taitaa käydä niinpäin, että minä pääsen anopista eroon aikaisemmin :o/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että rakastaa. Välittää ehkä, mutta ei rakasta. Me ollaan toisinaan ihan eri planeetalta lähtöisin, eikä asenteet ja arvostuksen kohteen mene yhtään yksiin. Viisaasti pidämme kuitenkin molemma suumme kiinni, joten sopu säilyy :)
Lisäksi luulen, että hän on minulle hieman katkera siitä, että minä ja lapsemme olemme hänen pojallensa ykkösiä. Näinhän se kuuluu ollakin, mutta... :)
Ex-anoppi on edelleen sydänystäväni :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä hänestä, enkä usko että minäkään mieltänsä lämmitän. Kunnioitan häntä mieheni äitinä ja lapsemme mummina. Toimin periatteella toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, tarkoittaen täysin erilaisia elämänarvoja ja maailmankatsomusta. Tälläinen "viherpipertäjä" harvemmin löytää yhteistä säveltä materialistisen minäitse henkilön kanssa.
Minä en aluksi sietänyt anoppiani. Olin silloin vielä niin nuori, naiivi ja mustavalkoinen, että otin täytenä totena kaiken mieheni sanoman. Vähitellen olen alkanut tuntemaan syvää yhteenkuuluvuutta ja myötätuntoa anoppiani kohtaan, mieheni isä oli nuorena hyvin samanlainen kuin mieheni nyt. Anopissani on virheitä, mutta hänellä on ollut jo nuorena raskas taakka miehessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta pidämme toisistamme ja kunnioitamme toisiamme.
Ei edes vihaa vaan on niin kuin minua ei olisikaan. Olen hänelle täysin yhdentekevä niin kuin hänkin on minulle.