Rakastaako anoppisi sinua?

ihan erilaisia ollaan.

ja minä häntä :)

oikein ihana ihminen, empaattinen, lämmin ja ystävällinen. Ajattelee aina kaikista ensin hyvää.

Kaikki poikansa virheet ovat tietenkin minun syytäni ja olen nyt vapaaherrattarena kotiäitinä, kun mies tekee rahat perheeseen. Tosin haukkuu aina tyttäriänsäkin, kun käy meillä. Potuttaa suuresti se, että mieheni kanssa riitelimme rahasta ja mies meni kaiken itkemään äidilleen, niin tämä sanoi, että lähetä se sukulaisiinsa loman ajaksi.

Luultavasti kunnioittaa minua poikansa vaimona ja lastenlastensa äitinä mutta henkilökohtaisesti, en usko että pitää minusta erityisemmin.

ja minä anoppia. Appiukosta en ihan samaa voi sanoa, meillä on semmonen viha-rakkaus suhde, eli joskus appiukko vois pitää leipäläpensä kiinni :D

mutta kylla anoppi tykkaa minusta kovasti.

JA makin tykkaan anopista,

vaikka en aina hanta oikein ymmarra - mutta tuskin hankaan aina ymmartaa minua :D

En vaadi häneltä rakkautta, mutta kohtuullisia välejä, miehelläni ja minun äidilläni on niin jäiset välit että välillä kylmää kunnolla.

koska on kuollut syöpään. Mut mulle ois aivan sama rakastaisko vaiko eikö, tai pitäiskö vaiko eikö, kunhan ois elossa. Hän kuitenkin olisi rakastanut omaa poikaansa ja pojanpoikaansa enemmän kuin mitään muuta, ja nyt sitä arvostais kun häntä ei enää ole.

kuin myös. Täytyisi varmaan sanoa se hänelle, tulisi hyvä mieli eikä ainakaan kaduttaisi ettei ole sanonut.

Appivanhemmat niin ihania ihmisiä muutenkin,että en voi moittia en sitten millään.Kiitollinen olen että olen saanut näin hyvät appivanhemmat.Ja tottakait mulla on hyvä mieskin sitten,mites muutenkaan.

vetää noi kuolleet anopit mukaan. Ei haukuta nyt anoppeja voit relata 11:)

vaikka ollaan oltu tuttuja jo 12 vuotta ja vanhin lapsenlapsistakin täyttää jo 11 vuotta. Eli hieman varautunut, mutta muuten älyttömän mukava tyyppi, reipas ja huumorintajuinen. En kyllä halaisi, jos ei ole nyt vaikkapa ihan kuoleman sairas, niin sitten vois käydä. Mutta on oikeasti erinomainen ihminen. Lämpöisyys vain puuttuu.

Meillä on oikein hyvät välit, on iloinen siitä kun tulin poikansa elämään. Halataan aina kun nähdään, ja kun taas erotaan. Puhutaan paljon kaikesta, ystävinä ja perheenjäseninä toisillemme.

Myös minun vanhemmat ovat ottaneet mieheni "kuin omaksi pojaksi (jota eivät ikinä saaneet..)"

ja toimii myös siihen suuntaan

t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Ollaan joskus otettu yhteenkin, mutta mä olen aina ollut aika kohtuullinen ja anoppikin hetken mietittyään todennut saman.



Ainakin anoppi on sitä mieltä, että olen kasvattanut lapsemme hyvin ja että meillä on aina kohtuullisen siistiä ja mulla homma hanskassa.



Mä olen kiitollinen siitä, että anoppi hoitaa lapsia, kun apua tarvitsemme.

Minä olen erottanut hänen poikansa Jumalasta. (Poika kyllä oli ateisti ennen kuin minuun tutustui ja nyt on agnostikko.) Kaikkea pahaa hänen poikansa on oppinut minun kauttani (osasi kyllä näitä "pahoja" juttuja jo ennen mua, kuten ottaa saunaolusen).

On se ihan kiva kun antaa rahaa mut muuten liian utelias ja tuntuu että ei oo ihan kaikki muumit laaksossa..aivan vainoharhainen hörhö välillä..

niilläkin pitää puhua kuiskaamalla kun naapuri aina kuuntelee sen juttuja..vittu nii varmaa..ketähän ne kiinnostaan ja seinän läpi kuulee varmaan tosi hyvin kun normaalilla äänellä puhuu.



Pöpi mikä pöpi.

Mieheni äiti on miellytävä ihminen. Voisi sanoa, että hän on sydänystäväni. Kun meille meinasi miehen kanssa tulla ero ja kerroin siitä hänelle, hän toivoi, että me kaksi ainakin voisimme jatkaa yhteydenpitoa kuten ennenkin.



Kerron anopilleni kaiken. Myös, kun olen tyytymätön hänen poikansa käytökseen. Emme kerro toistemme juttuja eteenpäin. Vaikka olen pahoina hetkinä itkenyt hänelle miehestä (hänen pojastaan) vaikka mitä juttuja, hän ei ole kertonut niitä miehelle.



Käyn anopin luona usein ilman miestä, kun hän ei syystä tai toisesta halua tulla mukaan.

Tulemme todella hyvin toimeen.Puhumme oikeastaan asiasta kuin asiasta.