Miten löydätte iloa pitkästä liitosta?

Itselläni noin 15 vuotta avioliittoa takana ja tätä samaa olen pohtinut ihan kunnolla.



Olen tullut siihen johtopäätökseen, että suhteen elävänä pitämisen edellytyksenä on jatkuva ponnistelu: puoliso pitää ikäänkuin vietellä aina vain uudelleen ja uudelleen.



Suhdetta ei voi siis elvyttää hetkellisellä tempulla. Sitä on pidettävä yllä koko ajan.

Olen ollut 11 vuotta yhdessä mieheni kanssa ja meillä on edelleen mukavaa. Kai meidän salaisuus on kyky nauraa itsellemme, etsiä kompromissejä, sietää pientä vinoilua ja kyky myöntää olleensa väärässä. Joskus pitää myös antaa periksi tai olla hiljaa, vaikka tietää olevansa oikeassa tai osaavansa paremmin. Olemme rehellisiä toisillemme, vaikka asia ja sen sanominen olisi kipeäkin. Varoitamme vain ensin, että "saanko sanoa nyt rehellisen mielipiteeni?" Emme puhu toistemme päälle, kun toinen puhuu.

Meillä vasta 10 vuotta yhteiselämää takana joten ei voida puhua pitkästä liitosta. Mutta meillä on paljon iloa ja rakkautta, ja ihan sen vuoksi, että teemme joka päivä töitä sen eteen. Valtataistelut on taisteltu joskus suhteen alkuvaiheessa, ja nyt mottona on, että olen mieluummin onnellinen kuin oikeassa, ja kritiikkikin pitää kestää ja ottaa siitä opiksi. Toiseen ei saa purkaa omia kriisejään eikä omaa pahaa mieltään, ja arkipäivään kannattaa luoda ystävälliset rutiinit, joista pidetään kiinni vaikka tapeltaiskin. On helpompi sopia kun molemmat on tulleet jo rutiineissa puoliväliin vastaan.



Mutta jos sun liitossa ei ole väkivaltaa, pettämistä eikä päihdeongelmaa, niin luulis että jollain lailla voisitte taas löytää yhteisymmärryksen, ilon ja rakkauden toisistanne. Onhan teillä takana monta vuotta ja paljon yhteisiä kokemuksia, ne ovat arvokkaita asioita.

Että viitsii vaivautua toisen takia vaikkei yhtään huvittaisi.

Ollaan oltu parikymmentä vuotta yhdessä, ja nyt tuntuu erityisen rankalta. Noita "haittatekojöitä" en lähde tässä kertoilemaan, mutta väkivaltaa, päihteitä ja pettämistä ei liitossamme ole. Perusasiat ovat kunnossa, onngelmat ovat lähinnä parisuhteen ulkopuolisia asioita, mutta eittämättä vaikuttavat parisuhteeseen. Erota en aio, joten pitäisi varmaan omaa ajatusmaailmaa lähinnä elvyttää, mutta se ei ole aina niin helppoa.

Ihminen voi vaikuttaa pääasiassa omaan käyttäytymiseensä, olet selkeästi lähdössä oikeaan suuntaan kun tarkastelet omaa käytöstäsi ja pyrit parantamaan sitä. Toivottavasti puolisosi vastaa toivomallasi tavalla.